Skotlantilaisia myyttejä

Aikaisemmin kirjoitin amerikkalaisten ihastuksesta kelttiläisiin juuriinsa. Skotlantilaisuuden tunnuksina ovat olleet kiltti, tartankangas ja säkkipilli. Ainoa ito kelttiläinen perinne näistä on säkkipilli.

Alkuperäinen skotlantilaisvaate oli plaid, n. kolmimetrinen kankaanpala, joka käärittiin yläruumiin verhoksi ja alalieve vyötettiin vyötärölle. Jo roomalaiset puhuivat "paljasperseisistä briteistä", ja englantilaisten sivistyttyä nimitys siirtyi "ylämaalaisille karjanvarkaille". Noin vuonna 1730 britti Thomas Rawlinson, joka johti rautasulattamoa Invergarryssä, kyllästyi työläistensä epäkäytännölliseen asuun. Hän käski ommella alaosa hameeksi ja leikata yläkieve pois. Näin syntyi kiltti.

Ruudullisia kankaita Skotlannissa oli aina käytetty, mutta värit ja kuviot vaihtelivat. Kun viktoriaanisena aikana skotit tulviat muotiin Ossianin runojen ja Walter Scottin romaanien myötä, pari näppärää räätäliä keksi tartanin. Kankaista tuli villitys, kuningatar Viktoria itse käytti tartania. Lukemattomat eri sukujen tartanit ovat lähinnä turistien, varsinkin amerikkalaisten huvia. Heille myydään jopa prinsessa Dianan tartania. Muotia ei yhtään haittaa se, että todelliset ylhäissyntyiset skotit halveksivat aluksi kilttejä, he käyttivät ruudullsia pitkiä housuja.

Kaikesta huolimatta todellinen juhla-asuinen skotti on loistelias näky. Minulla oli aikoinaan ilo nähdä Leningradissa teatterissa skotti, jolla oli yllään sininen samettitakki, pitsiröyhelöt kaulassa ja hihansuissa, kiltti, sporran ja veitsi sukassa - koko komeus. Ylittämätön näky.