tiistaina, syyskuuta 06, 2005

Kiinalainen kaunokirjoitus



Dragon-kirjoitusmerkki

Kiinalainen kaunokirjoitus on harvinaislaatuisin tunnettu taidemuoto. Siinä liittyy yhteen tekstin merkitys ja kirjainmerkkien taiteellinen ulkomuoto. Kaikki on tärkeää: materiaali, jolle kirjoitetaan, sivellin, muste, kirjoitusmerkkien piirtäminen ja kirjoituksen sisältö. Jos teksti liitetään maalauksen yhteyteen ja merkitään taiteilijan sinetillä (joka sekin on taideluomus), saadaan kompleksinen taidetyö, jota ei luultavasti nykymaailmassa tajua enää kukaan - vain kaunokirjoituksen menneen maailman mestarit kykenivät riittävään keskittymisen ja rentoutumisen tilaan ja hallitsivat tarvittavat taustatiedot.

Sen vuoksi luultavasti kiinalainen kalligrafia on taas muodissa. Muotina se on surullinen ilmiö. Sitä harrastetaan sen eksoottisuuden ja vierauden vuoksi; on kiehtovaa yrittää tutkia sen sisältöä. Kuten Egyptin hieroglyfit tai etruskien kirjoitukset, se kiehtoo juuri siksi, että sen sisältöä ei tunneta. Etruskien merkkien kohdalla voi olla, että vaivumme haaveisiin pyykkilistan ääressä, mutta kiinalaisten mestarien kaunokirjoitusnäytteistä tiedämme ainakin, että ne ovat tarkoituksella taideteoksia.

Länsimaiselle mielelle on silti mahdoton sisäistää taideteosta, jonka merkkien sisältö on sanasta sanaan seuraava:

kylmä sepittää erinomainen säe olla kolme talvi
juopua jälkeen tynnyri edessä malja viini moninkertainen/raskas
tyyny yllä kymmenen vuosi ei yö sade
kuu vajota pitkä ilo viisi kello

Tämän runon tulkinnoista on Kai Niemisen hyvä essee kirjassa Suom.huom.

Suhtautumista kaunokirjoitukseen kuvaa se, että sen merkkejä käytetään tatuointeina. Kuvassa oleva lohikäärmemerkki on eräs myös tatuointina käytetty. Merkin nahkaansa haluava ajattelee luultavammin Bruce Leen elokuvia kuin viisauden ja veden hallitsijoita, joita kiinalaiset ajattelivat lohikäärmeen yhteydessä.

Kalligrafian harjoittaminen on silti pitkäjänteistä ja rentouttavaa. Jos siihen ryhtyy tositarkoituksella, pidentää luultavasti ikäänsä. Tunnetut itämaiset kaunokirjoituksen mestarit olivat kaikki kuuluisia pitkäikäisyydestään. Kärsivällisyyttä tarvitaan: kestää kuukausia, ellei vuosia, ennen kuin harjoittelija saa edes ensimmäisen viivan oikein.