Tsunameja Englannissa

Tsunamien kaiketi otaksutaan olevan jotakin eksoottista, joka tapahtuu toisella puolella maailmaa. Eipä vainkaan, Englannissakin on raportoitu tsunamiaalloista, ja asiantuntijat varoittavat, että Englannin Kanaalissa maanjäristys on jo myöhässä.

Tällainen maanjäristys sattui 6. huhtikuuta 1580. Tsunamiaalto hyökyi Doveriin, Boulogneen ja Calaisiin. Kentiläiset kuulivat voimakkaan äänen Kanaalin suunnalta ja sitten seurasi maanjäristys ja sen kintereillä tulva-aalto. Kuten kronikoitsija kertoi:

There was heard from the southwest a marvellouse greate noyse, as in the twingling of an eye the same noyse was a thought yt had been round about the hearers; and therwith began a most fierce and terrible earthquake.

Kymmeniä aluksia upposi; eräs pelastunut matkustaja kertoi, että laiva koski merenpohjaan viisi-kuusi kertaa ja meri nousi 15 metriä alusta korkeammalle. Useat kirkot vahingoittuivat, muun muassa Westminster Abbey, ja kaksi ihmistä kuoli. William Shakespeare viittasi tähän maanjäristykseen näytelmässä "Romeo ja Julia". Eräs henkilö sanoi: "Se oli se suuri maanjäristys, joka sattui 11 vuotta sitten."

Tammikuussa 1606 tsunami iski Bristolin tienoille. Tällä kertaa maanjäristys sattui Englannin ja Irlannin välillä. Silminnäkijät kuvailevat lähestyvää aaltoa, joka näytti ensin sumuseinältä, mutta liikkui kohti "nopeammin kuin linnut lensivät" ja huuhtoi mukaansa satoja ihmisiä ja runsaasti karjaa. Uhrien joukossa oli John Goodin perhe; vaimo, viisi lasta ja yhdeksän palvelijaa kuoli, John Good itse pelastui tarrautumalla olkikattoon, joka kulki aallon mukana toista kilometriä.

23. huhtikuuta 1868 tsunami iski Lyme Regisiin ja löi yli Cobbin, josta Jane Austen on kirjoittanut kirjassaan "Viisasteleva sydän". Tämän tsunamin aiheuttanut manjäristys sattui jossakin Azorien tienoilla.

Tornadoja Brittein saarilla tapahtuu noin 40 vuodessa. Eräs varhaisimmista kuvauksista on vuodelta 1165. Kronikassa kuvataan, miten monet ihmiset näkivät paholaisen suuren mustan hevosen hahmossa kiitävän kohti merta myrskyn edellä; paholaista seurasivat ukkonen ja salamointi, pelottavat äänet ja tuhoisat rakeet. Hevosen kavioiden valtavat jäljet näkyivät koko seuraavan vuoden. Myrsky tuhosi myllyn kaikkine asukkaineen, "paitsi yhtä munkkia".

Monet muutkin tornadot on kuvattu paholaisen ratsastuksena. Debyshiressä 1545 kuvattiin, miten "Old Nick" kulki seudun halki ja repi taloja, kappelin ja suuren osan Bregen kaupungista. Mietityttää, vatko tarinat villistä metsästyksestä tornadoja? Cernunnos, Herne Metsämies ja muut (muun muassa Selma Lagerlöfin kirjassa "Jerusalem" kuvataan tällainen villi metsästys) hurjine koirineen, jotka kiitävät taivaalla ja jättävät tuhoa jälkeensä, voisivat olla tornadoja.