Ei mikään Naurun aihe

Nauru-saari

Maailman tuhotuimpiin kuuluva valtio on Nauru. Se käsittää 21 neliökilometriä maata ja asukkaita on noin 13 000. Viljeltävä maa-alue on nolla. Luonnonvettä ei ole. Useimmilla vastaavilla saarilla kerätään sadevettä säiliöihin, mutta Naurun täydellisen paljas kasviton pinta-ala karkottaa sadepilvet. Saarella on yksi lonksuttava vesitehdas, joka valmistaa juomavettä merivedestä, mutta muu vesi ja kaikki ruoka (paitsi pientä määrää banaaneja) tuodaan laivoilla Australiasta.

Nauru oli aikoinaan vehreä Tyynen meren saari itään Uudesta Guineasta. Se oli muuttolintujen levähdyspaikka ja merilinnut peisvät siellä. Niinpä saaren rikkaudeksi muodostui guano, suuresti lannoitteeksi haluttu linnunlanta. Saarta hallitsivat vuorotellen Saksa, Britannia, Japani ja Australia. 1998 Australia ehdotti, että kaikki naurulaiset siirrettäisiin jollekin toiselle saarelle pois guanokaivosten tieltä. Saarelaiset raivostuivat ja julistautuivat sen sijaan itsenäisiksi. Vuonna 1999 saaresta tuli YK:n jäsen.

Vähän aikaa Nauru oli tyrmäävän rikas valtio. Guanoa kaivettiin laillisesti ja laittomasti. Sitten se loppui. Naurulaiset julistivat saarensa veroparatiisiksi, mutta muutavan vuoden jälkeen Yhdysvallat teki siitäkin lopun. Vuonna 2004 Australia otti haltuunsa saaren koko talouden eli käytännössä lopetti saaren tosiasiallisen itsenäisyyden.

Eräs tapa ausseilla käyttää Naurua hyväkseen oli sijoittaa vuonna 2001 Tampa-laivan pakolaiset saarelle. Australiahan sai suurta kielteistä julkisuutta estämästä Tampa-nimistä laivaa rantautumasta Australiaan, vaikka alus oli merikelvoton. Lopulta Australia maksoi joillekin pikkuvaltioille, kuten juuri Naurulle, pakolaisten sijoittamista leireille.

Nauru-saarelle sijoitettiin pääasiassa Talibaneja paossa olevia afgaaneja ja Saddam Husseinia pakenevia irakilaisia. Monien mutkien ja yhden kapinan ja nälkälakon jälkeen useimmat päätyivät muualle, mutta Naurulla elää yhä 30-50 afgaania.

Jää nähtäväksi, mitä Naurun asukkaat seuraavaksi keksivät elantonsa saadakseen. Ruoan ja veden puutteen lisäksi Naurua uhkaa myös valtameren pinnan nousu. Saaren korkein kohta on vain 61 metriä meren pinnasta, ja ainoata asuttavaa vyöhykettä on rannikko, joka kapenee vuosi vuodelta, kun Tyyni meri syö sitä.

Sisukasta joukkoa, nuo naurulaiset, eivät mikään naurun aihe. Ehkä he keksivät vielä jotakin. Ainakin he osaavat käyttää politiikkaa notkeasti hyväkseen. Kun Yhdysvallat keräsi liittolaisia Irakin sotaan, urhea pieni Nauru astui mukaan rintamaan ja sai taas vähän lisää pennosia korvaukseksi.