Voiman ja vallan ikonit

Kuvakavalkaadi alkaa varmaan jo kyllästyttää, mutta minulla on vielä yksi aihe: miten hallitsijan valtaa ja mahtia on kuvattu vanhimmista ajoista saakka. Egyptin ja Assyrian kuninkaat kuvauttivat itsensä ase koholla polkemassa vihollistaan. Vaikka korkokuvat edustavat sotaa ja surmaamista, ne ovat rituaalisia. Viha ja raivo, joka on nykyaikana vallannut vihollisen surmaamista esittävät kuvat (tässä Pohjois-Korea), puuttuu. Kuningas ei vihaa, hän osoittaa mahtiaan. Mahdollisesti propagandakuvassa näkyy myös pelko vastustajaa kohtaan; sen vuoksi häntä täytyy iskeä kaikella raivolla.

Kristinusko otti käyttöönsä tämän rituaalisen kuvatyylin. Tällainen mahdin osoitus oli kuitenkin varattu vain korkeammille voimille. Tässä arkkienkeli Mikael iskee voitettua demonia. Toisessa kuvassa on harvinainen hevoseton Pyhä Yrjö lohikäärmeineen. Pyhä Yrjö kuuluu nimittäin yleensä toiseen, uudempaan perinteeseen, jossa hallitsija on noussut ratsaille.

Muutos tapahtui vasta myöhään antiikin Roomassa. Keisarit kuvattiin tavallisesti majesteetillisesti seisomassa. Vain Marcus Aurelianuksesta on säilynyt yksi ratsastajapatsas. Tässä on kuitenkin norsunluukaiverrus, joka esittää Itä-Rooman keisari Justinianusta tallaamassa vihollisiaan. Barbaarinainen on hevosen kavioiden alla, mies näkyy keihään takana seisomassa. Juhlallisuus ja rituaalinen asento omaksuttiin Pyhää Yrjöä kuvaaviin ikoneihin ja maalauksiin. Renessanssi esitti usein taistelun lohikäärmettä vastaan dramaattisena, mutta vanhimmat hahmot huokuvat tyyneyttä ja rauhaa, jonka ei luulisi kuuluvan taisteluun. Tämä ei ole fyysinen koetus, vaan henkinen voitto. Justinianuskaan ei taistele, sivistyksen edustajana hän on voittanut barbaarit.


Hevosen ja ratsastajan dramaattiset mahdollisuudet tajuttiin jo antiikin Kreikassa, kuten tämä friisi osoittaa. Myöhemmissä ratsastajapatsaissa on käytetty kahta mallia: joko pystyyn karauttavaa hevosta tai tyynenä astelevaa.

Pystyyn karkaava ratsu symboloi eteenpäin pyrkivää, dynaamista voimaa, kuten Napoleon valtansa alkuaikoina (tässä Alppien solissa) tai Pietari Suuren patsas, tuttu Pietarin kävijöille. Sen antoi pystyttää Katariina II, ja kivinen aalto ratsastajan alla kuvaa Venäjän vastustamatonta hyökyä. Patsaan tekstihän on latinaa: "Petro Primo Catharina Secunda", jonka voi tulkita joko "Pietari Ensimmäiselle Katariina Toiselta" tai "Pietari ensimmäinen, Katariina toinen" - hyvin harkittu sanaleikki.

Valtansa päivinä Napoleon istui jo tasaisesti hevosen selässä kuin ainakin monarkki. Enää ei ole tarpeen eikä soveliasta karauttaa viitta liehuen, vaan askel on vakaa. Tämä on yleisin tapa esittää hallitsija. Helsingissä on oiva esimerkki tyylikkäästä ratsastajapatsaasta - Mannerheim.