Elisabethin merirosvot

Francis Draken "Golden Hind" uudelleen rakennettuna

Elisabeth I oli koko ikänsä äärettömän saita hallitsija. Hänellä oli siihen syynsä: kruunu oli köyhä ja vähätkin rahat upposivat Irlannin pohjattomiin rämeisiin. Elisabeth oli myös ovela ja kehitti uuden ja epätavallisen keinon sotia Espanjaa vastaan ja hankkia kolikoita kirstun pohjalle. Yhdessä Cornwallin pikkuaatelisten kanssa hän kehitti herrasmiesseikkailijat.

Cornwallin kauppiaat rahoittivat ja rakensivat kaapparilaivoja. Maalaisherrasmiehet ryhtyivät kapteeneiksi. Elisabeth kirjoitti kruunun antaman kaappariluvan. Sitten lähdettiin rosvoamaan Espanjan satamia, kauppalaivoja ja siirtomaita. Elisabeth otti osansa tuotosta. Kruunun asiakirja teki jutusta laillista sodankäyntiä yksityisyritteliäisyyden keinoin. Englannissa kaikki olivat iloisia.

Sir John Hawkins aloitti uransa orjakauppiaana. Yhdessä Sir Francis Draken kanssa (kaikki nämä herrasmiehet aateloitiin Suuren Armadan kukistumisen jälkeen) hän aloitti Karibian retket 1567-1568. Ensimmäinen retki oli orjien myynti- ja kaupparetki. Espanjalaiset olivat kieltäneet muita maita käymästä kauppaa siirtomaissaan, mutta Espanjan Länsi-Intian asukkaat tarvitsivat orjia ja eurooppalaisia tuotteita ja kävivät ilomielin laitonta kauppaa. Espanjalainen laivasto-osasto sai Hawkins-Draken retkikunnan kiinni San Juan de Uluassa. Englantilaiset pääsivät pakenemaan, mutta kuningattarelle kuulunut kauppalaiva jäi espanjalaisten saaliiksi. Tämän jälkeen englantilaiset aina vetosivat San Juan de Uluaan, kun espanjalaiset syyttivät heitä murhista ja rosvouksista.

Draken seuraavalla kaappausmatkalla mukana oli John Oxenham. Charles Kingsley on sijoittanut Oxenhamin kirjaansa "Länttä kohti" ja tehnyt hänestä romanttisen hahmon. Totuus oli hieman karumpi. Oxenhamin ja Draken yhteiset seikkailut antavat hyvän kuvan näistä retkistä.

He iskivät pieneen Nombre de Diosin kaupunkiin. Onnella maihinnousujoukko osui kaupungin suurimpaan asevarastoon. Sitten he säikyttivät asukkaat antautumaan ja ryntäsivät kuvernöörin asuntoon, jossa piti olla huomattava määrä kultaa. Rakennus oli tyhjä.

Tämän pettymyksen jälkeen seikkailijoiden laivat risteilivät rannikkoa hyökäten pieniin asutuksiin tai rannikkolaivojen kimppuun. He menettivät miehiä keltakuumeeseen ja taisteluissa. He liittoutuivat karanneiden orjien kanssa, joita asui kylissä pitkin rannikkoa. Yhdessä näiden kanssa miehet yrittivät kaapata kultasaattueen Panaman kannaksella, mutta juopunut väijytysryhmän jäsen nousi seisomaan ja paljasti juonen. Seurasi taas pako ja harhailua viidakossa. Jossakin vaiheessa Francis Drake ja John Oxenham kiipesivät yhdessä suureen puuhun ja näkivät yhtaikaa sekä Atlantin että Tyynen meren.

Oxenham erosi myöhemmin Drakesta ja onnistui kaappaamaan kultasaattueen. Saaliineen hän palasi Englantiin samoin kuin Drake tahollaan; espanjalaiset olivat liian kuumassa takaa-ajossa.

John Oxenham palasi uudelleen Karibialle. Hän antoi purkaa osiin pienen aluksen, kannatti sen Panaman kannaksen yli ja oli ensimmäinen englantilainen, joka purjehti Tyynellä merellä. Palattuaan Atlantin puolelle hän Helmisaarella valtasi kultalaivan Perusta. Laivassa oli espanjalainen naimisissa oleva aatelisnainen, johon Oxenham rakastui. Tehdäkseen naiseen vaikutuksen hän vapautti perulaislaivan miehistön. Nämä kiiruhtivat Panamaan ja paljastivat merirosvojen majapaikan. Oxenham jäi miehineen kiinni. Häneltä kysyttiin kaapparilupaa. Tälle matkalle hän ei ollut sellaista saanut. Hän lausui kuuluisat viimeiset sanansa: "Miekkani on lupani." Espanjalaiset hirttivät hänet.

Sitten palasi saalistamaan Francis Drake. Hän purjehti "Golden Hindillä", entisellä "Pelikaanilla", jonka hän oli ristinyt uudelleen Elisabethin mieliksi. Drake purjehti tällä matkallaan maailman ympäri ja palasi Lontooseen laivan lastiruuma täynnä aarteita.

Huono-onnisin herrasmiesseikkailija oli Sir Walter Raleigh, joka uneksi Cibolan kultaisista kaupungeista ja Nuoruuden lähteestä. Hän jatkoi rosvousretkiään Elisabethin ajan jälkeenkin. Kuninkaana oli nyt Jaakko I, joka ei arvostanut tällaista toimintaa. Sir Walter mestattiin julkisesti. Hän piti hyvin kauniin puheen, laski päänsä pölkylle ja lopetti Elisabethin merirosvojen kultaisen kauden.