Lauri Viidan säkeiden mukaan

Lauri Viidan runossa on kohta, joka sijoittuu aivan täsmälleen Tampereen maantieteeseen:

Välissä kirkon ja synnytystalon,
koulujen rivin ja maantievalon,
allamme ruumiita muutama sata
ja yllämme Linnunrata.

Aleksanterin kirkon vanha hautausmaa on rajattu täsmälleen näin.



Synnytystalo

Monta sukupolvea tamperelaisia on syntynyt tässä talossa (myös minä). Sen jälkeen, kun rakennus muutettiin vanhussairaalaksi, moni on myös kuollut siellä. Tällä hetkellä talo on tyhjä ja kuollut ja odottaa mahdollista uutta käyttöä.


Ruumiita muutama sata

Tälle puistoalueelle haudattiin köyhät. Kansalaissodan aikana nälkään ja sairauksiin kuolleita haudattiin joukkohautoihin. Kirkko ei ole muistanut heitä mitenkään ja useimmat puistossa kulkevat eivät tiedä astelevansa satojen ruumiiden päällä.


Liljeroos perheineen

Varakkailla oli hautamuistomerkkinsä, vaikkakin aika ja ilkivalta on tuhonnut niistä useimmat. Hautausmaa on suosittua koirien ulkoilutusaluetta. Muistomerkkien ympärille on rakennettu aita, joka toimii muistutuksena, mutta ei estä liikkumista. Aidan sisäpuolella on tunnettuja tamperelaisia tehtailijoita, esimerkiksi Liljeroosin perhe ja yksi Nottbeckin pojista. Useimmista koristeellisista rautaristeistä on jäänyt vain tynkä, vaikka muistan nähneeni useita ristejä lapsuudessani.


Uutta elämää

Hautausmaalla kulkija voi ajatella sitä vain puistona. Hän voi myös pysähtyä mietiskelemään tätä maa-aluetta ja sen moninaisia merkityksiä. Silloin voi huomata vehreyden, joka kasvaa hautakivien raoista, ja sammalen, joka niitä peittää. Pieni alue, mutta rikas mielikuvista.