keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005

Hammaskivut


Eufrosyne ja lapset n. 1912

Hammaskipu on aina ollut se vihonviimeinen. Aikana ennen hammaslääkäreitä se oli vain kestettävä. Kuten vuonna 30 jKr kirjoitti Aulus Cornelius Celsius:


"Kun taas kyseessä on hammassärky, joka itsessäänkin voidaan lukea suurimpiin kärsimyksiin, viinin käyttö on lopetettava kokonaan. Aluksi on pidättäydyttävä myös ruoasta, sitten tulee nauttia kohtuullisesti pehmeää ruokaa, ettei se pureskeltaessa ärsyttäisi hampaita. Lisäksi särkeviä kohtia tulee höyryttää ulkoapäin kuumaan veteen kastetulla sienellä, ja poskille tulee levittää henna- tai irisöljystä tehtyä voidetta, joka tulee peittää villasiteellä; pää on myös peitettävä. Mutta jos särky on tavallista ankarampaa, on myös syytä ottaa peräruiske sekä asettaa poskille kuumia hauteita ja pitää suussa kuumaa vettä, jossa on joitakin lääkkeitä ja joka vaihdetaan usein."

Olen muistavinani, että keisari Augustus kärsi kovasti huonoista hampaista. Voi kuvitella, että Livia kääri hänen poskilleen villakääreitä, kun hän karjui: "Tuo takaisin legioonani, Varus!"

Suomalaiset luottivat poppakonsteihin, joihin yleensä kuului jonkin hammasta koskeneen esineen pistäminen lahon puun aukkoon tai jokin vastaava kivunsiirtämistaika. Myös erilaisia rohtoja käytettiin. "Hammashoidon perinne" -kirja luettelee seuraavia:

Ruusuntipat, valeriaana, kamferitipat, salisyylipulveri, hermopumpuli, hammasjää, iilimadot ikenelle, punainen mikstuura, piipun "hiki", terva kuumassa sukkapuikossa, kessu, tupakansavu, pikiöljy, neilikkaöljy, lipeäkivi, lysoli, kuusenpihka, pyhän puun lastut, jääetikka, pirtu, hammasruuti, iktyolisalva, Hokmannin tipat, raanheinä, jodi, vaskenhome kuparipannun kyljestä, inkiväärijauhe, Hota-pulveri.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hermopumpuli on, ellei se ole samaa, jota ostettiin apteekista, kun verenvuoto nenästä ei millään lakannut. Hota-pulveria käytti vielä toinen isoäitini Lydia. Iso-isoäitini Eufrosyne (kuvassa) oli täysin hampaaton ennen kuin täytti 50 vuotta. (Jos jotakuta kiinnostaa, niin isoäitini Mary on se nyrpeä tyttö oikealla. Häntä suututti, kun kuvaan piti panna raidalliset villasukat. Mary hänestä tuli, koska kummi oli muuttanut Englantiin ja sai valita nimen. Onneksi minua ei satuloitu nimellä Euforsyne, se kulkee suvussa. Serkkuni sai sen kunnian.)

Hermo yritettiin myös polttaa esimerkiksi punahehkuiseksi kuumennetulla rautanaulalla. Hampaaseen voitiin myös panna rikki-, typpi- tai suolahappoa. Vähitellen happo liuotti koko hampaan.

Ettepä tiedä, lapset, miten mukavaa teillä on hammaslääkärissä.