lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Mesopotamia 1920

Kuva on sarjakuvasta, joka kertoo tarinaa briteistä Mesopotamiassa 1920.

Uutisten paneminen historialliseen yhteyteen on sikäli hankalaa, että jokaisen tapahtuman ymmärtäminen vaatii ymmärtämään sitä edeltänyttä tapahtumaa ja niin edelleen taakse päin. Toisaalta - jos tämän tekee, voi välttää edeltäjiensä virheet. Niin harvoin vain maata hallitsevat historioitsijat.

Nykyisessä Irakin sodassa amerikkalaisten olisi kannattanut tutkia brittien kokemuksia samassa maassa ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Britit taistelivat alueella turkkilaisia vastaan. Tämä oli samaa sotaa, jonka tuloksena nykyinen Israel tuli luvattua palestiinalaisille. Silloiselle Mesopotamialle luvattiin myös itsenäisyys ja kehitystä, kouluja, kastelukanavia ja kaikkea muuta hyvää. Käytännössä kuitenkin britit hallitsivat Mesopotamiaa ja panivat johtoon brittiläisen Intian hallintomiehiä.

If the British government had deliberately and carefully crafted a grand strategic plan to alienate the three major groups in Iraq (Kurds, Shiite Arabs, and Sunni Arabs) and force the whole country into a massive rebellion against their British occupiers, it could not have succeeded more handily. The Indian political officers tried to impose a very alien Indian-style administration upon the Arabs and Kurds. Under the Turks, the administration might have been inefficient, but at least the Turks spoke Arabic and left the tribes largely alone.

Tulos oli arvattava: 1920 kansa nousi kapinaan. He eivät halunneet vieraita herroja, toivatpa he mitä lahjoja tahansa. Kapina kukistettiin, mutta paljon verta vuodatettiin. Eräs virhe, jonka britit tekivät jo ennen amerikkalaisia, oli, että he erottivat kaikki turkkilaisille työskennelleet upseerit ja virkamiehet. Kuten tapahtui tällä vuosisadalla, silloinkin kapinalliset saivat ammattitaitoisen ja erittäin vihaisen ytimen näistä sotaan tottuneista miehistä.

Seuraava liike oli käyttää ilmapommituksia kapinallisia vastaan. Winston Churchill vaati parlamentissa sinappikaasun käyttöä. Pommituksia johti Arthur Harris, joka neljännesvuosisataa myöhemmin tuli kuuluisaksi Hampurin ja Dresdenin tuhoamisesta.

To put it simply, air control meant substituting aerial bombardment for the traditional ground-based punitive expedition. Airplanes could reach the object of the expedition (e.g., the tribal headquarters or main village) very quickly. Airplanes had an impressive amount of firepower and the capability to inflict serious harm upon rebellious natives. Since disruption and destruction were the goal of a punitive expedition, a small force of airplanes proved cheaper and more efficient since it could inflict as much damage as a large and cumbersome ground-force expedition.

Koneita vaadittiin niin kiireesti, että ne lennätettiin puolikuntoisina sotanäyttämölle. Kolmannes koneista syöksyi maahan ja tuhoutui. Loput tekivät mallikelpoisesti tehtävänsä - pommittivat irakilaiskyliä ja myös kurdeja. Tuhotut kaupungit ovat tuttuja tämän päivän sanomalehdistä - Suleimaniyah, Najaf, Kufa, Fallujah. Myrkkykaasuja ei sentään käytetty. Osasyynä saattoi olla Arabian Lawrencen lehtikampanja. Sunday Times -lehdessä hän kirjoitti:

Our government is worse than the old Turkish system. They kept fourteen thousand local conscripts embodied, and killed a yearly average of two hundred Arabs in maintaining peace. We keep ninety thousand men, with aeroplanes, armoured cars, gunboats, and armoured trains. We have killed about ten thousand Arabs in this rising this summer.

Observer-lehdessä hän viittaa sarkastisesti Churchillin puheisiin:

"Its odd that we do not use poison gas on these occasions. Bombing the houses is a patchy way of getting the women and children, and our infantry always incur losses in shooting down the Arab men. By gas attacs the whole population of offending districts could be wiped out neatly."

Lopulta britit onnistuivat kukistamaan silloin köyhän ja harvaan asutun maan. He panivat valtaistuimelle Feisalin, jonka ranskalaiset olivat juuri karkottaneet Damaskuksesta. Rauha ei varsinaisesti palannut maahan, joka sai saman tien nimekseen Irak, mutta kesti sentään joitakin vuosia. Seuraava kierros alkoi 1958, kun kuningas - joka ei ollut irakilainen - kukistettiin. Tästä alkoi tapahtumasarja, joka johti Saddam Husseiniin.

Keskellä Feisal 1918, hänen oikealla puolellaan eversti Lawrence

2 Comments:

Anonymous Petja Jäppinen said...

Muistan jostakin lukeneeni että eversti Lawrence järjesti rakastettunsa perheen Saudien valtaistuimelle.

10:58 ip.  
Anonymous Jousia said...

Kiitos! Niitä on varastossa iso määrä.

10:13 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home