Trabantien juhla

Trabant Berliinin liikenteessä

Zwickaussa oli 19. kesäkuuta taatusti nostalginen kohtaaminen: 75 000 Trabantin harrastajaa ajokkeineen kerääntyi entisen tehtaansa luokse. Auto, joka Itä-Saksan mahtiaikoina oli ainoa kansalaisten ulottuvilla oleva kulkuneuvo, on nyt hellitty keräilykohde.

Trabantista ei alkuaan pitänyt tulla auto, vaan eräänlainen mopon ja auton välimuoto, sellainen nelipyöräinen mopo, joita meillä nykyään on liikenteessä. Koska työläiset joutuivat jonottamaan Trabantejaankin vuosia, kukaan ei tuntenut tarvetta jonottaa lisää siirtyäkseen vaikkapa Ladaan. Niinpä Trabantit puksuttelivat maanteillä ja kaupungeissa levittäen mustaa savua jälkeensä vielä Saksojen yhdistymisen aikoihin.

Minulla oli ilo vierailla Saksassa hiukan yhdistymisen jälkeen. Silloin Trabantit sekaantuivat länsiautoihin kaduilla ja teillä, ja niihin liittyvä vitsikulttuuri oli voimissaan. Useat kaskut kohdistuivat Trabantin runkomateriaaliin, joka oli jonkinlaista pihkalla päällystettyä muovitapaista ohuella puukerroksella vahvistettuna, saksalaisten mukaan pahvia:

- Miksi Trabantin huippunopeus on 75 kilometriä tunnissa?
- Koska tikan on 70 km.

- Miksi Itä-Berliinin kadut ovat niin leveitä?
- Koska Trabantit turpoavat sateessa.

- Montako miestä tarvitaan Trabantin kokoamislinjalle?
- Kaksi. Toinen leikkaa, toinen liimaa.

Suurin osa trabeista on poistunut autojen taivaaseen.