maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Stigma



Australiasta on tullut tieto, että 50-vuotias kolmen lapsen isä on saanut stigmat käsiinsä ja jalkoihinsa. Katolinen kirkko pitää miehen henkilöllisyyden salassa. vaikkakin The Sunday Times on päässyt haastattelemaan häntä, mutta mies ei suostu sanomaan mitään aiheesta. Hänen seurakuntansa pappi on avoimempi:

Father Walsh said the man had received hundreds of messages from the Virgin Mary.

She appeared to him on the eighth day of every month and sometimes more often.

"I have been there when he says he has seen Our Lady," Father Walsh said. "He is the only one who sees her. The only evidence is his word.

"I don't think he (is lying). He is a holy person."

Stigmat ovat olleet kiistan aihe satojen vuosien ajan. Stigmat ovat haavoja, jotka esiintyvät paikoissa, joihin jeesusta haavoitettiin; päässä (orjantappurakruunu), käsissä, jaloissa, kyljessä. Ne paranevat usein jälkiä jättämättä. Kiistat johtuvat siitä, että niitä on väärennetty. Ongelma on siis, ovatko henkilöiden stigmat ihme, hysterian aiheuttamia haavoja vai itse aiheutettuja? Ekstaatikot saavat niitä, mikä viittaisi hysterian puolelle tai sitten todelliseen ihmeeseen, mutta tuunustan, että minun kurkkuuni tämä selitys tarttuu. Yksi syistäni on sama, joka panee skeptikot epäilemään: ei ole tiedossa, ristiinnaulittiinko Jeesus kämmenistään vai ranteistaan. Toiset stigmaatikot esittelevät haavoja kämmenissään, toiset ranteissaan. Voisi kuvitella, että taivaalliset voimat tietävät, mihin haavojen pitää tulla.

Ilmeisiä huijauksia on myös paljastettu. Joka tapauksessa stigmoja ilmestyy, ei vain Syyrian kristittyjen parissa (kuten otsikkokuva osoittaa) vaan varsin maallisessa Australiassa, kuten The Sunday Timesin juttu todistaa. Monet tunnetut pyhimykset, kuten Pyhä Katariina Sienalainen ja Franciscus Assisilainen, ovat olleet stigmaatikkoja. Jätän asian mielelläni Vatikaanin ratkaistavaksi.

2 Comments:

Blogger timo said...

Moi!

Tuli tosta mieleen Denys Archand ja elokuva Monteralin Jeesus.

Harrastajanäyttelijä syöksyy tavanomaisesta roolinotosta mielenvikaisuuteen.

Kuvaus oli mielestäni "upea" silloin joskus. En tiedä miten suhtautuisin, jos katsoisin nyt.

Stigmat sinänsä, minne ne kuuluvat? Asia on ehkä hyvä jättää Vatikaanin ratkaistaviksi.

Katolinen kirkkohan kiisteli joskus silloin aikoinaan muun muassa siitä, millaisena ihmisruumis mahdollisesti (re)inkarnoituu sitten ylösnousemuksen hetkellä.

Muistaakseni, mutta vain muistaakseni yksimielisyyteen ei silloin keskiajalla päästy.

- timo

6:22 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Joo näkyyhän noita olevan - ainakin
sellaisia ikäänkuin partakoneen te-rellä tehtyjä (omassa kehossa)?
Eivät vuoda verta mutta pinta-arpi
näkyy useita päiviä. Olen ajatellut
jopa filmata läheltä tuon "naarmun"
synnyn (filmin voisi ehkä todentaa
sitten aidoksi asiantuntijoilla)?
Olen kyllä ns. uskovainen ja uudes-tisyntynyt mies mutta en katolilai-
nen. Olen itsekin hämmästynyt nois-ta arvista, joita on ollut jo liki
kymmenen vuotta. Minulla ne ovat
vain noita äärimmäisen kapeita pin-
ta viiltoja. Voisi todella helposti
väittää, että olen tehnyt ne itse.

11:19 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home