Jim Europe, Harlem Hellfighter

Jim Europe orkesteria johtamassa ja univormussa

Jazzin alkuvaiheisiin kuuluu monta nykyään tuntematonta hahmoa (pyydän anteeksi jazziin perehtyneiltä, jotka varmasti tuntevat sellaiset nimet kuin Jim Europe). Jazz sai kuohuvan alun, kun Amerikan sisällissodan jälkeen etelän mustat kerääntyivät suurin joukoin New Orleansiin ns. Jim Crow -lakeja pakoon. Kaupungin pormestari pelkäsi kaupungin yöelämän saamaa huonoa mainetta ja määräsi, että tanssisalongit, bordellit ja muut vastaavat paikat oli keskitettävä tietylle alueelle kaupungista. Näin syntyi Storyville, missä tarvittiin runsaasti muusikkoja huvihuoneistoihin, ja huonommatkin musikantit keräsivät rahaa katusoittajina. Storyvillen kukoistus katkesi, kun parin viikon aikana neljä sotilasta murhattiin bordellialueella. Kaikki huvipaikat suljettiin, ja naisten lisäksi muusikot joutuivat tien päälle.

Tässä vaiheessa kuvioihin astui James Reese Europe, lahjakas muusikko ja säveltäjä. Hän perusti Harlemiin Cleft Clubin, jossa soitti jopa 150-jäseninen orkesteri. Kerrottiin, että monet eivät todellisuudessa osanneet edes soittaa; he pitelivät soittovälineitään ja yrittivät näyttää siltä. Palkan sai jokainen. Clef Club Orchestra oli ensimmäinen jazz-yhtye, joka soitti Carnegie Hallissa. Hän tapasi Vernon ja Irene Castlen, kuuluisan tanssiparin.

Heillä napsahti heti, ja Jim Europesta tuli heidän orkesterinjohtajansa. Hänen soittamansa "Memphis Blues" oli innoittajana, kun Castlet - niin kerrotaan - keksivät foxtrotin.

Kun Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, Jim Europekin liittyi armeijaan. Hän päätyi luonnollisesti sotilassoittokuntaan - itse asiassa hän keräsi henkilökohaisesti muusikot 369. jalkaväkirykmentin soittokuntaan, joka tunnettiin nimellä "Harlem Hellfighters". Heidän sanotaan olleen maailman kaikkien aikojen paras sotilassoittokunta.

Mustien miesten jalkaväkirykmentti ei ollut amerikkalaisten mieleen. Heidät yritettiin panna kuorimaan perunoita. Sitten heidät lainattiin ranskalaisille, joten he taistelivat mm. Marnessa ja useilla muilla ensimmäisen maailmansodan kuolemankentillä amerikkalaisissa univormuissa, mutta ranskalaisissa kypärissä. Jim Europesta tuli luutnatti, ja hän oli ensimmäinen musta amerikkalainen, joka johti miehiä taisteluun. Hän sai kaasua, ja sotilassairaalassa sävelsi erään kuuluisimmista kappaleistaan, "On Patrol in No Man's Land". Kun sota loppui, Hellfighters johtivat sotilasparaatia New Yorkissa.

Ironisesti mustien urheus Euroopan taisteluissa aiheutti vain raivoa varsinkin etelävaltioissa. Vuoden 1919 aikana lynkattiin 70 mustaa, heistä kymmenen vielä univormuissaan. Jim Europe palasi johtamaan orkesteria, mutta toukokuun 14. päivänä 1919, kun hän johti viimeisiä harjoituksia ennen Bostonissa pidettävä konserttia, rumpali nimeltään Herbert Wright kimmastui ja työnsi kynäveitsen hänen kurkkuunsa. Jim antoi ohjeensa loppuun, meni paikallissairaalaan sidottavaksi ja menehtyi verenhukkaan; veitsi oli katkaissut kaulavaltimon.

Hän oli ensimmäinen musta mies, joka sai julksiet hautajaiset New Yorkissa. Hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle.

Jim Europe sai myös yhden Ranskan korkeimmista sotilaskunniamerkeistä, Croix de Guerren hopeatähdellä. Asiakirjassa sanotaan (American Legion Magazine -lehden mukaan):

"This officer (Lt. James Reese Europe), a member of the 369th Infantry Regiment of the 93rd Infantry Division, American Expeditionary Forces, was the first black American to lead United States troops in battle during World War I. The unit, under fire for the first time, captured some powerful and energetically defended enemy positions, took the village of Bechault by main force, and brought back six cannons, many machine guns and a number of prisoners."