Aurinkopurjeet

NASAn näkemys aurinkopurjeesta

Tähtienvälinen purjehdus on ollut science fiction -kirjojen idea siitä asti, kun aurinkotuulen olemassaolo varmistettiin. Johannes Kepler tarkkaili ensimmäisenä komeettoja, jotka aina käänsivät pyrstönsä poispäin Auringosta, ja esitti olettamuksen aurinkotuulesta, hiukkasista, joita purkautuu poispäin Auringosta.

Aurinkopurjeinen avaruusalus käyttää hyväkseen tätä työntövoimaa. Se ei tarvitse voimanlähdettä, mutta on varsin hidas. Vauhti kuitenkin lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Aurinkopurjeita tutkivat niin NASA kuin ESAkin. Ensimmäinen aurinkopurjealus, Cosmos-1, lähti matkaan 21. kesäkuuta yksityisen järjestön, The Planetary Societyn, toimesta. Valitettavasti venäläiset hukkasivat sen jonnekin Novaja Zemljalle, niin ainakin tällä hetkellä epäillään. Cosmos-1:tä kuljettava raketti laukaistiin venäläisestä sukellusveneestä Barentsinmerellä, ja Cosmos-1:n oli tarkoitus päätyä Maata kiertävälle radalle ja siellä aueta kuin kukka. Ajatus oli kaunis, mutta yritys ei onnistunut. Ehkä NASA ja ESA suuremmilla budjeteillaan onnistuvat siinä, missä The Planetary Society ei onnistunut.

Varhaiset avaruusnovellit kuvaavat maailmaa, jossa hitaat purjeet ajelehtivat lempeästi planeettojen välissä kuljettaen kuherruskuukauttaan viettäviä pareja. Tähän tuskin pääsemme, sen paremmin kuin Colin Greenlandin maailmaan, jossa avaruusalukset ovat todellisia purjelaivoja natisevine takiloineen. Jos avaruuspurjeet onnistutaan levittämään, voidaan luotaimia kuljettaa helpommin kaukaisille planeetoille kuin tällä hetkellä, vaikka ihmiset eivät kyytiin pääsekään. Ehkä purjeet vielä lentävät Titanin jäisen meren yllä tai kiertävät Saturnusta renkaita tarkkaillen.