Saturnuksen renkaat

Saturnuksen renkaat varjossa ja niiden varjo Saturnuksen pinnalla

Cassini-Huygens-satelliitti lähettää jatkuvasti uusia tietoja ja kuvia Saturnuksen ja sen kuiden kiehtovasta maailmasta. Tähän mennessä tiedämme jo, että Saturnuksen kuista ainakin Europalla ja Ganymedeellä on kaasukehä. Uudet tiedot paljastavat, että Saturnuksen renkaillakin on kaasukehänsä, joka muodostuu happimolekyyleistä.

Kaasukehä on luonnollisesti mahdottoman harva. Sen synty on vielä arvailujen varassa. Koko rengasjärjestelmä on vielä arvoitus. Aikaisemmin uskottiin, että renkaat muodostuivat samaan aikaan kuin planeetatkin, ne olivat ylijäänyttä materiaalia. Tätä ajtusta tukee se, että kaikilla kaasuplaneetoilla on jonkinlaiset renkaat, vaikkakaan ne eivät ole erityisen näyttävät. Saturnuksen upea rengaskehä on poikkeus aurinkokunnassa ja mahdollisesti varsin nuori.

Tähtitieteesstä puhuttaessa "nuori" on väljä käsite. Planeettojen otaksutaan tällä hetkellä syntyneen 4000 miljoonaa vuotta sitten. Saturnuksen renkaat ovat ehkä vain muutamia satoja miljoonia vuosia vanhat. Ne koostuvat pääasiassa jäästä, joukossa jonkin verran pölyä ja kiviä. Arvellaan, että komeetta tai asteroidi on joutunut törmäyskurssille jonkin Saturnuksen kuun kanssa ja hajonnut. Renkaat eivät missään tapauksessa ole vakaita.

Auringon ultravioletti säteily hajoittaa veden vedyksi ja hapeksi. Vety karkaa avaruuteen, happi kerääntyy happimolekyyleiksi. Tämä on ainakin eräs epävarma teoria selittämään renkaiden happikehän. Renkaat ovat itsekin äärimmäisen ohuet - niiden läpimitta on 250 000 km, mutta paksuus noin 1,5 kilometriä. Renkaiden joukossa kiertää pieniä kuita, jotka "paimentavat" renkaiden säikeitä vetovoimallaan ja lisäävät maahankin näkyvää raitaisuutta.

Saturnus on kiehtonut eniten science fiction -kirjailija John Varleytä, jonka kirjoja suomennettiin 1990-luvulla, mutta jonka kustantajat ovat nykyään unohtaneet, vaikka hän on edelleen pirteästi hengissä ja potkii. Varleyn ideoita olivat mm. uskonlahko, jonka jäsenet ovat ottaneet elämäntehtäväkseen maalata Saturnuksen renkaat punaisiksi kivi kiveltä, ja ihmis-kasvi-symbioottien siirtokunnat, jotka kiertävät Saturnusta ja levittäytyvät valtaviksi kukiksi kerätäkseen auringon säteilyä fotosynteesiään varten. Varleyn symbioottiset olennot kannattaa muistaa, koska useimmat avaruusmatkailusta kirjoittavat keskittyvät kovaan tekniikkaan eikä pehmeään biologiaan.

Saturnus kaikkine arvoituksineen on muistutus siitä, ettei avaruus tarjoa vain matemaattisia ongelmia ja teknikkojen leikkikentän, vaan puhdasta estetiikkaa. Tuo kaunis, suuri, monimutkainen maailmankaikkeus - tässähän käy aivan nöyräksi.