Turkoosi

Turkoosi saattaa olla vanhin korukivi, jonka ihmiskunta on keksinyt. Niitä löytyy sekä Amerikasta että Aasiasta - yleensä kuivilta, aavikkoisilta alueilta. Egyptiläiset etsivät turkooseja Siinain niemimaalta, mutta Aasian parhaat kivet löytyvät Iranin, entisen Persian alueelta. Nykyään tunnetuimmat ovat Lounais-Amerikan intiaanien turkoosikorut.

Turkoosien ympärille on kehittynyt monenlaisia myyttejä, koska kivi muuttaa väriään monista syistä - lämmön, kantajansa ihon happamuuden, jopa tuoksujen vuoksi. Kuumentamalla turkoosin voi "tappaa" - siihen tulee halkeamia ja se menettää värinsä. Uskottiin, että paitsi parantavia ominaisuuksia, turkoosi myös ilmaisi kantajansa terveydentilan.

Sir John Horsey, a messenger in the employ of Elizabeth I, records that Tsar Ivan the Terrible believed that turquoise had a unique empathy with its wearers and showed its sympathy for their sufferings by turning pale. Many eighteenth-century writers contributed to these beliefs when they included in their books such words as "the stone grew pale when there is any peril prepared for him that weareth it."

Arvostetuin turkoosi on sininen. Lounais-Amerikan intiaanit pitivät sitä yhdistettynä taivaan ja veden värinä ja kunnioittivat sinisiä turkooseja suuresti. Uudesta Meksikosta löytyy "turkoosireitti", jonka varrella sijaitsevia turkoosikaivoksia on louhittu ainakin 3000 vuotta. Kun ensimmäiset espanjalaiset tulivat alueelle kullan perässä, he hämmentyivät ja suuttuivat, kun intiaanit kaivoivat vain näitä sinisiä ja vihreitä kiviä eivätkä piitanneet kullasta. Espanjalaiset eivät päässeet pakkomielteestään, että kaikki tämä kaivostoiminta kohdistui ainakin salassa kultaan. Tästä tuli legenda "Cibolan kultaisista kaupungeista", jotka vetivät monta löytöretkeilijää tuhoon kuivilla aavikoilla. Intiaanit puolestaan jatkoivat turkoosien kaivamista. Alueen asukkaat toivottivat muutkin heimot tervetulleiksi - uskottiin, että vain "tuoreet", samana vuonna kaivetut turkoosit toimivat kunnolla sade- ja hedelmällisyysmenoissa.
Turkoosin nimi tulee "turkkilaisesta kivestä". Ristiretkeläiset tutustuivat turkooseihin ensimmäisinä eurooppalaisina. Vaikka heidän näkemänsä turkoosit olivat peräisin Iranista, kauppaa käytiin Turkissa. Siitä nimi. (Vähän sama kuin "turkey", kalkkuna, jolla ei ole mitään tekemistä Turkin kanssa.)

Nykyään useimmat turkoosit on sijoitettu amerikkalaisiin matkamuistoihin, esimerkiksi solmion sijasta pidettäviin nyöreihin hopeisiin pidikkeisiin. Tämä on uutta muotia; intiaanit alkoivat tehdä niitä vasta 1800-luvun loppupuolella käyttäen hopearahoista saatua metallia. Turkoosin moninaiset käytöt tautien parannukseen, kuninkaiden koristeisiin ja taideteoksiin ovat unohtuneet. Silti sen moninaiset värit ihastuttavat edelleen.