Sianmaksaa

Sopiva luovuttaja on löytynyt

Elintensiirrossa on alettu luoda tiukkoja katseita sikoihin. Siat ovat kudoksiltaan monessa suhteessa lähellä ihmistä. Ne ovat terveempiä kuin monet muut eläimet ja saavat isoja pahnueita, toisin kuin vielä läheisemmät apinat.

Haitat ovat ilmeisiä. Ihmisen elimistö hylkii vieraita kudoksia. 1990-luvun alussa tehtiin joitakin kokeita eläinten elimien siirtämisessä ihmisiin. Kaikki potilaat kuolivat. Apinoilla tehdyt kokeet ovat myös epäonnistuneet. Geenitekniikka on kuitenkin edistynyt, ja nyt yritetään kasvattaa sikoja, joilta on poistettu hylkimisreaktion aiheuttava geeni. Osittain on onnistuttukin. Geenejä on kaksi, ja toinen on saatu "hiljennettyä". Kyseinen geeni aiheuttaa välittömän, voimakkaan hylkimisreaktion. Jäljellä on toinen geeni, joka aiheuttaa hidastuneen reaktion, mutta tuhoaa verisuonet. Parilla potilaalla on käytetty sian maksaa välisiirrännäisenä, kun on etsitty sopivaa luovuttajaa. Tässä on onnistuttukin, mutta ratkaisu ei ole riittävä; riskit ovat isot, ja lopullinen siirto on tehtävä ihmiseltä toiselle.

Ongelmana on myös sian retrovirus PERV, endeeminen virus, joka ei vahingoita sikaa, mutta voi aiheuttaa vakavia ongelmia, jos se siirretään ihmiseen ja alkaa tarttua ihmisestä toiseen.

Jos nämä ongelmat saadaan ratkaistua, tarvitaan mahdollisimman homogeeninen sikakanta. Kiinalaiset ovat kasvattaneet sisäsiittoisia sikoja, joiden he uskovat sopivan laboratorioeläimiksi.

Toisenlaisia ongelmia ovat moraaliset pulmat. Professori Robert Winston on voimakas xenotransplantaation puolestapuhuja. Hän sanoo, että ihmiset ovat syöneet eläimiä koko historiansa ajan ja kävelevät niiden päällä. Mitä moraalitonta on eläinten kasvattamisessa elimiksi? Ajatuksen vastustajat sanovat, että onnistuneiden geenimanipuloitujen eläinten saamiseksi tarvitaan jopa satoja epäonnistumisia; epämuotoisia eläimiä, heikkoja yksilöitä, syntymässä kuolleita. Tällä alueella tullaan vielä kiistelemään runsaasti, mikäli tekniikka saadaan toimimaan.

Jos ihmisiin voidaan siirtää eläinten elimiä, ihmisyyden määritelmää on hienoisesti muutettava. Tästä aiheesta puhun Eija Elo-Slödermanin nimellä kirjoittamassani novellissa "Sianmaksamies".