Mette miettii
Mary Stewartin intohimot
Mary Stewart (Maria Stuart)Mary Stewart tunnetaan paremmin nimellä Maria Stuart (1542-1587), mutta käytän nimen skotlantilaista muotoa, koska kyse tässä on hänen Skotlannin-vuosistaan. Häntä ei koskaan kutsuttu Skotlannin kuningattareksi, arvonimi oli "Queen of Scots", skottien kuningatar, koska Skotlanti ei ollut järin vakiintunut valtakunta, vaan paremminkin klaanien ja suurten lääninherrojen muodostama, epävakaa ja riitaisa yhteisö.
Marystä tuli kuningatar kuuden kuukauden iässä. Ennen kuin hän täytti kuusi, hänen äitinsä, Marie Guise, lähetti hänet Ranskaan, missä hänet kihlattiin Ranskan kruununprinssin kanssa. Ranska oli jo silloin päätymässä uskonnolliseen sisällissotaan, joka maassa raivosi lähimmät vuosikymmenet, ja katoliset Guiset olivat tärkeä tekijä. Mary oli suosittu; hän oli kaunis, hyvin käyttäytyvä, lahjakas kielissä ja korukirjailussa ja kohtelias kaikille. Hän jatkoi kauniina, hillittynä ja lahjakkaana koko elämänsä lukuunottamatta kahta outoa vuotta, joihin hän ilmeisesti mahdutti kaikki intohimot ja idioottimaisuudet, jotka muut ihmiset jakavat koko elämänsä matkalle.
Mary ja Ranskan Francis II vihittiin, kun Mary oli kuudentoista. Heti tämän jälkeen hänestä tuli Ranskan kuningatar. Kun hän täytti 18, hän oli jo leski. Francis oli häntä nuorempi, riisitautinen ja heikko, ja ainakin Stephan Zweig elämäkerrassaan "Maria Stuart" mainitsee, että avioliitto ei koskaan "saanut täyttymystään". Maryn äiti kuoli samana vuonna kuin hänen poika-aviomiehensä, ha Ranskan äitikuningatar Catarina de Medici, passitti Maryn takaisin Skotlantiin. Yleensä kohtelias Mary onnistui lausumaan hävyttömiä huomautuksia kahdesta naisesta julkisesti, juuri niistä naisista, joista ei olisi pitänyt; Catarina de Medicistä ja Englannin Elisabetista. Molemmat herjat maksettiin moninkertaisesti takaisin.
Skotlannissa Mary taiteili katolisten lordien ja kasvavan kalvinismin välillä. Oli ilmeisen selvää, että hänen piti mennä naimisiin. Hän halusi Espanjan kruununperijän Carloksen välittämättä siitä, että Carlos oli mielenvikainen. (Hänen isänsä murhautti hänet myöhemmin.) Elisabeth tarjosi omaa suosikkiaan, vaimonmurhaajaksi epäiltyä Robert Dudleytä. Hän lähetti myös Skotlannin hoviin serkun, lordi Darnleyn - Alison Plowden kirjassaan "Two Queens in One Isle" arvelee, että kyseessä oli Elisabethin ansa, johon Mary lankesi. Zweigin mukaan Elisabeth oli päinvastoin raivoissaan avioliiton vuoksi.
Darnley (yllä) oli aikakauden mittapuun mukaan kaunis (naisellisuuteen asti, sanovat ajan lähteet), imartelija ja ainakin esitti rakastunutta. Mary meni päästään pyörälle ja nai hänet 1564, 22-vuotiaana. Vaikuttaa siltä, että Mary tutustui ensi kerran elämässään seksiin ja piti kokemastaan. Paljon. Lordi Darnley oli kuitenkin väärä mies. Hän osoittautui juopoksi ja raakalaiseksi, pyrki sotkeutumaan politiikkaan ja kaiken huipuksi murhasi Maryn silmien edessä tämän italialaisen sihteerin Rizzion, koska oli mustasukkainen tälle, ilmeisesti aiheettomasti (ainakin seksuaaliselta kannalta). Pian murhan jälkeen Mary synnytti pojan, josta myöhemmin tuli sekä Skotlannin että Englannin kuningas.
