Palvelijat seinällä

Keskiajalla ja renessanssin aikaan maalausten tilaajat halusivat uskonnollisia kuvia, muotokuvia tai kuvia ylhäisön elämästä (tai antiikista, mikäli haluttiin paljasta pintaa). Tilaajat olivat varakkaita, joten he eivät rahvasta välittäneet nähdä - korkeintaan maiseman osana, kuten elonkorjaajina tai tarjottimen kantajina juhlakuvissa.

Tizian maalasi useasti alastoman Venuksen, kuten tämä "Uffizin Venus". Koska oikea yläneljännes taulusta jäi tyhjäksi, siihen piti sijoittaa jotakin, tässä kaksi palvelijatarta.

Yhtäkkiä alankomaalaisessa kuvataiteessa 1600-luvulla tauluihin ilmestyi runsaasti palvelijoita. Syy on selvä. Alankomaat olivat nuori, kalvinistinen tasavalta, jonka vaurastuva porvaristo halusi sijoittaa maalauksiin. He eivät kuitenkaan halunneet siveettömiä antiikin aiheisia kuvia, heidän uskontonsa ei sallinut pyhimyslegendoja eivätkä ylhäisöaiheet kiinnostaneet. Etiikka kielsi heitä ihailemasta itseään muotokuvissa.

Pyhimyskuvien tilalle tuli erikoinen maalausaihe, kirkkojen sisätilat.

Gerrit Berckheydenin "Grote Kerk"; kirkko on korostuneesti kalvinistinen. Pyhäinkuvien sijalla ovat muistotaulut, saarna on menossa ja kirkko täynnä sanankuulijoita. Etualalla on mies koiran kanssa - koira on uskollisuuden symboli.

Niinpä taiteilijat maalasivat tauluja porvariston omasta elämästä. Näissä maalauksissa palvelijat ovat koko ajan esillä. Tähän oli hyvä syy. Nykyään näitä maalauksia katsotaan viehättävinä ajankuvauksina. 1600-luvulla ne nähtiin voimakkaasti symbolisina saarnoina. Joka yksityiskohdalla oli merkityksensä, jonka aikalaiset täysin ymmärsivät. Niinpä palvelijat edustivat maailman järjestystä. Varoitussaarnoissa palvelijat olivat kurittomia ja maailma epäjärjestyksessä; näin kävi, jos ihmiset unohtivat velvollisuutensa ja Jumalan.


Kulkuri (paholaisen ruumiillistuma) on pujahtanut sisään ja houkutellut palvelijattaren unohtamaan velvollisuutensa. Valvovaa emännän silmää ei näy, joten työt ovat kesken ja palvelija ja vierailija syövät ja juovat olutta. Menossa on selvästi viettely ilmeistä ja eleistä päätellen.


Pieter de Hooch: Liinavaatekaappi

Tässä maalauksessa emäntä ja palvelijatar ovat yhdessä järjestämässä liinavaatekaappia. Puhtaat liinavaatteet symboloivat elämän ja mielen puhtautta, niiden laskeminen järjestystä. Maalauksessa on leikkivä lapsi - palloleikki merkitsi laiskuutta ja elämän turhuutta. Lapsen takana on ovi avoimena ulkomaailmaan. Lapsen yläpuolella, puoliksi hämärän kätkemänä, on outo taideteos. Se näyttää veistokselta taulun edessä. On kuin veistos astuisi taulusta ja heräisi eloon. Veistos esittää alastonta nuorukaista viinirypäleterttuineen (Bacchus). Kyseessä on voimakas varoitus; ellei lasta vartioida ja opasteta, hän saattaa langeta maailman viettelyksiin. Äidin ei pidä kääntää selkäänsä lapselleen, vaan ottaa tämä ajoissa mukaan naisten järjestäytyneeseen maailmaan.

Pieter de Hooch: Naisten piha

Tässä maalauksessa palvelijatar siivoaa pihaa ja emäntä opastaa häntä. Talon isäntä on saapumassa kotiin siivoon pikku maailmaansa, jossa vallitsee rauha ja järjestys.

Pieter de Hooch: Piha Delftissä

Äiti opastaa tytärtään kädestä pitäen naisten askareisiin. He ovat luultavasti olleet keräämässä munia kanalassa päätellen tavasta, jolla pikku tyttö pitää esiliinaansa. Palvelustyttö on pudottanut luutansa ja silmäilee portista ulkomaailmaa; epäjärjestys on aina vaanimassa, mutta oven yllä oleva hurskas raamatunlause varmistaa, että tässä talossa uhka pysyy kurissa.

Näemme, että taulut porvaristalojen seinillä korvasivat saarnan. Vastaavia maalauksia nähtiin myös Pohjoismaissa, toisessa protestanttisessa linnakkeessa. Ruotsisssa Pehr Hilleström maalasi 1700-luvulla vastaavia interiöörejä keittiöstä ja palvelijain tiloista. Suomessa palvelijat ilmestyivät maalauksiin vasta kansallisromanttisen ajan heinäntekijöinä ja muuna idyllisenä rahvaan väkenä.