Kiinalainen avioliitto

Missään maailmassa tai minään aikakautena ei avioliittoinstituutio ole kokenut sellaisia mullistuksia kuin Kiinassa puolen vuosisadan aikana. Ennen vuotta 1950 kiinalainen avioliitto oli sitä, mitä esitetään elokuvissa - sellaisissa kuin "Punainen lyhty" tai "Jalkavaimon jäähyväiset". Järjestetyt avioliitot, moniavioisuus, lapsiavioliitot. Kun Maon joukot voittivat, järjestettiin tilaisuuksia, joissa järjestettyjä avioliittoja purettiin. Erään tarinan mukaan paikalle saapui nuori nainen sylissään noin kaksivuotias poikalapsi ja halusi saada aviolittonsa puretuksi. Häneltä kysyttiin, missä aviomies on. Hän nosti sylissään olevaa lasta ja sanoi: "Tässä."

Vuoden 1949 jälkeen avioliitoista vähitellen tuli nuorten itsensä asia. Tosin Kiina on laaja, ja tavat vaihtelevat; vieläkin avioliittoja järjestellään, ja koska yksilapsisysteemi aiheuttaa maaseudulla naispulaa, vaimoja jopa ryöstetään tai varastetaan.

Nuoren Kiinan tasavallan miehet halusivat ahkeria vaimoja. Tytöt taas halusivat naida hyvissä ammateissa olevia miehiä. Suosittuja olivat myös vanhemmat miehet, jotka olivat olleet armeijassa ja saaneet hyvän siviiliviran. Asuntokysymys oli myös tärkeä, pelkkä oma huone avasi jo näköaloja ahtaasti asuvassa Kiinassa.

Kultturivallankumous rikkoi monia näistä avioliitoista. Puolisot voitiin lähettää eri puolille Kiinaa, koska puolue oli tärkeämpi kuin avioliitto. Kymmenen miljoonaa nuorta kaupunkilaista siirrettiin maaseudulle "oppimaan kansalta". Monet solmivat avioliiton maalla ja kun kaupunkiin paluu oli taas luvallista, jättivät puolisonsa. Toiset naivat kaupunkilaisia vain päästäkseen maalta pois. Maon Kiinan alkuaikoina solmitut avioliitot tuomittiin usein "porvarillisiksi" ja aiheuttivat aviopuolisoille pitkiä tuomioita vankilassa. Näitä tarinoita voi lukea esimerkiksi kirjasta "Villihanhet

1970-luvun lopulla Kiina alkoi "avautua ulkopuoliselle maailmalle". Avioliittoja alettiin taas ajatella yksilön eikä puolueen näkökulmasta. Avioliittoilmoitukset kävivät tavallisiksi lehdissä. Yhdeksi avioliittokriteeriksi tuli puolison pituus; alle 170 cm miehet älkööt vaivautuko. Tässä on se järki, että aliravitsemus estää pituuskasvua, joten pitempi mies on todennäköisesti paremmista oloista.

There is a saying that girls seek to marry military officers in 1950s, workers in 1960s, military officers again in 1970s, bosses in 1980s, and public servants in 1990s.

Nykykiinassa avioero on tullut tavalliseksi asiaksi. Avioliitolla voidaan jopa leikitellä. Internet-avioliitot ovat yleinen nuorten huvi. Niitä harrastavat naimattomat nuoret, jotka usein eivät edes kohtaa "puolisoitaan" tosimaailmassa, mutta jos naimisissa oleva solmii nettiavioliiton, siitä voi tulla surua ja murhetta.

Minusta tuntuu, että juuri järjestettyjen avioliittojen perinne ja sitten puolueen puuttuminen yksityisasioihin on altistanut kiinalaiset pitämään avioliittoa jonakin, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisen oman elämän kanssa, leikin tai rahan asiana. Loppujen lopuksi, idea rakkausavioliitosta on outo länsimainen tapa, jota on harrastettu hyvin lyhyen ajan.