keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Oikeus olla laiska



Paul Lafargue

Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" puhutti suomalaisia. Siltala ei (luonnollisestikaan) ole ensimmäinen, joka kiinnittää huomiota kapitalismin vaikutukseen elämänlaatuun. Toivottavasti hänelle ei käy yhtä huonosti, kuin Paul Lafarguelle, jonka kirjaa "Oikeus olla laiska" Leif Salmén sanoo luetun kilvan Marxin ja Engelsin kanssa.

Paul Lafargue syntyi 1842 Karibialla, jossa hänen sukujuuristaan löytyi niin ranskalaista, mustaa, juutalaista kuin Karibian intiaaniakin. Eksoottinen tausta ei mitenkään huonontanut hänen mahdollisuuksiaan 1800-luvun loppupuolen Ranskassa ja Englannissa, mutta hänen innostuksensa työväenliikkeeseen kyllä huononsivat. Hän kirjoitti runsaasti monista aiheista, mutta pamflettinsa "Oikeus olla laiska" hän kirjoitti Saint Pélagien vankilassa, johon hän joutui yhteyksistään vasemmistolaisiin, Proudhoniin, Engelsiin ja Marxiin, jonka tyttären Lauran hän nai. (Leif Salménin mukaan kyseessä oli Paula, mutta muut lähteet ovat eri mieltä).

Lafarguet eivät olleet koskaan kovin onnekkaita elantonsa ansaitsemisessa, ja vuonna 1911 aviopari teki yhteisen itsemurhan. Heidät löydettiin istumassa arvokkaasti nojatuoleissa takan molemmin puolin ja haudattiin Pére-Lachaisen hautausmaalle.
Egon Friedell kirjoitti "Uuden ajan kulttuurihistoriassaan", että keskiajalla "vallitsi se terve näkemys, että työ ei ole siunaus, vaan kuorma ja kirous ". Koskahan työtä säästävät koneet todella alkavat säästää työtä?

3 Comments:

Blogger hanhensulka said...

Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat työtä säästävillä koneilla.

Junttien pellot taitaisivat nykyisin jäädä syystulvien alle ennen sadonkorjuuta, jos ei peltotyökaluja olisi, kaivoksiin ei ehkä saataisi vaapaehtoisesti työhön enää ketään. Ja sanomalehtien ja miksei yleisradionkin toimituksissa taitaisi reaaliaikaisuus olla vielä kaukaisempana unelmana kuin nyt (tämä tuli tähän siksi, että olen uutisnarkkari).

Ja saavutettu elintasokin on keskimäärin kohtuullinen, vaikka parannusta tietysti toivoisi.

Eli kyllä sitä työtä sentään melko paljon säästetäänkin. Eri asia on tietysti se, onko tehty työ tarkoituksemukaista ja ihmiselle jäänyt osuus työstä hänelle sopivaa ja mielekästä. Mutta se onkin jo ihan toinen asia:)

1:12 ap.  
Blogger Mette said...

Tarkoitan sitä ristiriitaa, että mitä enemmän "työtä säästäviä" koneita on, sitä pitempiä päiviä jotkut joutuvat tekemään. En tässä ala filosofoida ilmiötä paitsi sikäli, että jokainen kone tuntuu lisäävän työn mahdollisuutta. Muistelen omasta työn historiastani, että kun työsuojelun saralla keksittiin tietokoneohjelma, jolla voi tilastoida työtapaturmat eri tavoin, työn ja paperinkulutuksen määrä kohosi huimasti, koska jokainen johtajanplanttu keksi ei voivansa elää, ellei saa pöydälleen päivittäin välitöntä tilastoa siitä, montako vasemman jalan pikkuvarpaaseen kohdistunutta työtapaturmaa sattuu maanantaisin klo 9-10 välillä. Viittaan myös Tekno-Kekon kuvaamaan kärpäspaperitilastoon. Samaten Marilyn French jutteli aikoinaan, että kun amerikkalaiset kotirouvat saivat "työtä säästäviä" koneita, esimerkiksi lakanat alettiin pestä ja vaihtaa päivittäin ja kokonaityömäärä kasvoi.

9:37 ap.  
Blogger Matti said...

Samoilla linjoilla on http://cc.joensuu.fi/~jnsoa/kokoelma/015black.htm.

10:17 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home