Stolypinin murha

Piotr Stolypin oli vuosina 1906-1911 Nikolai II:n pääministeri. Hän pyrki taistelemaan kasvavaa vallankumouksellisuutta vastaan Venäjällä. Salamurhat olivat päivän sana. Stolypinin ensimmäinen ase oli äärimmäinen ankaruus. Epäillyt vallankumoukselliset tuomittiin sotilastuomioistuimissa ja hirttotuomiot toteutettiin vuorokauden kuluessa. Hirttosilmukkaa alettiin kutsua Stolypinin solmioksi.

Toinen keino oli maareformi. Stolypin hyväksytti lakeja, joilla maaorjista tehtiin pientilallisia. Hän toivoi, että maata omistava luokka muuttuisi luonnostaan konservatiiviseksi ja Venäjä asettuisi aloilleen. Maareformia vastustivat sekä suurtilalliset, joiden maita uudistus vähensi, että vallankumoukselliset, jotka pelkäsivät Stolypinin onnistuvan rauhoituspyrkimyksissään.

Kolmantena Stolypin yritti yhtenäistää Venäjän eri osat. Tämä vaihe muistetaan Suomessakin.

Syyskuun 14. vuonna 1911 Stolypin murhattiin Kiovan Oopperateatterissa, Nikolai II:n kunniaksi pidetyssä juhlanäytännössä. Tsaari ja hänen perheensä olivat läsnä. Ampuja oli Dmitri Bogrov, vallankumouksellisiin kuuluva entinen ylioppilas, joka samalla oli Venäjän salaisen poliisin, Ohranan, vakooja.

Tämä tekee murhasta salamyhkäisen jutun. Silminnäkijäkuvauksen on antanut kirjailija Konstantin Paustovski, joka oli läsnä.

Äkkiä kuului kimakka paukahdus. Orkesterin jäsenet hyppäsivät paikoiltaan pystyyn. Paukahdus uusiutui. Minä en tajunnut, että ne olivat laukauksia.
VIerelläni seisova tyttö huudahti:
- Katsokaa. Hän istui suoraan lattialle.
- Kuka?
- Stolypin. Tuolla. Lähellä orkesterin kaidetta.
Katsoin sinne. Teatterissa vallitsi nyt hiiskumaton hiljaisuus. Kaiteen vieressä lattialla istui pitkä mies, jolla oli musta pyöreä parta ja silkkinauha yli olkapään. Hän haroi kaidetta molemmin käsin aivan kuin olisi tahtonut tarttua kiinni ja nousta.
Stolypinin ympärillä ei sillä hetkellä ollut ketään.
Käytävällä Stolypinistä poispäin eteni kohti ovea nuori frakkipukuinen mies. Pitkän välimatkan vuoksi en erottanut hänen kasvojaan. Panin ainoastaan merkille, että hän käveli täysin rauhallisesti hoppuilematta lainkaan.
Joku huusi pitkäveteisesti. Kuului kolahdus. Permantoaitiosta hyppäsi upseeri ja tarttui nuoren miehen käteen. Heidän ympärilleen syntyi heti tungosta.
- Pois piippuhyllyltä, santarmiupseeri sanoi selkäni takana.
Konstantin Paustovski: Lapsuus ja kouluvuodet, suom. Juhani Konkka

Bogrov teloitettiin 10 päivää myöhemmin. Tsaarin käskystä murhatutkimukset lopetettiin heti.

Edvard Radzinski vihjailee Stolypinin murhan yhteyksistä tsaariperheeseen kirjassaan "Rasputin". Hänen mukaansa Bogrov oli jo katkaissut suheensa ohranaan, mutta muutamaa päivää ennen murhaa oli ilmestynyt Kiovan poliisin puheille ja ilmoittanut, että Stolypiniä vastaan tehdään murhayritys Oopperateatterissa. Santarmijoukkojen päällikkö Kurlov, palatsin vartioston päällikkö Spiridovits ja Kiovan ohranan päällikkö Kuljabko olivat päästäneet Bogrovin menemään mitään kyselemättä ja murhailtana vartijat laskivat hänen teatteriin revolverin kanssa. Radzinskin yksityiskohdat itse murhasta eroavat Paustovskin kertomuksesta; Radzinskin mukaan Stolypin kääntyi tyhjää tsaarin aitiota kohti, teki ristinmerkin ja kaatui. Joka tapauksessa hän mainitsee painokkaasti, että duuma vaati murhan tutkimista, mutta kun mainittiin Kurlov, tsaari käski lopettaa tutkimukset.

Radzinski kertoo myös, että Stolypin oli yrittänyt vapauttaa tsaariperheen Rasputinista. Hän oli antanut vakoilla staretsia ja toimittanut hyvin epäedulliset raportit tsaariparille. Tämä oli aiheuttanut hänen vallasta putoamisensa - ennen Kiovan matkaa tsaaritar oli antanut Rasputinille tehtäväksi etsiä uuden sisäministerin (Stolypinillä oli hallussaan sekä pääministerin että sisäministerin virat). Piispa Iliodor, joka oli Rasputinin suuri vihamies, väittää hänen sanoneen: "Minä ennustin Stolypinin murhan viikkoa ennen kuin se tapahtui." Radzinskillä on useissa kohdissa vääriä tietoja. Hän mm. siteeraa jonkun päiväkirjaa, jossa 3. syyskuuta päivätyssä otteessa puhutaan Stolypinin murhasta. Ainakin Rasputin on sanonut eräälle todistajalle Stolypinistä: "hän lähtee joka tapauksessa". Tämä ei viittaa sen kummempaan kuin ministerin eroon.

Juttu jää avoimeksi. Tsaari on voinut pelätä skandaalia, jonka tärkeiden poliisiupseereiden sotkeutuminen ministerin murhaan olisi aiheuttanut. Hän on voinut haluta päästä eroon liian vaikutusvaltaisesta alaisesta. Murhan takana ovat voineet olla oikeistolaiset, vallankumoukselliset tai suurtilalliset. Pieni palanen siinä suuressa palapelissä, josta historia koostuu.