Joosef II, kreivi Falkenstein

Kuvassa Joosef II poseeraamassa Pallas Athenen suojeluksessa

Venäjän ruhtinas Potemkinia syytetään "Potemkinin kulissien" pystyttämisestä. Hän teki niin vain kerran; kun Itävallan Joosef II tuli tapaamaan Katariina Suurta vuonna 1780.

Joosef oli valistunut itsevaltias. Sellaiset olivat muodissa ennen Ranskan vallankumousta, mutta Joosef oli kummallisin kaikista. Hänessä yhdityivät liberaali mielenlaatu ja mitä äärimmäisin byrokraattisuus. Niinpä hän joutui toteamaan, että mitä enemmän hyvää hän ihmisille teki, sitä enemmän he häntä inhosivat. Tätä hän ei voinut ymmärtää.

Joosef perusti Itävallan kansakoululaitoksen ja innostui siitä kovasti. Hän laati niin täsmälliset lukujärjestykset, että kerskui tietävänsä joka minuutti, mitä riviä koko laajassa keisarikunnassa jokainen oppilas lukee. (Epäilemättä hän antoi optimismin vähän viedä.) Hän kielsi ruumisarkut, koska ne kuluttivat puutavaraa ja aikaa ja veivät leskiltä varat. Hän ei käsittänyt, miksi edikti oli niin vihattu, mutta joutui peruuttamaan sen. Äitinsä Maria Teresan kuoleman jälkeen hän vapautti maaorjat ja määräsi maatyöläisille rahapalkan. Siitä eivät pitäneet työläiset eivätkä herrat; maassa ei ollut kylliksi rahaa, koska suurin osa taloudesta oli ollut vaihtotaloutta.

Katariina Suuri lähetti ruhtinas Potemkinin ottamaan Joosefin vastaan ennen hallitsijoiden historiallista kohtaamista. Joosef halusi pukeutua tunnuksettomaan harmaseen univormutakkiin, liikkua vain kahden seuralaien saattamana ja tulla kutsutuksi "kreivi Falkensteiniksi". Lisäksi hän halusi asustaa tavallisissa majataloissa ja nukkua olkipatjoilla. Venäjällä oli erittäin vähän majataloja, ja nekin vähät kirppuisia ajomiesten yösijoja. Ei sentään käynyt laatuun, että Itävallan keisari (silloin äitinsä kanssahallitsija) saisi kirppuja, luteenpuremia ja kenties vielä lavantaudinkin. Niinpä Potemkin lavasti kartanoita "majataloiksi", kartanon isännät majatalon isänniksi ja tyttäret tarjoilijoiksi. Joosef kehui Venäjän sivistynyttä ja sievästi käyttäytyvää kansaa.

Suurempi ongelma tuli siitä, että Joosef halusi tarkastaa kaiken - kaupungit, tehtaat, rykmentit - ja lisäksi lähteä liikkeelle auringonnousun aikaan. Potemkin halusi nukkua myöhään. Katariinalta tuli terävä käsky antaa Joosefin tarkastaa mitä ikinä halusi, joten murjottava Potemkin kiersi vaiteliaana mukana näillä tarkastuskierroksilla, ja hämmentynyt Joosef kirjoitti äidilleen: "Ruhtinas Potemkin ei ole vielä eisttänyt mitään merkittäviä näkemyksiä, mutta epäilemättä hän tulee matkalla esittämään, mikä hän on."

Katariinan ja Joosefin tapaamisesta Mogilevissa tuli myrskyisä menestys, pääasiassa siksi, että Katariina esiintyi hurmaavimmillaan. Itävallan ja Venäjän liiton ansiosta Venäjä onnistui myöhemmin valloittamaan Turkilta Krimin. Joosefin matka jatkui Pietariin, missä Potemkin järjesti kreivi Falkensteinille lopullisen majataloelämyksen. Hän pestasi englantilaisen puutarhurin rakentamaan engantilaisen puutarhan miellyttävän kartanon ympärille. Kartanon pääoven yläpuolelle ripustettiin kyltti "Majatalo Graf von Falkenstein". Puutarhuri ripusti kaulaansa kyltin "Majatalon isäntä" ja esitteli Joosefille rakennuksen ja puutarhan. Sen jälkeen Joosef sai aterian, johon kuului paistia, keittoa ja kinkkua - "mitä miellyttävimpiä ja silti tavallisia venäläisiä ruokia", kuten hän kirjoitti äidilleen.

Katariina ja Joosef pysyivät ystävinä loppuikänsä. Omassa maassaan Joosefin ei käynyt yhtä hyvin. Kun hän kuoli 1790, Unkari oli kapinan partaalla, Belgia todella kapinoi (maa oli silloin osa Itävaltaa) ja kansannousuja oli yli koko keisarikunnan. Joosefin terveys oli tuhoutunut hänen sotaretkellään Turkkia vastaan. Pääministeri Kaunitz kieltäytyi tulemasta Joosefin sairashuoneeseen eikä tavannut nimellistä herraansa kahteen vuoteen, Joosefin veli ja perijä asusteli Firenzessä. Joosef peruutti kaikki uudistuksensa ja kuoli murtuneena miehenä keskellä vallankumouksellista Eurooppaa, jota hän ei koskaan ollut ymmärtänyt.

Joosef kuolinvuoteellaan