Maryn elämässä oli jo uusi mies, James Hepburn, Bothwellin jaarli (kuva yllä). Bothwell oli keikauttanut jaloiltaan muitakin naisia kuin skottien kuningattaren. Hän oli merirosvo, hurjapää, ja lisäksi hän oli naimisissa, ehkä jopa kaksinnaimisissa ennen Maryäkin. Se ei ilmeisesti kumpaakaan osapuolta haitannut. Bothwell suunnitteli ja toteutti Darnleyn murhan mahdollisimman näyttävästi; ruudilla räjäytettiin kokonainen talo ja Darnley sen mukana. Hyvin pian koko Eurooppa kyseli murhasta, koska Mary - kaukana siitä, että olisi syyttänyt ja tuominnut edes jonkun - ei edes pukeutunut suruasuun eikä antanut Darnleylle virallisia hautajaisia. Lisäksi - kun kohu paisui - hän pakeni Bothwellin matkaan, vaikka se oltiin naamioivinaan ryöstöksi. Sitten hän meni tämän kanssa naimisiin (Bothwell ja hänen vaimonsa erosivat sopivasti). Seurasi taisteluja, Bothwell pakeni maasta ja Mary joutui vangiksi. Vankeudessa hän synnytti lapsen tai lapsia - Zweigin mukaan virallinen tarina koski kesken menneitä kaksosia, jotka haudattiin salaa, mutta puhuttiin myös täysaikaisesta lapsesta, mahdollisesti tytöstä, joka olisi salakuljetettu maasta. Zweigin mukaan lapsi tai lapset olisivat olleet Bothwellin ja saneet alkunsa ennen Darnleyn murhaa.
Bothwell ei koskaan palannut Skotlantiin. Hän oli aikaisempina vuosinaan nainut tanskattaren, hylännyt tämän Hollantiin ja pitänyt myötäjäiset itsellään. Nyt tanskalaiset pidättivät hänet ja hän kuoli vankilassa, mahdollisesti mielisairaana (häntä oli pidetty mm. Malmössä). Mary sen sijaan onnistui pakenemaan, keräsi vielä yhden kapinallisjoukon, hävisi taas taistelussa ja pakeni Englantiin.
Englanti oli niin väärä paikka Marylle, että sitä on selitetty jopa haaksirikolla. Hän tosin pakeni Skotlannista kalastajaveneellä, joten tuskin hän mihinkään kauas oli suuntaamassa. Maryn kannalta pakopaikat olivat vähissä; Catarina de Medici Ranskassa inhosi häntä yhä, Espanjan kuningas ei enää ollut kiinnostunut tapettuaan poikansa, ja protestanttiset maat eivät olisi ottaneet katolista kuningatarta vastaan. Mary ilmeisesti uskoi, että Elisabeth olisi ystävällisempi - parempina hetkinään he oliat kutsuneet toisiaan sisariksi, ja Darnleyn murhan aikaan Elisabeth lähetteli Marylle aidon huolestuneita kirjeitä. Elisabeth oli kuitenkin reaalipoliitikko. Hän ei voinut antaa valtaistuintaan hamuavan naisen juoksennella irrallaan. Kolme kuukautta Englantiin tulonsa jälkeen Mary jo lähetteli salaisia kirjeitä, joissa vannoi vuoden kuluttua olevansa Englannin kuningatar. Sen sijaan hän oli lähes kakikymmentä vuotta vankeudessa. Lopulta hän menetti päänsä fyysisestikin ja tuli Englannin katolisten pyhimykseksi.
Maryn kaksi vuotta avioiitosta Darnleyn kanssa pakoon Englantiin ovat niin uskomattoman täynnä typeryyksiä, että niitä ei ole pystytty selittämään. Stefan Zweig esittää romanttisesti, että Maryn intohimoinen luonne pääsi puhkeamaan kukkaan. Alison Plowden epäilee mielisairautta (Maryn isä ja isoisä olivat ilmeisesti epävakaita persoonallisuuksia, jopa mielenvikaisia). Katoliset pitävät kaiken syynä Elisabethin juonia. Minä epäilen syyksi seksiä ja pelkoa - Bothewell oli tumma, synkkä ja intohimoinen, ja kun Bothwell hylkäsi hänet (pako ikkunasta ilman jäähyväissuudelmaa), Mary joutui paniikkiin. Hänellä oli käsissään epätoivottu raskaus, paennut salaliittotoveri, murhasyyte eikä yhtään liittolaista. Englannissa hän toipui, lihoi ja alkoi taas harrastaa salaliittoja ja korukirjailua. Hän oli oikein taitava ompelija.
