Diktatuuri-ikonit

Länsimaiset ikonikuvat ovat kristillistaustaisia ja tuovat esiin kärsimyksen voiton perusteena. Edellisessä blogissa korostin kaatunutta sotilasta, äitiä ja kuollutta lasta, yksinäistä marttyyria sotilaallisen joukon uhrina.

Millainen on sitten kuva niissä maissa, jotka eivät käytä pohjana kristillistä taidetta ja ajatusmaailmaa? Vertailin Kiinaa, Pohjois-Koreaa, Neuvostoliittoa ja Natsi-Saksaa, jolla muista poiketen on kristillinen ja länsimainen taide juurissaan.

Ensiksi sankarit, johtajat. Aasialaiset johtajat (kuvatyyliltään Neuvostoliitto horjui Aasian ja Euroopan välillä) näyttävät rauhallisen mietiskelyn perikuvilta tähyillessään yli laajan maiseman (tai pohtiessaan rauhassa karttaa, kuen Stalin).






Näihin hahmoihin verrattuna Hitler on kidutettu, uhrivalmis sankari, ristiretkeläinen joukkojensa kärjessä, kotkan siipien alla. Länsimaisen taiteen sankarihahmo marssilla kohti kuolemaa.


Suhteessa kansaansa Stalin on kansansa isä, nuorison lempeä opastaja.


Samoin Kim Il Jung ja Kim Jung Il kulkevat työläisten ja tiedemiesen parissa tutkien ja opettaen. Eniten pidän tästä kuvasta, jossa Mao on istahtanut tupakkatauolle kyläläisten pariin.

Tämän tapaisissa kiinalaisissa kuvissa käytetään erilaista kuvaperinnettä; kiinalaisia kuvia vanhoista viisaista maisemassa. Samanlainen maisemaperinne on tuottanut Pohjois-Koreasta hiukan epätavallisen kuvan naissotilaista:



Normaali Pohjois-Korean sotilaspropaganda on kovaluonteisempaa:


Natsi-Saksa halusi myös kuvata nuorukaisiaan sotaisissa asennoissa. Eräs omalaatuinen piirre on puhdasta natsi-ideologiaa: paljaat ylävartalot.


Tästä karun, paljaan miehisyyden ihailusta kirjoitti Olavi Paavolainenkin kirjassaan "Kolmannen valtakunnan vieraana"vuonna 1936:

Arbeitsdienst tekee työmaillaan työtä suorastaan määräysten perusteella yläruumiiltaan alastomana, ja sama tapa on levinnyt kaikkialle maalaisväestönkin keskuuteen. Täysin laillisetun hyväksymisen tämä tyyli sai Arbetsdienstin paljon puhutussa esiintymisessä Nürnbergin puoluepäivillä, mikä ei voinut olla vierasta ihmetyttämättä.

Kiinalainen propaganda keskittyy yllättävän usein kirjoihin ja lukemiseen. Liekö Maon opettajatausta vai Kiinan historiallinen oppineiden ihailu syynä.



Yleensä näissä kuvissa katse on suunattu yläviistoon, lähestyvään tulevaisuuteen. Usein myös ojennettu nyrkki. Tulevaisuuteen katsotaan myös kiinalaisessa perheessä; kuvassa on myös kirja ja Mao katselee lempeästi seinältä.



Sen sijaan oikeanpuoleinen, natsiperheen ideologinen kuva, on yllättävä. Se poikkeaa näistä ikonisista kuvista. Kun taiteilijan on sommiteltava perhe, hän tekee sen Saksassa 30-luvullakin tutun, länsimaisen "pyhän perheen" kaavan mukaan - luultavasti täysin huomaamattaan.



Näin siis länsimainen kuvaperinne on ryöminyt natsi-ideologian keskelle Hitlerin uhrivalmiudessa ja perheen kuvassa, kun taas itäiset diktatuurit ovat luoneet aivan oman kuvakielensä - tosin käyttäen hyväkseen myös tuttua aasialaista kulttuuria.