Suomalaisten äänimaisemat

"100 suomalaista äänimaisemaa" -kilpailun aika loppui 30. kesäkuuta. Tarkoituksena oli kerätä "kuvauksia ja huomioita ääniympäristöistä Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta".

Yhtään äänitystä ei vielä ole valmiina, vaikka lupauksen mukaan niitä pitäisi pikkuhiljaa ilmestyä. Tutkiessani luetteloa ehdotetuista äänimaisemista olen yllättynyt. Suomenruotsalaisten voimakas edustus ei niinkään yllätä, koska keräystä on tukenut Svenska Kulturfonden. Yllättävä on sen sijaan luontoäänien aliedustus. Olisin odottanut listaa Suomen yleisimmistä linnuista ja lisäksi vaikuttavaa luetteloa luontoäänistä. Sen sijaan kaupunkiäänet ovat hyvin esillä. Suomi on kaupungistunut tai ainakin taajamistunut.

Lapsuusmuistoihin liittyviä äänimaisemia on ehdotettu runsaasti, kuten "Lentolehtisiä pienkoneesta", "Lapsuuden äänimuistelua" ja "50-70-luvun postikonttori". Luontoääniäkin on, on kuovia, kiurua ja jään rikkoutumishelinää. Hauskan nykyaikaisia ovat "Ruotsinlaivan rytmit" ja "Aamulehden putoaminen postiluukusta".

Herkistyn muistelemaan, kun ehdolla ovat "Ukko-Pekan pilli" ja "Konsertti alkamassa". Aivan huikea idea on "Taustamusiikkia klaustrofobialle", jossa äänimaisemaksi ehdotetaan potilaan magneettikuvauksen aikana kuulemia ääniä.

Hiljaisia alueita on jo kartoitettu. Äänimaisemat sopivat jatkoksi. Parasta projektissa on, että se herkistää kuuntelemaan ja muistelemaan omaa äänimaisemaansa. Äänestän parhaaksi ääneksi järven liplatusta. Siinä on aivan eri ääni kuin meressä.

Kuvan tarkoitus on esittää lokin huutoa