torstaina, joulukuuta 01, 2005

Great Eastern


Great Eastern myrskyssä


Isambard Brunel, rautatieyhtiö Great Westernin perustaja, haaveili pitemmistäkin matkoista.

The idea of using steam to power ships to cross the ocean appealed to Brunel. When his GWR company directors complained about the great length of their railway (it was only about 100 miles) Isambard jokingly suggested that they could even make it longer - why not go all the way to New York, and call the link the Great Western. ('He'll have us going to the moon yet', muttered one of his directors.)

Yhtiön ensimmäinen Atlantin höyrylaiva "Great Western" oli menestys. Brunel halusi kuitenkin jotakin isompaa. Hän valitsi laivanrakentajakseen John Scott Russellin, ja he päättivät luoda aluksen Australian-linjalle. Alus ristittiin ensin Leviathaniksi, ja se oli kuusi kertaa suurempi kuin yksikään koskaan rakennettu alus. Sen rakenne oli poikkeuksellinen. Alukseen tuli kaksoisrunko ja ilmatiiviit lokerot, ja siinä oli sekä purjeet, siipirattaat että potkuri.
Kesken rakennuksen laivan nimi muutettiin, siitä tuli "Great Eastern". Ristiäistilaisuuden ja vesille laskun välillä oli useita kuukausia - yhtiöllä oli rahoitusongelmia. Merenkulkijat sanovat, että laivan nimen vaihtaminen ja laivan ristiminen ennen vesille laskua tuo huonoa onnea. Sitä "Great Easternilla" oli. Se oli pakko rakentaa sivuittain ja laskea vesille kylki edellä, muuten sen keula olisi ottanut vastakkaiseen rantaan. 10 000 katsojaa kokoontui, puheita pidettiin, laiva laskettiin vesille ja liikkui puolitoista metriä. Siihen se jäi. Yksi suurista ketjurummuista, joista hinausketjujen piti purkautua, särkyi, yksi työmies kuoli ja viisi loukkaantui. Laiva jäi niille tiloilleen vuodeksi.

Kun se lopulta saatiin vesille, koematkalla höyrypannu räjähti. Suuri osa kantta lensi ilmaan. Kuuma höyry tappoi kuusi palomiestä. Isambard Brunel sai halvauksen kuullessaan uutisen ja kuoli. Insinööri Russell oli jo aikaisemmin mennyt vararikkoon laivan vuoksi.

"Great Eastern" teki muutamia matkoja Atlantin linjalla (Australiaan se ei ikinä päässyt), mutta ei koskaan saanut riittävästi matkustajia tuottaakseen voittoa. Yhdellä matkalla se joutui niin pahaan myrskyyn, että ajelehti holtittomasti päiväkausia. Toisella matkalla kartoittamaton kari repäisi sen pohjan auki. "Great Eastern" oli insinööritaidon ihme ja selvisi kaikesta, mutta matkustajat karttoivat sitä. Lopulta se myytiin yhtiölle, joka laski lennätinkaapelin Atlantin pohjaan. "Great Eastern" oli ainoa riittävän suuri alus mahduttamaan sisäänsä koko kaapelin. Sisustus purettiin ja tillalle sijoitettiin kaapelikelat. Ensimmäisellä yrityksellä kaapeli katkesi. Toisella yrityksellä miehistö onnistui onkimaan katkenneen kaapelin pään, korjaamaan sen ja veti kaapelin onnistuneesti Euroopan ja Amerikan välille.

"Great Eastern" yritti vielä matkustajalaivana, laski kaapelia myös ranskalaisyhtiölle ja päätyi lopulta kelluvaksi ilmoitustauluksi. Lopulta se myytiin romuraudaksi - ainoa tuottoisa bisnes laivan historiassa.

Kun alusta purettiin yhdestä kaksoispohjan vesitiiviistä lokerosta löydettiin kaksi luurankoa, kaksi loukkuun jäänyttä rakennustyömiestä. Huonon onnen laiva oli kuljettanut aaveensa mukanaan.


"Great Easternin" salonki myrskyn aikana

2 Comments:

Anonymous Mikko said...

Huh, melko traaginen tarina Great Easternilla. Käy pienestä novellista. Kiitos.

5:03 ip.  
Blogger Aleksi said...

Tahdoinpa vaan poiketa sanomaan, että varsin mielenkiintoisia juttuja olet keräillyt. Meni tilaukseen.

Kiitokset mielenkiinnosta omaa blogiani kohtaan. Se on aina mukavaa.

1:01 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home