Hysteriaa

Hysteerinen nainen ja kranaattikauhuinen mies

Anna Kortelainen analysoi kirjassaan "Levoton nainen" hysteriaa lähinnä tohtori Charcotin ja La Salpetriere -sairaalan julkisten näytösten kautta. Hysteriaa on pidetty naisten sairautena - itse asiassa hysteerisyyttä on pidetty naisellisuuden tosi olemukseen kuuluvana. Sana juontuu kreikankielisestä "kohtua" tarkoittavasta sanasta hysterikos. Kohdun kuviteltiin olevan itsenäinen elin, joka vaelsi levottomana ympäri ruumista ja aiheutti milloin kuristumisen tunnetta kurkussa, milloin kouristuksia. Diagnoosi oli ja on peitediagnoosi, jonka alle voidaan työntää kaikki, mikä naisessa on levotonta, hillitöntä, ei normien mukaista.

Hysteria ei ole vain 1800-luvun oikku. Omalla työpaikallani oli 70-luvulla miespuolinen työpaikkalääkäri, jonka mielestä hysteria oli kaikkien naisten vaiva. Erään naisen hän lähetti kotiin tällä diagnoosilla. Nainen oli onneksi sisukas eikä antanut vähätellä itseään. Hän meni yksityislääkärille. Pahanlaatuinen kasvain, vielä puoli vuotta ja olisi ollut myöhäistä.

Koska hysteria on määritelty naisille ominaiseksi, miehinen hysteria on torjuttua ja peiteltyä. Charcotilla itsellään oli miespuolisia hysteerikkoja sairaalassaan. Heitä ei esitelty yleisölle, kuten naisia; heistä ei myöskään kirjoitettu tapahtumaselostuksia, ja kohtaukset tulkittiin esimerkiksi juomisen aiheuttamiksi, siis ulkoiseksia rappeutumaksi, kun taas naisilla kyseessä oli sisäinen, synnynnäinen vaiva. Ensimmäisessä maailmansodassa kymmenettuhannet sotilaat kehittivät hysteerisiä oireita. Tauti tulkittiin "kranaattikauhuksi"; lääkärit uskoivat, että se aiheutui kiivaiden pommitusten aiheuttamasta ylipaineesta, joka vahingoitti aivoja. Hysteerisiä miehiä on myös kuvailtu naisellisiksi, "kukkamekkomiehiksi", ja heitä on epäilty homoseksuaalisuudesta. Tosi mies ei tauteja pode.

Freud opiskeli Charcotin alaisuudessa ja omaksui hysteria-ajatuksen ja siihen liittyvän tukahdutetun seksuaalisuuden idean. Hän hoiti myöhemmin monia naisia psykoanalyysillä, vaikka heillä todennäköisesti oli jokin fyysinen vaiva. Richard Webster on tutkinut Freudin tapauskuvauksia ja tullut siihen tulokseen, että useilla hänen potilaistaan oli päävamman aiheuttama aivovaurio, jonka Freud itsepäisesti selitti tukahdutetuilla muistoilla. Webster ottaa esimerkiksi Elisabeth von R. -nimellä kulkevan naisen. Hän tuli Freudin luo rampuuden vuoksi.

At this period Freud believed that, in the final stages of therapy, it was helpful ‘if we can guess the ways in which things are connected up and tell the patient before we have uncovered it’. When, however, he presented Elisabeth von R. with his conclusion, namely that her illness had been precipitated by her falling in love with her brother-in-law, she objected that that this was not true. Freud, however, persisted in his explanation and eventually reported that his patient had been cured.

Hysteerikoissa on ollut ja on epileptikoita, ahdistuneita, pakkoneurooseista ja paniikkihäiriöistä kärsiviä, mutta mitään "hysteriaa" ei ole olemassa.