Ryhävalaan laulu

Pyrstö

...ja muita kummallisuuksia. Like on julkaissut Christopher Mooren kirjan "Pyrstö", joka sijoittuu jonnekin scifin, fantasian ja muuten vain omituisen kirjallisuuden välimaastoon.

Henkilöitä ovat:
- valastutkija Nate, joka yrittää selvittää, miksi ryhävalaat laulavat
- valokuvaaja Clay, joka rakastaa yli kaiken alustaan "Aina sekavaa"
- preeria-Amerikasta kotoisin oleva, pilveä polttava rasta, joka käyttää nimeä Kona
- Amy, joka onnistuu olemaan tunnin hengittämättä veden alla
- vanha rouva, jolle valaat soittelevat puhelimella ja pyytävät toimittamaan pastramiruissämpylän tulisella sinapilla
- sekä muita outoja tyyppejä (tapaamme myös Amelia Earhartin, vaikka hyvin lyhyesti)

Varsinaiset ongelmat alkavat, kun valas syö Naten. Siitä sitten mennään pohjaan asti (ja vähän sen allekin). En raatsi kertoa, mistä kaikesta on kysymys, ja miksi ryhävalaat laulavat, vaikka sekin lopulta selviää. Joka tapauksessa kaiken korniuden alla on vakavia valaskysymyksiä ja oivallus:

Muu luomakunta siirtää informaatiota geeneillä. Ihmiskunta siirtää informaatiota meemeillä (eikä blogilandiassa tarvitse selittää, mikä oikeasti on meemi). Valaat ainoina olentoina siirtävät informaatiota sekä geeneillä että meemeillä. Koska valaat laulavat.

Ai niin, tuo kuva - Naten pulmat alkavat, kun hän näkee valaan, jonka pyrstössä lukee "Pure mua".