Tuhkaa taivaaseen - avaruushautaus

Lähtö sumussa (kuva NASA)

Aggregaatin jylinä
vain kuului,
kuolemankotelo kun sinkoutui
päin valovuosihautaa.

Harry Martinsonin "Aniarassa" haudataan ansioitunut insinööri pelastuskapselissa. Avaruushautaus oli Hugo Gernspackin (science fictionin isänä tunnetun) mielestä mahdollinen tulevaisuuden hautaustapa, kun hän vuonna 1956 kuvitteli avaruussukkulaa, jolla säännöllisin lennoin kuljetettaisiin miljoonia ruumisarkkuja singottavaksi ulos Aurinkokunnasta.

Gernsbackin haave ei ilmeisistä syistä tule toteutumaan, mutta muutamat ihmiset ovat saaneet tuhkansa avaruuteen. Vuonna 1997 Star Trek -sarjan luoja Gene Rodenberrry Timothy Learyn ja muutaman muun seurassa lähetettiin Maata kiertävälle radalle, jolla he pysyvät 100 -1000 vuoteen, kunnes kiertorata käy epävakaaksi ja he palaavat Maan ilmakehään. Sama yhtiö, Celestics Inc., joka heidät lähetti taivaalliselle matkalleen, järjesti vielä kahdet avarauushautajaiset, suurimman vuonna 1999. Silloin mukana oli 36 ihmisolennon tuhkaa. Eräs heistä oli nuori poika, josta hänen isänsä sanoi:

"Being that he was sent to us from heaven, it’s only fitting he’s going to go back up that way."

Vuonna 1999 USA:n kuuluotain Luna Prospector tutkimuksensa päätteeksi syöksyi Kuun pintaan. Mukanaan se vei Eugene Schoemakerin tuhan. Tohtori Schoemakerin yleisö tuntee parhaiten komeetta Schoemaker-Levystä, joka näyttävästi putosi Jupiteriin, mutta tohtori Schoemaker oli tutkinut Kuuta koko elämänsä ja toivonut pääsevänsä sinne itse. Kun Yhdysvallat lähetti Kuuhun ihmisiä, Schoemaker pyrki mukaan, mutta hänen fyysinen tilansa ei sallinut lentoa. Hänen kuolemansa jälkeen työtoverit NASAssa huolehtivat siitä, että hänen toiveensa täyttyi.

Kun Yhdysvaltain avaruussukkula on näköjään pysyvästi maassa, avaruushautauksia toivovat ovat kääntyneet Venäjän puoleen. Venäjän avaruusohjelmassa ei kuitenkaan olla kiinnostuneita. "Tämä ei ole mikään hautaustoimisto", sanoo Vjatseslav Mihailitsenko, avaruusohjelman johtaja.

Yksi yritys avaruushautaukseksi on tehty Neuvostoliitossakin. Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Sergei Korolev kuoli 1966. Juri Gagarin sai kosmonauttitoverinsa Vladimir Komarovin hakemaan hautaustoimiston uurnasta hiukan Korolevin tuhkaa. Tarkoitus oli viedä tuhka Kuuhun (Neuvostoliitto suunnitteli silloin miehitettyä kuulentoa).

Korolevin leski kielsi suunnitelman, mutta ennen kuin Gagarin ehti palauttaa tuhkat, Komarov kuoli Sojuzin räjähtäessä ja Gagarin harjoituslennolla. Korolevin tuhkien kohtalo on tuntematon.

Toistaiseksi kuolleet eivät suuntaa kohti valovuosihautaa paitsi sikäli kuin koko maapallo on sillä retkellä. Päättääkseni jutun mollisointuun Aniarasta:

Ja sargofagissamme kiitämään
me jäimme merta loppumattomuuden
hautamme ympärillä ikiyö
kuin holvi lasinkirkkaan hiljaisuuden.

(Aniara-katkelmat ovat Aila Meriluodon käännöksestä)