Trafalgarin taistelu

"Victory", Nelsonin lippulaiva, Trafalgarin taistelussa

Trafalgarin taistelusta on tänään päivälleen kaksisataa vuotta. Trafalgarissa käytiin yksi merihistorian kuuluisimmista meritaisteluista, jossa Englannin laivasto voitti yhdistetyt ranskalaiset ja espanjalaiset merivoimat. Englanti menetti samassa taistelussa kuuluisimman amiraalinsa Nelsonin.

Taistelu oli pitkällisen takaa-ajon huipentuma. Ranskan laivasto oli väistellyt englantilaisia yli puoli vuotta. Nelson oli laivoineen ajanut ranskalaisia takaa Länsi-Intiaan ja takaisin. Laivat tavoitettiin lopulta Cadizin satamassa, jossa ne liittyivät espanjalaisiin aluksiin. Yhdistynyt laivasto lähti liikkeelle lokakuun 19. 1805. Nelsonin laivat tavoittivat ne 21. lokakuuta. Taistelu oli ajan tavan mukaan lähitaistelua. Molemmat puolet kärsivät menetyksiä; englantilaisten miestappiot jäivät puoleentoista tuhanteen mieheen, kun taas ranskalaisia ja espanjalaisia kaatui arvion mukaan noin 16 000.

Nelson, joka oli menettänyt jo silmän ja käsivarren aikaisemmissa yhteenotoissa, haavoittui kuolettavasti. Nelsonin kuolemasta on useita maalauksia. Toisissa Nelson makaa laivan keulatiloissa verhottuna jonkilaisiin valkeisiin vaatteisiin ja katsoen ylevästi taivaaseen. Arthur William Wevisin maalauksessa hänen päänsä ympärillä on jopa sädekehä; hän näyttää hämmästyttävästi Kristukselta. Benjamin Westin taulussa Nelson on säällisesti pukeutunut univormuun, mutta hänenkin ympärillään on enemmän laivahenkilökuntaa kuin mitenkään on kohtuullista taistelua käyvässä linjalaivassa.

Pyhimysmäiset asetelmat voi antaa anteeksi; Nelson oli korotettu jonkinlaiseen pyhimysarvoon. Alistair MacLean kertoo kirjassaan kapteeni Cookista, miten nuori laivaston palvelukseen pyrkivä Jeremy Blyth osui sataman oluttupaan. Hän kummasteli kapakan tunnelmaa. Tavallisen juopuneen möykkäämisen sijasta asiakkaat istuivat hiljaisuudessa, raskaasti huokaillen. Jotkut itkivät ääneen. Jeremy Blyth kysyi eräältä vanhalta merikarhulta:

- Mitä nyt? Mikä on hätänä?
Vanhus terästi katseensa. - Etkö ole kuullut? Etkö ole kuullut?
Blyth pudisti päätään.
- Nelson on kuollut.
Jälleen Blyth katsoi hitaasti ympäri nuhruista huonetta, miehiä joiden elämään Nelsonin kuolema oli jättänyt kivistävän tyhjän paikan jota oli mahdoton koskaan täyttää, sitten hän sanoi: - Jumalan kiitos etten lainkaan tuntenut häntä.