Jättiläispanda

Panda Lontoon eläintarhassa

Pandat ovat yhtä vaarantunut laji kuin kaimansa, suomalaiset makeistehtaat. Jättiläispanda, jota kiinalaiset kutsuvat nimellä "suuri kissakarhu", ilmestyi yhtäkkiä 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja vaikuttaa siltä, että yhtä äkkiä se katoaakin.

Pandan erikoinen ulkonäkö on sen siunaus ja kirous. Kiinassa pandaa aluksi kunnioitettiin sen turkin ja koon vuoksi ja pandan taljat olivat suosittuja lahjoja ja kunnioituksen osoituksia. Sitten huomattiin pandan rauhallinen luonne ja siitä tuli rauhan ja koko Kiinan tunnus. Sotakentillä pandaviirin nostaminen merkitsi tulitaukoa.

Kiinassa on luonnonvaraisena ehkä 1500-1600 pandaa. Eläimen ongelmina ovat erikoistuneet elinvaatimukset, heikko lisääntyminen ja salametsästys. Hiukan pahaenteiseltä vaikuttaa, että Kiinassa ollaan perustamassa pandamuseota.

Maailman Luontosäätiö on valinnut pandan tunnuseläimekseen sen näyttävän turkin vuoksi. Kiinalaisten tapa lahjoittaa tai lainata pandoja eri maihin jatkaa vanhaa rauhanviiri-traditiota. Voin vakuuttaa, että panda on ensi silmäyksellä vaikuttava otus, mutta sitten tulee halu tökkiä kepillä: "Tee jotakin".

Kaikki eivät jaa pandainnostusta. Gao Xingjianin romaanissa "Sielun vuori" kirjailija tapaa luonnonsuojelualueen vartijan, jonka mielestä luonto tietää parhaiten ja pandat ovat tuhoon tuomittu laji. Miksi yrittää säilyttää niitä keinotekoisesti, jos ne kerran eivät ole elinkelpoisia? Gaon kirja on jonkinlainen puolidokumentti, joten vartijakin saattaa olla todellinen henkilö.

Toistaiseksi pandoja voi nähdä live cameissa eri eläintarhoista, mutta meidän elinaikanamme, keitä "me" tässä lauseessa sitten ovatkin, ainoat pandat voivat olla WWF:n tunnuskuvassa ja T-paidoissa esiintyvät eläimet. Pandat liittyvät muuttokyyhkyjen ja dodojen seuraan. Sanokaa edes hyvästi.

Kiinalaisilla on oma pandasivu, jonka he vannovat sisältävän kaiken pandoista. Sen käyttöä suosittelen kuitenkin vain omalla vastuulla, se tuppaa juuttumaan (ainakin minun koneellani).