Nanye-hi, rakastettu nainen

Nanye-hin kadonnut patsas

Nanye-hi syntyi 1738 isorokkoepidemian aikana, joka tappoi lähes puolet cherokeeheimosta. Hänen nimensä Nanye-hi, "Hän joka kulkee", muistuttaa cherokeemytologian henkikansaa, Nunne-hitä.

Nanye-hi meni naimisiin Kuningaskalastajan kanssa ja 17-vuotiaana hänellä oli kaksi lasta, Ka-ti ja Hiskitihi, "Viiden tappaja". Taliwan taistelussa creek-heimon kanssa vuonna 1775 Nanye-hi taisteli miehensä rinnalla ja pureskeli miehensä lyijyluoteja tehdäkseen niistä kuolettavampia. Nanye-hin aviomies kaatui. Nanye-hi otti miehensä kiväärin ja ryntäsi huutaen taisteluun. Nanye-hin johtama hyökkäys ajoi creekit pakoon.

Heimo kohotti Nanye-hin Ghighaun, "rakastetun naisen" asemaan. Ghighau johti naisten neuvostoa ja istui miesten sotaneuvostoissa. Cherokeet uskoivat henkien puhuvan "rakastettujen naisten" kautta, joten Nanye-hin sanalla oli runsaasti painoa. Hänellä oli yksinomainen päätösvalta sotavankien suhteen. Hän valmisti myös taikajuoman, jota soturit joivat ennen taistelua.

Englantilainen kauppias Bryant Ward asettui cherokee-heimon pariin 1750-luvun lopulla. Hän nai Nanye-hin, joka käytti sen jälkeen englantilaista nimeä Nancy Ward. He saivat tyttären, Elizabethin. Bryant Wardilla oli vaimo Etelä-Carolinassa, mutta cherokee-kulttuuriin ei kuulunut elämänikäinen avioliitto, joten tämä seikka ei haitannut cherokee-liittoa. Bryant Ward muutti kuitenkin joidenkin vuosien kuluttua takaisin valkoisen vaimonsa ja perheensä luo. Nancy Ward vieraili usein heidän luonaan ja sai aina osakseen ystävyyttä ja kunnioitusta.

Nancy Ward näki, että asuttajat olivat tulleet jäädäkseen. Hän teki parhaansa sovittaakseen nämä kaksi erilaista kansakuntaa yhteen. Hän osallistui voimakkaasti useisiin rauhansopimuksiin. Mm. vuoden 1781 sopimusta solmittaessa Nancy Ward piti vahvan puheen, jossa hän kannatti rauhaa ja ystävyyttä intiaanien ja valkoisten siirtolaisten kesken. Valkoiset sotilaat olivat erityisen hämmentyneitä naisen esiintymisestä kunnioitettuna puhujana näin vaikutusvaltaisessa tilaisuudessa. Historiaan on kirjattu, että vuoden 1781 sopimus oli ainoa, jossa intiaaneilta ei vaadittu lisää maata rauhan takuuksi.

Nancy varoitti usein hyökkäyksistä asuttajia vastaan ja pelasti kerran naisen polttopaalusta. Tältä naiselta, Lydia Beanilta, Nancy oppi voin ja juuston valmistuksen ja opetti nämä taidot myöhemmin cherokee-heimon naisille.

1790 Nancy tuli tunnetuksi nimellä "Granny Ward", koska hän otti luokseen orpolapsia. Samaan aikaan cherokee-heimon tavat olivat muuttuneet: he alkoivat asettua paikoilleen ja viljellä maata valkoisten siirtolaisten tavan mukaan. Naiset menettivät vaikutusvaltaisen asemansa; Nancy Ward oli viimeinen "rakastettu nainen" cherokee-heimon historiassa.

Maanluovutusten yhteydessä Nancy joutui muuttamaan syntymäkylästään Chotasta. Hän muutti etelään Ocoee-joen varrelle ja piti siellä majataloa kuolemaansa asti vuonna 1822. Hänet on haudattu läheiselle kukkulalle yhdessä poikansa Viiden tappajan ja veljensä Korpin kanssa. Amerikan Vallankumouksen Tyttäret pystyttivät haudalle muistomerkin vuonna 1923.


Nancy Wardin hauta

Muistomerkki ei ole se, jota haudalle ensin ajateltiin. 1900-luvun taitteessa kivenhakkaaja, jonka arvellaan olleen Nancy Wardin jälkeläinen, veisti monumentin, joka esitti Nancy Wardia sylissään karitsa ja jaloissaan muistokilpi, jossa lukee vuosiluku 1776 (sinä vuonna Nancy varoitti siirtolaisia serkkunsa "Laahaavan kanootin" hyökkäykseltä). Muistomerkki päätyi kuitenkin valkoisen naisen haudalle - miten, siitä on erilaisia tarinoita. Muutamia vuosia sitten patsas varastettiin eikä sitä vielä ole löydetty.

Newsweek-lehti on esitellyt Nancy Wardin sarjassaan "poliittisesti vaikutusvaltaisia naisia".