Orangit - sanokaa edes hyvästi

Vapaa oranki ja oranginpoikasia myytävänä lintumarkkinoilla

Indonesiasta kuuluu hälyttäviä uutisia - yksi serkuistamme, oranki, saattaa kuolla sukupuuttoon kymmenessä vuodessa. ProFauna Indonesia varoittaa, että orankeja elää villeinä enää 14 000 yksilöä. Vielä muutama vuosi sitten määrä oli 34 000, joista yli puolet oli Borneon orankeja, loput Sumatran orankeja. Ei ole täyttä varmuutta, ovatko nämä lajit jo eriytyneet alalajeiksi.

Oranki on neljäs ihmisapinalaji ihmisen lisäksi (muut ovat gorilla, simpanssi ja bonobo). Se on niin älykäs, että malaijit ovat antaneet sille nimen "orang utan" eli metsän ihminen. Orangit käyttävät oksia ja lehtiä työkalujen tekoon, aukovat monimutkaisia solmuja ja ovat usein käyttäneet tätä taitoaan ottamalla käyttöön malaijien rantaan sidottuja veneitä, joilla ovat sitten meloneet vastarannalle.

Orankien kohtaloksi on muodostunut se, että ne ovat erittäin reviiritietoisia ja yksin eläviä eläimiä. Niinpä yksittäinen oranki tarvitsee laajan metsäalueen tullakseen toimeen. Lisäksi ne lisääntyvät hitaasti, orankinaaras saa poikasen noin 7-8 vuoden välein.

Metsäala vähenee uhkaavasti puunkaadon ja tahallisesti sytytettyjen metsäpalojen vuoksi. Pistipä suomalainenkin metsäyhtiö jossakin välinsä sorkkansa sekaan Borneon metsien kaatamiseksi. Metsäpaloja sytytetään, jotta maata saataisiin plantaasikäyttöön. Tuho on niin voimakasta, että metsäpalojen savu on joinakin vuosina levinnyt Singaporeen asti. Borneon sademetsäalue, Kalimantan, voi olla mennyttä vuoteen 2010 mennessä.

Sen lisäksi orankien salametsästys on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Joitakin vuosia sitten Taiwanissa esitettiin televisiofilmi lemmikkiorangista. Sen jälkeen ainakin 2000 pikkuorankia on salakuljetettu yksistään Taiwaniin. Se merkitsee 6000 surmattua emoa ja 4000 kuljetuksessa kuollutta poikasta. Kun orankilemmikit kasvavat aikuisiksi, ne eivät enää kelpaa tarkoitukseen, koska ne eivät ole laumaeläimiä eivätkä sopeudu ihmisten seuraan, mutta niitä ei voi palauttaa metsäänkään. Ne ovat alttiita ihmisten sairauksille eivätkä osaa tulla erämaassa toimeen. "Metsän ihmisten" taru alkaa olla väistämättömästi lopussa.