Dakota-talo

Dakota-talo

New Yorkin nykyisen Keskuspuiston tulevalle alueelle - silloiselle maanviljelys- ja siirtolapuutarha-alueelle - rakennettiin vuosina 1881-1884 korkeatasoisia huoneistoja käsittävä ylellisyysrakennus, jota syrjäisen sijaintinsa vuoksi alettiin kutsua Dakotaksi, koska se oli yhtä kaukana kaikesta kuin Dakotan preeriavaltiot.
Talon rakennuttaja oli Edward Clark, Singer-ompelukoneyhtiön asianajaja, myöhempi puheenjohtaja. Hän uskoi, että New Yorkin rikkaat hyväksyisivät nopeasti rakennuksen, jossa 85 ylellistä huoneistoa oli sijoitettu saman katon alle. Alkuperäiset huoneistot käsittivät 4-20 huonetta. Huoneistojen lisäksi rakennus sisälsi yhteisen illallishuoneen, pesulan, keittiön, josta johti palveluhissejä huoneistoihin, viinikellareita, voimistelusalin ja pihan, jossa oli tenniskenttiä.

Rakennus herätti omiin taloihin tottuneissa rikkaissa ensin epäluuloja ja sitä (väistämättömästi) kutsuttiin "Clarkin hullutukseksi". Kahdessakymmenessä vuodessa kaikki huoneistot oli vuokrattu ja rakennus on siitä asti ollut erittäin suosittu.

Modernia mainetta talo sai, kun sitä käytettiin filmin "Rosemaryn painajainen" lavastuksena. Vielä enemmän mainetta seurasi, kun Mark David Chapman vuonna 1980 ampui talossa asuneen John Lennonin etuportaille Yoko Onon silmien edessä, istuutui portaille ja alkoi lukea kirjaa (Sieppari ruispellossa, jonka hän oli ostanut samana aamuna).

Dakotan maine ei tästä vähentynyt. Tämä viktoriaanis-goottilainen hirvitys tai upea esimerkki menneestä arkkitehtuurista, miten sitä haluaa katsoa, on edelleenkin kallis ja suosittu asuinpaikka.

Kirjallksuudessa Dakota-talo on esiintynyt yhdessä aikamatkaromaanissa, Jack Finneyn "Time and Again", jossa matkataan menneisyyteen Dakota-talosta käsin.