Algerian pied noir

Pied noir -tyttöjen koululuokka

Pied noir on nimitys, jota käytettiin Algerian ranskalaissyntyisistä asukkaista Ranskan valloituksen aikana. Nimen alkuperä on epäselvä; yleisesti arvellaan, että nimi ("mustat jalat") johtui ranskalaisten mustista kengistä, mutta esiintyy myös teoria, että nimeä käytettiin ulkomaalaisista satamatyöläisistä, joiden paljaat jalat olivat aina likaiset, ja nimitys siirtyi kaikille ei-algerialaisille. Kun Ranska antoi maassa asuville juutalaisille Ranskan kansalaisuuden vuonna 1870, myös juutalaisista alettiin käyttää samaa nimeä.

Ranska teki Algeriasta siirtomaansa vuonna 1830. Maahan muutti Ranskan lipun alla siirtolaisia koko läntisen Välimeren alueelta - Ranskan ohella Italiasta, Espanjasta ja Maltalta. Vuonna 1959, jolloin Algerian vapaussota alkoi, pied noir käsitti yli miljoona henkeä. Kun Charles du Gaulle antoi Algerialle itsenäisyyden 1962, 900 000 lähti Ranskaan. Maasta lähtijöiden iskulause oli "La valise ou le cercueil", matkalaukku tai ruumisarkku. Ranska ei ollut valmistautunut ottamaan heitä vastaan, ja ihmiset nukkuivat kaduilla. Henkilötodistuksista ja ajokorteista on ollut ongelmia tähän päivään asti - pieds noirs kohdeltiin ulkomaalaisina, mikä aiheutti heissä suurta katkeruutta - he kokivat olevansa ranskalaisia. Pieds noirs ja heidän jälkeläisensä muodostavat nytkin Ranskan äärioikeiston ytimen.

Algerian juutalaiset, joista tuli ranskalaisia 1870, olivat asettuneet maahan useina aaltoina. Ensimmäiset tulivat jo roomalaisajalla. Suuri juutalaisyhteisö muutti Algeriaan, kun inkvisitio ajoi heidät maanpakoon Espanjasta 1492. Suurin osa poistui yhdessä pieds noirs -ranskalaisten kanssa. Algerian viimeinen synagooga - Algersin kaupungissa - jätettiin raunioitumaan. Algeriassa elää pari tuhatta pieds noirs ja joitakin vanhoja juutalaisyhteisön jäseniä nykyään, vaikka Al-Jazeeran mukaan jotkut ovat palaamassa.

Pieds noirs ja erityisesti Algerian juutalaiset ehtivät muodostaa oman erikoisen kulttuurinsa - juutalaiset puhuivat ranskalaismiehitykseen asti omaa ladino-kieltään, joka oli hyvin vanhahtava muoto espanjan kielestä, ja pied noir -keittokirjoja julkaistaan Ranskassa. Joitakin reseptejä löytyy Internetistäkin. Suureksi osaksi pied noir -kulttuuri on kuitenkin kadonnut ja sulautunut ranskalaiseen. Tunnetuin ryhmän edustaja oli kirjailija Albert Camus.

Algerian juutalaisnainen