Jeff Long

Jeff Long piileksii tässä kuvassa, joka liittyy kirjaan "Tilinteon hetki"

Jeff Long on uusi nimi suomalaisessa scifi-kirjallisuudessa, vaikka hän on Amerikassa tuttu kirjoistaan, jotka koskevat Himalajan kiipeilyä (hän on kokenut kiipeilijä) ja Alamoa ja Teksasin tasavaltaa käsittelevistä romaaneistaan.

Hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa, "Helvetin piirit", oli, kuten on tapana sanoa, huikea visio. Ehkä hiukan liiankin huikea, se jätti lopussa niin paljon vastaamatta. Mahtava näky tämä kuvitelma maan sisuksissa sijaitsevasta luolamaailmasta, sen asukkaista ja heitä johtavasta Saatanasta on. Kirjaa ymmärtää vielä paremmin, kun lukee Jeffin omia mielipiteitä kirjan alkuideasta ja sen lähteistä, joihin kuuluvat niin Danten "Inferno" kuin Jules Vernen "Matka maan keskipisteeseen". Jeff sanoo saaneensa ajatuksen toisista, ihmistä muistuttavista olennoista tutkiessaan Amerikan valloituksen historiaa ja miettiessään, olisiko nykyaikana mikään muuttunut, jos ihmiskunnalle osoitettaisiin laaja, uusi, valloitettava alue, jossa pahaksi onneksi jo on asukkaat. Tältä näkökannalta katsoen "Helvetin piirit" on erinomainen kirja.

Toinen käännetty kirja, "Vuosi nolla", on kuvaus maapallon asukkaat tuhoavasta taudista ja yrityksestä kloonata menneisyyden ihmisiä, joilla ehkä on ollut tautia vastustava geeni. Tässä touhussa satutaan kloonaamaan joukko miehiä entisen Palestiinan alueelta noin 2000 vuotta sitten. Ja kuka astuukaan kuvaan...

Tästä kirjasta en suoraan sanoen pitänyt. Päähenkilö on nössö, homma hajoaa käsiin, suurin osa ajasta menee haahuiluksi. Jos jollakulla on positiivisempi asenne, toivon kommentteja.

Jeffin uusin kirja, "Tilinteon hetki", ei haukkaa enempää kuin pystyy nielemään. Niinpä se onkin jäntevä, kauhutunnelmainen seikkailuromaani, jonka luokittelisin erittäin hyvien kummitustarinoiden joukkoon. Tällä en paljasta enempää kuin järkevä lukija jo aivan alussa tajuaa: tässä kirjassa on väkisinkin oltava aave.

Tapahtumapaikka, mystinen kaupunkiraunio Kambodzan viidakoissa, on lainannut paljon Angkor Vatista. Parhaisiin jaksoihin kuuluvatkin kuvaukset, joissa monsuunin tullen kaupunki herää eloon. Viime vuosina on paljastettu Angkor Vatin loistava veden hallinta, jonka avulla khmerien kuningaskunta kasvoi sellaiseen mahtiin kuin kasvoi. Jeff Longin mielikuvitus on herättänyt henkiin myös sen kauneuden, jonka on täytynyt sisältyä tähän vesien mahtiin. Kun muinaisen kaupungin lumoukseen lisätään amerikkalaisten sotaseikkailujen jälkitrauma, saadaan kirja, joka maistuu suussa. Sen tunnelma tulee uniin. Kirjoilla on, kuten viinilläkin, jälkimaku; tämän kirjan jälkimaku on kypsä ja viipyilevä.