maanantaina, elokuuta 22, 2005

Spinalonga



Spinalongan viimeinen spitaalinen

Kreetan viihtyisällä lomasaarella, lähellä Agios Nicolaoksen kaupunkia, on saari nimeltä Spinalonga. Sinne tehdään retkiä Agios Nicolaoksesta. Satamassa on mukavia ulkoilmaravintoloita, retkialusten henkilökunta huutelee ja kaikilla on viihtyisää. Matka Spinalongaan ja vierailu saarella on mukavaa vaihtelua rantalomaan.

Vuosina 1913-1957 matka Spinalongaan merkitsi samaa kuin matka helvettiin. Saarella sijaitsi Kreikan spitaalisiirtokunta. Saari on niin pieni, että sen ympäri kävelee hyvissä voimissa puolessa tunnissa, ja sieltä näkee hyvin Kreetan rannikolle. Jopa kukon kiekuminen kuuluu. Monelle se oli viimeinen matka.

Onnettomille asukkaille saarella oli kirkko, hautausmaa - jossa vainajat haudattiin sementtilokeroihin, joissa oli paksu kansi - ja kylä. Vihanneksia ja kotieläimiä kasvatettiin. Viimeiset kymmenen spitaalista siirrettiin Ateenan sairaalaan vuonna 1957.

Saarella vierailevista turisteista jotkut ovat herkkiä, tai sitten saarella on voimakas psyykkinen ilmapiiri. Monet ovat raportoineet oudoista surun tuntemuksista, toiset ovat katsoneet raunioituneista oviaukoista ja nähneet ihmisiä kokoontuneina pöydän ympärille. Toiset ovat raportoineet kreikkalaisittain pukeutuneista henkilöistä, jotka ovat seisseet katselemassa heitä, vaikka saarella ei ole yhtään vakituista asukasta.

En ole itse kahdella käynnilläni vaistonnut aaveita. Jos haamut tarvitsevat fyysisen kiinnekohdan, niitäkään ei ole jäljellä. Ensimmäisellä käynnilläni hautausmaalla oli vain yksi pääkallo, jonka joku oli nostanut muurille. Toisella käynnillä 15 vuotta myöhemmin sekin oli kadonnut. Väitetään, että turistit ovat varastaneet kaikki luut matkamuistoiksi - pääkalloista saa upeita lampunvarjostimia.

Jos Spinalongassa todella liikkuu rauhattomia henkiä, niiden ei tarvitse olla spitaalisten. Saari on ollut asuttu lähes tuhat vuotta. Onnettomat, omaisistaan erotetut sairaat ovat silti kylliksi tuomaan herkille ihmisille outoja tuntemuksia.


Tässä sitä poseerataan aavekirkon vieressä, eikä hengistä tietoakaan.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Moottoripyöräpäiväkirja -elokuvassa on hiukan samanoloinen spitaalisten saari, tosin aivan eri kulttuuripiirissä ja ilmastossa, mutta se toi Spinalongan mieleeni. Ei, aaveita en nähnyt. Mutta siitä on jo melkein kaksikymmentä vuotta aikaa.

7:10 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home