sunnuntai, tammikuuta 21, 2007

Kiinan Schindler

John Rabe ja Nankingin verilöyly

Oskar Schindler tuli tunnetuksi elokuvasta. Hänen kaltaisiaan natseja löytyy muualtakin. Eräs heistä oli John Rabe, joka Nankingin verilöylyssä 1937 pelasti 200 000 kiinalaista.

John Rabe työskenteli japanilaisten hyökkäyksen aikaan Siemensin Nankingin konttorissa myymässä puhelimia Kiinan hallitukselle. Hän oli asunut Kiinassa vuodesta 1908 saakka ja mieltynyt maahan ja kansaan. Hän oli juurtunut lujasti Nankingiin ja piti saksalaista koulua maanmiestensä lapsille.

Hänestä tuli kansallissosialistien vankkumaton kannattaja, joka kertoi "seisovansa järjestelmän takana sataprosenttisesti". Tyttärentyttären Ursula Reinhardtin mukaan Rabe ei kuitenkaan koskaan tajunnut natsien todellista olemusta eikä tiennyt etnisten ryhmien vainoista Saksasta. Hän ilmaisi näkemyksensä näin:

"Me olemme työn sotilaita, me olemme työläisten hallitus, me olemme työläisten ystäviä, me emme koskaan hylkää työläisiä kriisin hetkellä."

Kun japanilaiset hyökkäsivät Kiinaan, Rabe toisin kuin suurin osa muista saksalaisista, jäi Nankingiin. Japanin armeijan majuri Oka kysyi häneltä: "Miksi pirussa te jäitte tänne? Miksi te haluatte sekaantua sotilaiden asioihin? Mitä tämä sota teitä liikuttaa? Ettehän te ole menettänyt täällä mitään!" Rabe vastasi: "Olen asunut tässä maassa yli kolmekymmentä vuotta. Lapseni ja lapsenlapseni ovat syntyneet täällä, minä olen ollut onnellinen täällä ja saavuttanut menestystä. Kiinalaiset ovat aina kohdelleet minua ystävällisesti, jopa sodan aikana. Jos olisin ollut kolemkymmentä vuotta Japanissa ja saanut yhtä hyvän kohtelun Japanin kansalta, voin vakuuttaa teille, että sellaisen hädän hetkellä, joka Kiinalla nyt on edessään, en Japanissakaan väistyisi kansan rinnalta." Majuri Oka mumisi jotakin samuraiden velvollisuudesta ja kumarsi syvään, kirjoittaa Rabe päiväkirjassaan.

Kun japanilaiset hyökkäsivät Nankingiin ja Kiinan armeija pakeni, länsimaalaiset perustivat turvavyöhykkeen. Rabe käytti hyväkseen natsitunnuksia, koska Japani oli liitossa Saksan kanssa. Hän kiersi kaupunkia ja puuttui henkilökohtaisesti raiskauksiin, murhiin ja julmuuksiin - kerran repimällä itse japanilaisen sotilaan nuoren tytön päältä. Raben turvana oli vain natsien käsivarsinauha. Turvavyöhykkeellä hän loi alueelle panneiden naisten kanssa raiskaushälytysjärjestelmän. Kun japanilaisia sotilaita kiipesi alueen muurin yli, naiset puhalsivat pilliin, ja Rabe ryntäsi paikalle ajamaan heidät pois. Rabe oli itsekin lujilla - hänelle oli jäänyt länsimaalaisten paetessa tavaroiden kanssa vain kaksi pukua. Niistäkin hän antoi toisen kiinalaiselle pakolaiselle "joka tarvitsi sitä kipeämmin kuin minä".

George Fitch, Nankingin NMKY:n sihteeri, kirjoitti että "aina kun joku sotilas esittää vastalauseensa, Rabe työntää käsivarsinauhansa hakaristin tämän nenän eteen, osoittaa natsien kunniamerkkiä rinnassaan, maan korkeinta, ja kysyy tietääkö kukaan mitä se tarkoittaa. Se toimii joka kerta!" (Iris Chang)

Hän lähetti myös viestejä suoraan Saksaan Hitlerille ja vaati tätä vetoamaan Japanin hallitukseen. Ainakin kerran se toimi - ilmahyökkäykset kaupungin siviiliosiin lopetettiin. Kun viikkojen jälkeen akuutti murha- ja raiskausaalto tasoittui, Rabe matkusti Saksaan vetoamaan henkilökohtaisesti Hitleriin. Seuraus oli, että Gestapo pidätti hänet ja kuulusteli häntä. Siemensin vaikutusvallan vuoksi hänet vapautettiin ja Siemens lähetti hänet turvaan Afganistaniin (!). Vuonna 1946 hänet vapautettiin natsisyytteistä, mutta hän eli köyhyydessä kuolemaansa asti 1950. Hän myi kiinalaisia taide-esineitään Hänen sanotaan myyneen Kuanjinin, kiinalaisen armon jumalattaren patsaan, kourallisesta perunoita. Kiinan hallitus tuki häntä maksamalla hänelle kuukausittaisen avustuksen. Raben hautapatsas siirrettiin Nanjingiin vuonna 1997, ja sille annettiin kunniapaikka joukkomurhan uhrien hautausmaalla.


2 Comments:

Blogger Ansku said...

Tämäpä mielenkiintoinen tarina. Kiitos!

1:02 ap.  
Blogger Halo Efekti said...

Todella mielenkiintoista. Kiitoksia!

8:05 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home