maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Yksi kultainen hius

Galadriel - tai voisi olla Guinevere; Howen maalaus

J.R.R.Tolkienin luomisen lähteinä mainitaan yleensä Skandinavian mytologia ja Kalevala. Ainakin yhdessä "Sormusten Herran" kohdassa epäilen hänen nojanneen Chretien de Troyesiin. Vinkin sain Joanna Pitmanin kirjasta "Blondit", mistä kiitos hänelle.

Jo muinaiskelttiläisessä runoelmassa "Tristan ja Iseult" Tristanin vyöhön punottu Iseultin kultainen hius "antoi sankarille voimaa ja urheutta" (Joanna Pitman). Chretien de Troyes kuvaa kuningatar Guineveren ja ritari Lancelotin rakkautta. Lancelot löytää kamman, jossa on Guineveren hiuksia.

Hän pujottaa aarteen paidan ja ihon väliin povelleen, liki sydäntään. Sitä hän ei vaihtaisi vaunulastilliseen smaragdeja ja punaisia jalokiviä, sillä hän uskoo nyt, ettei mitään vastusta ja vaivaa voisi osaksensa tulla. (käännös Joanna Pitman).

"Taru sormusten herrasta" kertoo, miten valtiatar Galadriel hyvästelee vieraansa ja antaa jokaiselle lahjan. Hän kysyy kääpiö Gimliltä, mitä lahjaa "pyytäisi kääpiö haltioilta". Gimli vastaa:

"Ei mitään, ellei sitten - ellei ole luvatonta pyytää, ei, vaan mainita yhtä ainokaista hiusta tukassanne, joka voittaa maisen kullan niin kuin taivaan tähdet voittavat kaivosten jalokivet. En pyydä moista lahjaa. Mutta te pyysitte minua mainitsemaan toiveeni."

[...]

Silloin Valtiatar aukaisi yhden pitkistä palmikoistaan ja leikkasi irti kolme kultaista hiusta ja pani ne Gimlin käteen.

[...]

Gimli itki avoimesti. "Olen nähnyt viimeisen kerran sen mikä oli kauneinta", hän sanoi Legolasile, seuralaiselleen. "Tästälähin en kutsu kauniiksi mitään, paitsi jos se on lahja häneltä." Hän painoi käden rinnalleen.
(käännös Kersti Juva ja Eila Pennanen)


Palaan vielä Chretien de Troyesiin. Toinen ritari saa lemmityltään paidan, johon on kirjailtu kultalankojen joukkoon yksi hius.

Kaiken yötä hän likistelee paitaa käsivarsillaan ja katsellessaan kultasuortuvaa hän tuntee itsensä koko maailman herraksi. Kas näin Rakkaus höynäyttää viisaankin miehen, niin että hän iloitsee yhdestä hiuskarvasta ja tyystin hullaantuu kun sen omistaa. (käännös Joanna Pitman)

Poikkeuksellista Tolkienin tarinassa on, että hius lumoaa Gimlin, kääpiön, jotka yleensä kuvataan ahneiksi vain kullalle ja jalokiville, eikä jotakin ritareista. Gimli olikin poikkeuksellinen kääpiö.