Alamut

Alamutin rauniot

Vuonna 1090 persialainen ismaeliittien lahkoon kuulunut mies nimeltä Hassan-i-Sabbah(nimestä on ueita kirjoitusmuotoja) rakensi vuorenhuipulle linnoituksen nimeltä Alamut. Tämä teko on antanut nykymaailmalle kaksi tärkeää termiä: hashish ja "assassin", salamurhaaja. Ismaeliitit ovat edelleen vaikuttava lahko, nykyään varsin rauhanomainen, ja heidän johtajansa on Aga Khan. Hassan-iSabbah ei ollut rauhanomainen; hän halusi hallita silloista maailmaansa, mutta ei normaalisti, valloittamalla maa-alueita, vaan kehittämällä salamyhkäisen poliittisen vallan. Siinä hän ja hänen seuraajansa onnistuivat lähes kahdensadan vuoden ajan.

Hassan, "vuoren vanha mies", keräsi ympärilleen fanaattisia nuoria miehiä ja kasvatti heidät salamurhaajiksi. Tarut ja todellisuus kietoutuvat toisiinsa. Hassassiinien koulutuksesta kertoo mm. Marco Polo, joka joka sai tarinansa kansanperinteestä. Hänen aikanaan Alamut oli raunioina eikä hassassiineja enää ollut. Tarina väittää, että nuorukaisille annettiin hashista. Kun he vaipuivat uneen, heidät vietiin Alamutin kätköissä sijaitsevaan kauniiseen puutarhaan ja heitä palvelivat kauniit neidot. Sitten heidät nukutettiin uudelleen ja he heräsivät selleissään. Sitten heille kerrottiin, että he olivat vierailleet paratiisissa, jonne he pääsisivät, jos noudattaisivat vuoren vanhuksen käskyjä. Nykyään epäillään, että puutarhatarinat ovat tarua ja nuorukaisia innoitti samanlainen fanaattisuus kuin tämän päivän itsemurhapommittajia.

Joka tapauksessa Hassan ja hänen seuraajansa pitivät kauhun vallassa muslimivaltioita. Siihen aikaan turkkilaiset olivat perustamassa valtakuntaansa ja Alamutin voimat taistelivat erityisesti heitä vastaan. Kerrotaan tapauksesta, jossa salamurhaaja tappoi yhden seldjukkiturkkilaisten korkeista virkamiehistä. Sitten sulttaanin makuuhuoneeseen ilemstyi mystisesti kirje, jossa paljastettiin kahdentoista virkailijan salaliitto. Kaikki teloitettiin. Koko joukko oli viattomia; yhdellä veitseniskulla ja kirjeellä Alamut vapautui kolmestatoista voimakkaasta vastustajasta.

Kun ristiretket alkoivat, heillä oli vastassaan erityisesti Syyrian haara Alamutin lahkosta - ismaeliiteilla oli silloin jo useita linnakkeita. Sinan johti Syyrian hassassiineja. Useat korkea-arvoiset paronit ja ritarit saivat surmansa valkopukuisten miesten tikareista. Ristiretkien ajan tunnetuin islamin sankareista, Saladin, päätti kukistaa Sinanin ja hänen joukkonsa. Hän kokosi joukkonsa ja marssi Sinanin linnoitusta vastaan. Illallisilla Saladinin henkivartija, hänen lapsesta asti kasvattamansa nuorukainen, veti veitsensä esiin ja yritti surmata Saladinin. Saladin veti joukkonsa takaisin ja teki rauhansopimuksen Sinanin kanssa.

Lopulta, vuonna 1276, löytyi voima, joka kukisti Alamutin vallan. Mongolit vyöryivät Aasiasta ja tuhosivat tieltään kaupungit ja linnoitukset. Silloinen hassassiinien johtaja luovutti voittamattoman Alamutin uskoen pelastavansa itsensä ja lahkonsa. Hulagu Khan mestautti tyynesti koko joukon. Joitakin vuosia myöhemmin maanjäristys tuhosi loput. Alamutin voimasta jäi jäljelle vain mystinen maine, hashish ja ajatus itsemurhatappajien käytöstä politiikan välikappaleina.

Alamut on kiinnostanut ainakin kahta romaanikirjailijaa, slovenialaista Vladimir Bartolia ja amerikkalaista Judith Tarria.