sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2005

Aleksandra Marinina



Alexandra Marinina ja vaaleita slaavittaria

Marina Anatoljevna Alexejeva kirjoittaa nimellä Alexandra Marinina. Suomeksi on saatu nyt neljä kirjaa Anastasia Kamenskajasta (Nastjasta), rikostutkijasta, jonka ura muistuttaa suuresti Marininan omaa uraa. Marininan isä oli miliisiupseri, äiti oikeustieteen professori. Marinina itse aloitti sisäministeriön laboratorioapulaisena, kohosi miliisiluutnantin arvoon ja siirtyi tieteelliselle uralle aiheenaan rikostilastot ja kriminologia. Hän jäi 1998 eläkkeelle miliisin everstiluutnanttina ja alkoi kirjoittaa

Jokainen kirja-arvostelija on ottanut asiakseen huomauttaa, miten samankaltainen Nastja on kuin kirjailija itse. Minä tunnen velvollisuudekseni osoittaa erot. Nastja on huomaamaton hiirulainen, "valkopäinen rotta", kuten vihamielinen todistaja häntä luonnehtii. Sen vuoksi hän voi esiintyä valepuvussa, vaikka hän harvoin käyttää tätä taitoaan. Hän on ilmeisesti vaalean slaavittaren tyyppiä, hiukan vedellä jatketun maidon kaltainen. Marinina itse on, kuten kuvasta näkyy, tumma, käskevä ja erottuu mistä joukosta tahansa. Kuvittelen, että hänestä on ollut hauskaa luoda hahmo, joka voi sivustakatsojana tarkkailla ihmisiä. Marinina on itse sanonut:
"Rikoksessa itsessään ei ole mitään kiinnostavaa eikä voi ollakaan. Sen vuoksi kirjani eivät koske rikoksia. Ne koskevat ihmisiä, heidän elämäänsä, sielujaan, ajatuksiaan, kaikkea, mikä on heidän tekojensa takana, vaikka nämä teot olisivatkin rikollisia."
Kuvittelen, että pitkä ura rikostilastojen parissa on herättänyt hänessä nälän tietää, mikä tämän kaiken takana on. Millaiset motiivit ovat johtaneet tekoihin, jotka hänen taulukkojaan täyttävät. Miten kuivat numerotiedot ovat vaikuttaneet ihmisiin. Koska hän ei ole päässyt siitä selville tosielämässä, hän istunut kirjoittamaan sen kaiken romaaneihinsa.

Marinina ei ole pyrkinyt luomaan Moskovasta paikan, jossa voi haistella syysilman tuoksua ja kuulla, miten ihmisten askeleet kaikuvat, kun he kiiruhtavat metroon. Hän ei maalaile. Sen sijaan hän näyttää Moskovan, jossa rikos, petos, piittaamattomuus ja mädännäisyys tunkeutuu kaiken läpi kuin myrkyllinen höyry. Kukaan ei edes kummastele. Yliopiston opettajat sietävät äärettömän epäpätevää naista, koska tämän miehellä on virka sotilasinstituuissa ja sotilasinstituutin oppilaiden ei tarvitse mennä armeijaan; niinpä opettajat ottavat vastaan lahjuksena 10 000$, antavat naiselle 5000$ ja simsalabim, pojan ei tarvitse mennä armeijaan. Duuman jäsenen murhasta nousee hankalia kysymyksiä, niinpä murhaaja soittaa naapurilleen ja tämä antaa auliisti alibin yheisestä matkasta datshalle. Paha vain, että naapuri on todistajana raiskausjutussa; vähän lisää rahaa, ja miliisi poistaa hänet todistajalistaltaan. Nastja itse on hyvissä väleissä mafiapomon kanssa, he auttavat toisiaan eri jutuissa, mutta tiettyjen sääntöjen mukaan; Nastja ei ota eikä anna rahaa, mutta kyllä työapua, kuten varjostajia, asemiehiä ja tietoja. Rahan vastaanottamisesta voisi mennä virka.

Nastja tarvitsee tiedon toisen piirin miliisiltä, mutta tämän ovi on lukossa ja sisällä on votkajuhlat keskellä työpäivää. Nastja menee viereiseen huoneeseen ja soittaa: "Mitä tämä oikein on?" "Juhlimme Solohovin syntymäpäivää." "No, sehän on selvä, sitten minä ymmärrän." Kyseessä on kulmakunnan pikkurikollinen, joka täyttää neljätoista vuotta, niin että hänet saa lopultakin vastuuseen teoistaan. Toinen miliisi huolestuu: "Entä, jos osuu hellämielinen tuomari, pojalla juopot vanhemmat, antaa vain ehdollista." "No, lahjomme tuomarin

Nastja itse on oudon väritön hahmo, viileä sivustakatsoja, mutta useat muut naistyypit Marinina maalaa vahvoin vedoin, realistisiksi, mitään kaihtelemattomiksi, täysin vailla idealismia oleviksi selviytyjiksi. Silti heidän käy usein huonosti. Tässä maailmassa ei puhuta oikeudenmukaisuudesta, sitä ei ole. Puhutaan vain ruplista, tai vielä mieluummin dollareista. Parhaat isähahmot ovat Nastjan esimies, lempinimeltään "Limppu", ja mafiapomo Denisov. Parhaiten häntä ymmärtää rikollisjärjestön johtaja Arsen, joka on entinen KGP:n upseeri ja ryhtynyt rikolliseksi, koska hän nauttii ihmisten johdattelemisesta ja pitämisestä otteessaan. Tässä maailmassa Nastja joutuukin olemaan viileä, jopa kova.

Kaikesta huolimatta kirjoissa on lämpöä, joka tulee venäjän kielen rikkaudesta. Olli Kuukasjärven käännös on säilyttänyt kielen pehmeyden ja värikkyyden.

3 Comments:

Blogger pagisija said...

Olen tykännyt Marininan dekkareista minäkin ja miettinyt, josko tohtisin urakoida uusimman läpi alkukielellä.

No, laiskuus saattaa viedä voiton. Dekkareiden lukeminen venäjäksi tuntuisi ehkä liikaa työltä, niin hyvää kieliharjoitusta kuin se olisikin ;).

2:42 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Pieni korjaus: KGB, ei KGP. Komitet Gosudarstvennoy Bezopasnosti

12:55 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Komitet Gosudarstvennoy Bezopasnosti, jostain syystä kursivoitu teksti katosi edellisestä viestistä.

12:56 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home