Tulivuoripyhimyksiä

Vesuviuksen purkaus 1767 ja San Gennaro

Tulivuoret ja helvetin tuli on yhdistetty toisiinsa varhaiskristillisestä ajasta asti. Italiassa, jossa on paljon tulivuoria ja erittäin runsaasti pyhimyksiä, kaksi pyhää miestä yhdistetään erityisesti tulivuoriin. Vähemmän tunnettu on San Calogero, joka eli erakkona Liparin saarella vuosina 542 - 562. Hän ajoi saarelta pois paholaiset, joita siellä ilmeisesti oli runsaasti. Saman tien hän tuli sammuttaneeksi saaren tulivuoren. Liparin saariryhmä on tuliperäinen, Volcano ja Stromboli ovat jatkuvati aktiivisia, mutta itse Liparin saarella ei ole tapahtunut purkausta - no, San Calogeron aikojen jälkeen.

Paljon tunnetumpi pyhimys on San Gennaro (Pyhä Januarius). Hänet heitettiin ensin villipedoille Diocletianuksen aikana, mutta leijonilla oli paastopäivä ja ne jättivät pyhimyksen rauhaan. Sen jälkeen hänet mestattiin. Uskovaiset ottivat talteen pyhimyksen pään ja kaksi pulloa verta. San Gennaro on tunnetuin siitä, että kun kansanjoukon edessä hänen päänsä tuodaan alttarille yhdessä veren kanssa, normaalisti mustaksi hyytynyt veri muuttuu juoksevaksi. Sanotaan, että ihme on epäonnistunut vain kerran, ja silloin Napoliin iski rutto.

Vesuviukseen San Gennaro liittyy siten, että kun Napolia uhkasi 1767 suuri purkaus ja laavavirta, pyhimyksen patsas kannettiin laavavirran tielle. Patsaalla oli tarun mukaan molemmat käsivarret rinnalle ristittyinä. Laavavirran edessä pyhimys ojensi toisen kätensä majesteetilliseen, uhkaavaan eleeseen, ja laavavirta pysähtyi. Nykyinen San Gennaron patsas esiintyy käsi ojennettuna.

San Calogero hävitti tulivuoren sivutuotteena, ajaessaan pois paholaiset. San Gennaro, Napolin suojeluspyhimys, suojelee aktiivisesti kaupunkiaan, ei vain Vesuviukselta, vaan muultakin pahalta. Niin napolilaiset uskovat. Tiedemiehillä, jotka pyrkivät rakentamaan tulivuoren varoitusjärjestelmää, ja kaupungin virkamiehillä, jotka opettavat evakuointia, on vaikea tehtävä. Napolilaiset vähät piittaavat. Onhan heillä San Gennaro.