Esimerkki Maryn ristipistotöistä
Marystä tuli kuningatar kuuden kuukauden iässä. Ennen kuin hän täytti kuusi, hänen äitinsä, Marie Guise, lähetti hänet Ranskaan, missä hänet kihlattiin Ranskan kruununprinssin kanssa. Ranska oli jo silloin päätymässä uskonnolliseen sisällissotaan, joka maassa raivosi lähimmät vuosikymmenet, ja katoliset Guiset olivat tärkeä tekijä. Mary oli suosittu; hän oli kaunis, hyvin käyttäytyvä, lahjakas kielissä ja korukirjailussa ja kohtelias kaikille. Hän jatkoi kauniina, hillittynä ja lahjakkaana koko elämänsä lukuunottamatta kahta outoa vuotta, joihin hän ilmeisesti mahdutti kaikki intohimot ja idioottimaisuudet, jotka muut ihmiset jakavat koko elämänsä matkalle.
Mary ja Ranskan Francis II vihittiin, kun Mary oli kuudentoista. Heti tämän jälkeen hänestä tuli Ranskan kuningatar. Kun hän täytti 18, hän oli jo leski. Francis oli häntä nuorempi, riisitautinen ja heikko, ja ainakin Stephan Zweig elämäkerrassaan "Maria Stuart" mainitsee, että avioliitto ei koskaan "saanut täyttymystään". Maryn äiti kuoli samana vuonna kuin hänen poika-aviomiehensä, ha Ranskan äitikuningatar Catarina de Medici, passitti Maryn takaisin Skotlantiin. Yleensä kohtelias Mary onnistui lausumaan hävyttömiä huomautuksia kahdesta naisesta julkisesti, juuri niistä naisista, joista ei olisi pitänyt; Catarina de Medicistä ja Englannin Elisabetista. Molemmat herjat maksettiin moninkertaisesti takaisin.
Skotlannissa Mary taiteili katolisten lordien ja kasvavan kalvinismin välillä. Oli ilmeisen selvää, että hänen piti mennä naimisiin. Hän halusi Espanjan kruununperijän Carloksen välittämättä siitä, että Carlos oli mielenvikainen. (Hänen isänsä murhautti hänet myöhemmin.) Elisabeth tarjosi omaa suosikkiaan, vaimonmurhaajaksi epäiltyä Robert Dudleytä. Hän lähetti myös Skotlannin hoviin serkun, lordi Darnleyn - Alison Plowden kirjassaan "Two Queens in One Isle" arvelee, että kyseessä oli Elisabethin ansa, johon Mary lankesi. Zweigin mukaan Elisabeth oli päinvastoin raivoissaan avioliiton vuoksi.
Darnley (yllä) oli aikakauden mittapuun mukaan kaunis (naisellisuuteen asti, sanovat ajan lähteet), imartelija ja ainakin esitti rakastunutta. Mary meni päästään pyörälle ja nai hänet 1564, 22-vuotiaana. Vaikuttaa siltä, että Mary tutustui ensi kerran elämässään seksiin ja piti kokemastaan. Paljon. Lordi Darnley oli kuitenkin väärä mies. Hän osoittautui juopoksi ja raakalaiseksi, pyrki sotkeutumaan politiikkaan ja kaiken huipuksi murhasi Maryn silmien edessä tämän italialaisen sihteerin Rizzion, koska oli mustasukkainen tälle, ilmeisesti aiheettomasti (ainakin seksuaaliselta kannalta). Pian murhan jälkeen Mary synnytti pojan, josta myöhemmin tuli sekä Skotlannin että Englannin kuningas.
