Luolaihmisten rock'n'roll

Rokkaajia Saksassa

Osuipa silmiini "Aamulehti 50 v. sitten" -palstalta, miten vuonna 1957 Dimitri Shepilov, Neuvostoliiton entinen ulkoministeri, oli jyrähtänyt rock'n'rollia vastaan. Vuonna 1953-54 julkisuuteen putkahtanut tanssimusiikkityyli oli jo neljä vuotta myöhemmin vallannut Euroopan ja tavoittanut Neuvostoliiton. Näin oli lausahdellut Shepilov Neuvostoliiton muusikkojen kongressissa:

Boogie-woogie ja rock'n'roll tansseissa pääsevät irti ihmisen alhaiset vaistot ja seksuaalivietit. Näitä tansseja on pidettävä hermosairaiden ja mielenvikaisten luolaihmisten orgioina. Neuvostoliiton kaikkien säveltäjien, kirjailijoiden ja taiteilijoiden velvollisuutena on pelastaa sivistynyt maailma porvarilliselta turmelukselta, sekasorrolta ja rappetumiselta... Yhdysvaltain puistoissa, ravintoloissa ja tanssisaleissa kuullulla musiikilla on vähän yhteistä sen kanssa, mitä meillä on tapana sanoa musiikiksi. Kaikkinainen eleganssi, kauneus ja melodia on julistettu siellä pannaan.

Outoa, mutta totta: Shepilov oli aivan samoilla jäljillä kuin Amerikan huolestuneet porvarilliset kasvattajat. Taustalla oli Yhdysvaltojen rotuerottelu. Mustaa musiikkia levyttivät vain mustat levy-yhtiöt (Motown tunnetuimpana), levyjä myytiin vain mustien kaupunginosissa. Klubeille ei saanut päästää kuin joko mustia tai valkoisia asiakkaita. Eräs musta jazzmuusikko valitti, että valkoiset muusikot tulevat kuuntelemaan heidän soittoaan, oppivat siitä, ja kehittävät omaa tyyliään. Mustat eivät pääse edes kuuntelemaan, mitä he ovat oppineet. Kun televisio alkoi esittää musiikkiohjelmia, yksi ohjelma lakkautettiin, koska kamera sai näkyviinsä mustavalkoisen parin tanssimassa.

Sitten jysähti Elvis Presley, valkoinen poika, joka lauloi ja tanssi kuten mustat. Hän aiheutti skandaalin. Elvis ei juuri tyyliään puolustellut, mutta kerran hän valitti:

The colored folks been singing it and playing it just like I'm doin' now, man, for more years than I know. They played it like that in the shanties and in their juke joints, and nobody paid it no mind 'til I goosed it up. I got it from them.

Yhtäkkiä rock'n'roll oli vauhdissa kaikkialla. Nuoret ryntäsivät ostamaan mustien levyjä, kuuntelivat mustia radioasemia ja rokkasivat. Etelän kauppiaat levittivät lehtistä, jossa luki:

ÄLKÄÄ OSTAKO NEKRULEVYJÄ!
Kirkuvat idioottisanat ja villi musiikki turmelevat Amerikan valkoisen nuorison moraalin.

Asa Carter Pohjois-Alabaman Valkoisten Kansalaisten Neuvostosta aloitti ristiretken saadakseen rock'n'roll-levyt pois jukebokseista. Hänen mukaansa rokki "tuo esiin animalismin, vulgaarisuuden , raahaa valkoiset nekrujen tasolle ja johtaa lasten moraaliseen turmeltuneisuuteen ja rotujen integraatioon."

Tietenkään tämä ei toiminut. Rokin makuun päässeet nuoret ryntäsivät laumoina mustien kaupunginosiin. "Mustilla oli hauskempaa", sanoi eräs muistellessaan tätä aikaa. Tällä hetkellä on vaikeaa löytää Internetistä kuvia rock'n'roll -tanssijoista, elleivät kyseessä ole pyylevät keski-iän ylittäneet tanssikisoissa muistelemassa, miten jalka nuorena nousi.

Amerikassa rock'n'roll vaihtui pian lauluksi "We shall Overcome", kun kansalaisoikeustaistelu pääsi vauhtiin, mutta löysi tiensä Eurooppaan. Euroopassa rock'n'roll ei ollut rotukysymys. Siitä tuli yhteiskuntaluokkia erottava tekijä: rokki löysi paikkansa työläiskaupungeista. Englannissa perustettiin sellaisia yhtyeitä kuin The Beatles ("Mikä ihmeen The Bugs?" valitti eräs konserttisalin pitäjä, kun Beatlesit tulivat Amerikan-kiertueelle) ja The Rolling Stones.

Tuntuu oudolta näinä Lordin päivinä ajatella, että Beatlesien tukka oli skandaali ja musiikki kammotus. Ja neuvostosäveltäjätkin oppivat Shepilovin harmiksi "osoittamaan taipumusta jazzmusiikin jäljittelyyn".