Lena Bakerin armahdus

Georgian "Old Sparky" ja Lena Baker

Eilen Georgian valtio armahti Lena Bakerin 60 vuotta sen jälkeen, kun hänet teloitettiin sähkötuolissa. Georgian osavaltiossa on teloitettu 20 naista, mutta Lena oli ainoa, joka on joutunut sähkötuoliin.

Lenaa syytettiin valkoisen miehen murhasta. Vuoden 1944 Georgiassa se oli jo sensaatio. Sen sijaan kukaan ei pitänyt sensaationa oikeudenkäynnin kulkua. Lena tuomittiin kaikkiaan neljä tuntia kestäneessä oikeudenkäynnissä, jossa puolustusasianajajaksi määrätty lakimies ei kutsunut yhtään todistajaa puhumaan Lenan puolesta ja erosi heti esitettyään muodollisen vastalauseen. Juryssä oli 12 valkoista miestä, jotka kaikki tunsivat toisensa ja lähtivät yhdessä päivällsielle. Tuomari tunnettiin nimellä Charles William "Two Gun" Worrill. Hän kerskui olleensa Villissä Lännessä ja ampuneensa kahdessatoista asetaistelussa seitsemän vastustajaa. Hän kulki aina kaksi pistoolia mukanaan ja oikeussalissa laski ne eteensä pöydälle. Tämä oikeusistuin tuomitsi Lenan ja lähetti hänet osavaltion pahimpaan vankilaan miestenosastolle odottamaan tuomion täytäntöönpanoa. Muutamaa päivää ennen sähkötuolia Lena sai yksinäissellin. Lääkäri totesi, että kesti kuusi minuuttia ja useita sähköiskuja, ennen kuin Lena kuoli. Hänet haudattiin ilman seremonioita kotikaupunkinsa mustien hautausmaalle.

Lena Baker oli sadonkorjaajaperheen tytär. Nuorena hän päätyi köyhyyden vuoksi myymään itseään. Huhuttiin, että porttola, jossa hän työskenteli, otti vastaan myös valkoisia asiakkaita. Sen vuoksi se suljettiin. Rotujen välinen seksi oli häpeäksi myös mustalle väestönosalle, ja Lenaa kaihdettiin hänen loppuelämänsä ajan. Hän alkoi juoda. Kun hän ryhtyi pyykkäämään ja siivoamaan kaksikymmentä vuotta itseään vanhemmalle valkoiselle myllärille, hän oli yli nelikymmenvuotias, kolmen lapsen äiti ja vakiintunut alkoholisti.

Ernest B. Knight oli kaupungin valkoisen osan häpeä. Hän oli kerskuri, pahoinpitelijä ja juoppo. Hän kuljetti aina mukanaan pistoolia ja juovuksissa uhkaili sillä. Lenan ja hänen välisestä suhteesta tuli klassinen pahoinpidellyn naisen ja päällepäsmärin seksisuhde, jota mutkisti se, että 40-luvulla rotujen väliset seksisuhteet olivat laittomia. Sheriffi kävi usein tarkistamassa, löytyikö pari samasta vuoteesta, ja kerran Knightin poika hakkasi Lenan omien sanojensa mukaan "vain hengenmenoa vaille" (mielenkiintoista on, että hän esitti todistuksensa oikeudessa, joka ei sanallakaan puuttunut tunnustettuun vakavaan pahoinpitelyyn).

Tappopäivänä Knight tuli etsimään Lenaa hänen kodistaan, jossa hän asui äitinsä ja kolmen lapsensa kanssa. Mies oli humalassa ja häijy, joten Lena yritti karttaa häntä kaikin tavoin, pakeni lopulta pimeässä ja vietti yön metsässä. Knight oli antanut hänelle rahaa, ja Lena osti viskipullon. Aamulla hänellä oli huono olo, joten hän lopulta hakeutui myllylle saadakseen lisää viinaa. Knight lukitsi hänet myllyyn ja lähti poikineen jumalanpalvelukseen. Kun hän palasi, Lena oli saanut tarpeekseen ja halusi kotiin. Knight ei halunnut päästää häntä, he tappelivat, ja tavalla tai toisella Knightin pistooli laukesi. Mies oli kuollut.

Lena meni itse ilmoittautumaan piirikunnan syyttäjälle. Hän oli niin juovuksissa, ettei ollut pysyä jaloillaan. Sheriffi kuulusteli häntä vasta kahden vuorokauden kuluttua, kun hän oli selvinnyt. Kukaan ei ollut kiinnostunut olosuhteista. Riitti, että musta nainen oli tappanut valkoisen miehen.

Vuonna 1998 Lena sai hautajaismenot, joita hän ei saanut kuollessaan. Nyt hänet on armahdettu tekemästään taposta. Tarinassa on kummallisinta, että tämä kaikki tapahtui vuonna 1944 ja teloitus vuonna 1945. Jos tapahtuma-aika olisi ollut sata vuotta aikaisempi, ei Lena Bakerin tarinaa ehkä olisi kannattanut kertoa - tai ehkä olisi sittenkin. Se on yhtä vanha kuin aika itse.