Toinenkin John Dunn

John Dunn (1834-1895); vasemmalla vaimo Catherine Pierce, oikealla isä Robert Newton Dunn

Muutamaa vuotta Fredonian John Dunn Hunterin kuoleman jälkeen syntyi Etelä-Afrikassa toinen John Dunn, ei sukua edelliselle. Robert Newton Dunn, skotti Invernessistä, teki kuten niin monet muut skotlantilaiset ja lähti etsimään rikkaampaa elantoa muualta. Hän päätyi Etelä-Afrikkaan. Siellä hän meni naimisiin Anne Biggarin kanssa. He saivat neljä lasta ja muuttivat nykyiseen Dunbariin, kun John oli 3-vuotias.

Robertista tuli menestynyt norsunluun metsästäjä ja kauppias. Johnin hän otti mukaan ja opetti ampumaan. He olivat yhdessä retkellä, jolla norsu tallasi Robertin kuoliaaksi. On mahdotonta sanoa, minkälaisia perheen sisäisiä myrskyjä seurasi. Tosiseikaksi jää, että Anne Dunn myi kaiken, otti tyttärensä ja muutti Port Elizabethiin jättäen 17-vuotiaan Johnin yksin ja pennittömäksi. Äiti kuoli muutamaa vuotta myöhemmin.

John tuli toimeen sujuvalla zulunkielen tuntemuksellaan ja loistavalla ampumataidollaan. Hän toimi metsästysoppaana ja tavarankuljetuksen ohjaajana, kunnes työnantaja huiputti häntä palkassa. Silloin John otti mukaansa isänsä kumppanin 15-vuotiaan tyttären Catherine Piercen (kapin-malaijin) ja pakeni pensaikkoon. Vietettyään aikansa metsäläiselämää nuoret menivät naimisiin vuonna 1853.

Johnin matkat veivät hänet Zulumaahan. Siellä rajasodat ja karjanryöstöt tekivät elämän turvattomaksi. Lisäksi zulut kävivät perintösotaa, jonka voitti Cetewayo (nimi kirjoitetaan monella eri tavalla; minä pidän eniten tästä tavasta). Kun John lähti vaatimaan Cetewayolta takaisin valkoisilta ryöstettyä karjaa, Cetewayo mieltyi häneen ja teki hänestä zulupäällikön. John Dunn päätyi hallitsemaan laajaa ja rikasta maata.

Poliittisista syistä (niin Dunnin klaani vakuuttaa) John nai 48 tai 49 zuluvaimoa eri heimoista (Catherinen ärtymykseksi, kuten tarina kertoo). Hän sai kaikkiaan 117 lasta. Brittien ja Cetewayon zulujen kesken syttyi sota, jossa Dunn meni brittien puolelle. Kun sota päättyi zulujen häviöön, hän sai briteiltä vielä isomman maan hallittavakseen. Täällä Dunn kuoli vesipöhöön Emoyenissä, omalla maallaan hyvin laajan perheensä ympäröimänä. Perhe-elämänsä hän oli järjestänyt täysin zulutyyliin:

Dunn built private quarters for himself which comprised a European house placed in the middle of the kraal, while his wives lived apart in their own huts built around the main house. Dunn's children lived with their mothers and, like their mothers, were only allowed into his quarters on his request.

Myöhemmin kuivuus tuhosi Dunnien ennen niin hedelmällisen perintömaan. Klaani on hajonnut ympäri maapalloa Kanadaa myöten. John Dunn on jäänyt Etelä-Afrikan historiaan mantereen suurimman perheen omistaneena valkoisena miehenä.

Vasemmalla pikkukuvassa John Dunn zulumetsästäjän seurassa, oikealla päällikkö Cetewayo