Maryn elämässä oli jo uusi mies, James Hepburn, Bothwellin jaarli (kuva yllä). Bothwell oli keikauttanut jaloiltaan muitakin naisia kuin skottien kuningattaren. Hän oli merirosvo, hurjapää, ja lisäksi hän oli naimisissa, ehkä jopa kaksinnaimisissa ennen Maryäkin. Se ei ilmeisesti kumpaakaan osapuolta haitannut. Bothwell suunnitteli ja toteutti Darnleyn murhan mahdollisimman näyttävästi; ruudilla räjäytettiin kokonainen talo ja Darnley sen mukana. Hyvin pian koko Eurooppa kyseli murhasta, koska Mary - kaukana siitä, että olisi syyttänyt ja tuominnut edes jonkun - ei edes pukeutunut suruasuun eikä antanut Darnleylle virallisia hautajaisia. Lisäksi - kun kohu paisui - hän pakeni Bothwellin matkaan, vaikka se oltiin naamioivinaan ryöstöksi. Sitten hän meni tämän kanssa naimisiin (Bothwell ja hänen vaimonsa erosivat sopivasti). Seurasi taisteluja, Bothwell pakeni maasta ja Mary joutui vangiksi. Vankeudessa hän synnytti lapsen tai lapsia - Zweigin mukaan virallinen tarina koski kesken menneitä kaksosia, jotka haudattiin salaa, mutta puhuttiin myös täysaikaisesta lapsesta, mahdollisesti tytöstä, joka olisi salakuljetettu maasta. Zweigin mukaan lapsi tai lapset olisivat olleet Bothwellin ja saneet alkunsa ennen Darnleyn murhaa.
Bothwell ei koskaan palannut Skotlantiin. Hän oli aikaisempina vuosinaan nainut tanskattaren, hylännyt tämän Hollantiin ja pitänyt myötäjäiset itsellään. Nyt tanskalaiset pidättivät hänet ja hän kuoli vankilassa, mahdollisesti mielisairaana (häntä oli pidetty mm. Malmössä). Mary sen sijaan onnistui pakenemaan, keräsi vielä yhden kapinallisjoukon, hävisi taas taistelussa ja pakeni Englantiin.
Englanti oli niin väärä paikka Marylle, että sitä on selitetty jopa haaksirikolla. Hän tosin pakeni Skotlannista kalastajaveneellä, joten tuskin hän mihinkään kauas oli suuntaamassa. Maryn kannalta pakopaikat olivat vähissä; Catarina de Medici Ranskassa inhosi häntä yhä, Espanjan kuningas ei enää ollut kiinnostunut tapettuaan poikansa, ja protestanttiset maat eivät olisi ottaneet katolista kuningatarta vastaan. Mary ilmeisesti uskoi, että Elisabeth olisi ystävällisempi - parempina hetkinään he oliat kutsuneet toisiaan sisariksi, ja Darnleyn murhan aikaan Elisabeth lähetteli Marylle aidon huolestuneita kirjeitä. Elisabeth oli kuitenkin reaalipoliitikko. Hän ei voinut antaa valtaistuintaan hamuavan naisen juoksennella irrallaan. Kolme kuukautta Englantiin tulonsa jälkeen Mary jo lähetteli salaisia kirjeitä, joissa vannoi vuoden kuluttua olevansa Englannin kuningatar. Sen sijaan hän oli lähes kakikymmentä vuotta vankeudessa. Lopulta hän menetti päänsä fyysisestikin ja tuli Englannin katolisten pyhimykseksi.
Maryn kaksi vuotta avioiitosta Darnleyn kanssa pakoon Englantiin ovat niin uskomattoman täynnä typeryyksiä, että niitä ei ole pystytty selittämään. Stefan Zweig esittää romanttisesti, että Maryn intohimoinen luonne pääsi puhkeamaan kukkaan. Alison Plowden epäilee mielisairautta (Maryn isä ja isoisä olivat ilmeisesti epävakaita persoonallisuuksia, jopa mielenvikaisia). Katoliset pitävät kaiken syynä Elisabethin juonia. Minä epäilen syyksi seksiä ja pelkoa - Bothewell oli tumma, synkkä ja intohimoinen, ja kun Bothwell hylkäsi hänet (pako ikkunasta ilman jäähyväissuudelmaa), Mary joutui paniikkiin. Hänellä oli käsissään epätoivottu raskaus, paennut salaliittotoveri, murhasyyte eikä yhtään liittolaista. Englannissa hän toipui, lihoi ja alkoi taas harrastaa salaliittoja ja korukirjailua. Hän oli oikein taitava ompelija.
Esimerkki Maryn ristipistotöistä
posted by Mette at 1:52 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home