Lontoon tulvapadot

London Barrier (panoraamakuvassa portit näkyvät pieninä vaaleina pilkkuina)

Euroopan satamakaupungit eivät suhtaudu ollenkaan niin kevyesti tulvariskeihin kuin amerikkalaiset. Lontoo ei ole hurrikaanivaarassa, mutta Thames on kaupungin kohdalla vuorovesijoki. Kun joki tulvii sateiden vuoksi tai Pohjanmeri myrskyää, kaupunki voi joutua tulvan alle. Vuosisatojen aikana tulvavesi on usein huuhtonut Lontoon rakennuksia.

Lontoo on lisääntyvässä tulvavaarassa, koska maapallon lämpeneminen nostaa meren pintaa ja voimistaa myrskyjä, ja koska Englannin kaakkoiskulma hitaasti kallistuu mereen jääkauden jäljiltä. Vuorovedet nousevat Thamesin alueella 60 cm vuosisadassa. Thamesin sateiden aiheuttama tulviminen otetaan niin vakavasti, että ihmisiä pyydetään pidättymään pihojensa asfaltoinnista joen yläjuoksulla. Nurmikot pitävät osan sadevedestä juoksemasta suoraan jokeen.

Lontoon ensimmäinen suojakeino on joen pengerrys. Embankment on paitsi suosittu rantakatu, myös penger, joka pitää jokea paikoillaan. Thamesin suistoa on padottu useita kertoja, yhä tehokkaammin keinoin. Viimeisin, modernein järjestelmä on "London Barrier".

Systeemissä on rivi keinotekoisia saaria, joiden välistä laivat pääsevät liikkumaan. Hydraulinen järjestelmä kääntää tarvitessa metalliset puolisylinterit tulvapadoksi. Tekninen ratkaisu tarvittiin, kun vuoden 1953 tulvavuoksi yhdessä Pohjanmeren myrskyn kanssa surmasi 307 ihmistä, ja toisaalta patoihin tarvittiin yhä suuremmat portit sitä mukaa kun laivat kävivät kookkaammiksi. Siksi tämä Charles Draperin elegantti, kaunis ja - kallis ratkaisu. Lontoon satama ja kaupunki eivät hintaa sure - päinvastoin, järjestelmää on suunniteltu jatkaa 15 km Kentin ja Essexin välillä.