Random Family

South Bronx

Adrian Nicole LeBlancin "Random Family" on jostakin syystä saanut suomenkieliseksi nimekseen "Vapauden vangit" (2004). Anteeksi vain, WSOY, mutta nimessä ei ole järkeä. Sen sijaan "Random Family" kuvaa kirjaa hyvin.

LeBlanc on seurannut 90-luvulla yli kymmenen vuoden ajan Etelä-Bronxin latinoyhteisöä. Hän aloitti Boy George -nimisestä, vankilassa istuvasta huumekauppiaasta, mutta tutustui pian laajaan ja monimutkaiseen latinoyhteisöön ja päätyi kirjassaan kuvaamaan Boy Georgen tyttöystävän Jessican, tämän veljen Cesarin ja Cesarin tyttöystävän Cocon, heidän lastensa, sukulaistensa ja naapuriensa elämää.

Bronxin yhteisössä eletään sosiaalihuollolla, ruokakupongeilla, huumekaupalla tai huumediilerien ryöstöllä. Väki kiertää asunnosta toiseen. Huoneistot ovat torakkapesiä, joissa asuu kuusikin aikuista kaksiota kohti ja heidän luvuttomat lapsensa. Huumekauppaa käydään kotona ja kadulla. Tyttölapsia yritetään vartioida, mutta silti useimmat tytöt raiskataan 2-3-vuotiaina. Seurustelu alkaa 12-13-vuotiaana. Useimmat tytöt ovat äitejä 14-vuotiaina ja pojat isiä samassa iässä. Koko 10 vuoden seurannan aikana solmitaan vain yksi virallinen avioliitto, ja sekin, jotta Cesar saisi yhden tyttöystävistään - Gisellen - käymään vankilassa "asuntovaunulomalla". Vaimoista puhutaan silti. Pojan tai miehen vaimo on se tyttöystävä, joka on synnyttänyt hänelle pojan, jolla on useimpia lapsia hänen kanssaan tai jonka luona hän asuu. Eivät välttämättä tai edes suurimmaksi osaksi samoja asioita.

Ihmiset pitävät silti yhtä. Joku on aina valmis ottamaan lapset huostaan, lainaamaan 10 dollaria syntymäpäiväjuhliin, majoittamaan taas yhden tai monta ennestään täyteen asuntoonsa.

Ihmisten ongelmia eivät ole vain kiperät suhteet virkamiehiin ja poliiseihin, huumeet ja ääretön köyhyys, vaan myös lyhytjännitteisyys, joka tekee tulevaisuudensuunnitelmista lähes mahdottomia toteuttaa. Hyvä esimerkki ongelmista on Cocon tyttären Mercedeksen tilanne. Mercyn (kuten perhe kutsuu tyttöä) isä Cesar on vankilassa ammuttuaan vahingossa parhaan ystävänsä Mightyn tappelussa toisten huumediilerien kanssa. Mercyn pikkusisko Pearl syntyi kuusikuisena keskosena eikä ole koskaan ollut terve. Toinen pikkusisko Nikki menetti isänsä Puman - Puma oli tulossa kotiin silloisen vaimonsa ja heidän kolmen yhteisen lapsensa kanssa. Puma otti vauvan syliin, vaimo auttoi autosta kahta vanhempaa lasta. Pensaista astui kaksi Puman huumediileritoveria. Puma käski vaimonsa auton alle lasten kanssa. Diilerit ampuivat Puma rintaan. Viime hetkellä hän heitti vauvan ilmaan. Vauva selvisi.

Mercy on hoitanut sisaruksiaan viisivuotiaasta asti. Hän on kahdeksassa vuodessa muuttanut kahdeksan kertaa. Tyttö joutuu koulussa vaikeuksiin ja hänet lähetetään sosiaalivirkailijan juttusille. Tämä sanoo, että 11-vuotiaan tytön olisi jo aika auttaa äitiään taloudessa, vaikkapa kattaa pöytä aterioilla. Mercyn kotona ei ole huonekaluja. He syövät keittiön lattialla ja nukkuvat lakanalla keskellä olohuonetta. Keittiön katosta on lohjennut pala ja aukosta tulvehtii torakoita. Mercy aloittaa aamunsa avaamalla komeron oven ja tallomalla torakoita saadakseen kolmelle pikkusisarelleen ja veljelleen vaatteet. Hän ja sosiaalivirkailija eivät elä samalla planeetallakaan.

Kirja loppuu valoisaan kohtaukseen. Cesar ja Coco tapaavat vankilassa Mercyn 11-vuotispäivillä. He viettävät päivän yhdessä ja Cesar leikkii lastensa kanssa. Iloa ei vähennä, että Cesarin virallinen vaimo Giselle on juuri synnyttänyt hänen ja Cesarin toisen yhteisen lapsen, Cesarin sisar Jessica on vapautunut vankilasta (hän sai 10 vuotta välitettyään puhelimessa yhden Boy Georgen huumekaupoista) ja Jessican 16-vuotias esikoinen Serena on juuri aloittanut suhteen 15-vuotiaan Derekin kanssa, jolla on jo lapsi toisen tytön kanssa. Serena on raskaana puolen vuoden kuluttua.

Elämä jatkuu. Jokseenkin hedelmällisenä.