lauantaina, helmikuuta 25, 2006

Tsaarien verenperintö

Katariina II

Venäjän hovin pyhä verenperintö on ollut jo pitkään aika epäilyttävä asia - siis perimysjärjestys, joka katkesi Venäjän vallankumoukseen. Pietari Suuri nai balttialaisen kyökkipiian, joka nousi valtaistuimelle nimellä Katariina I. Heidän tyttärensä Elisabeth sai huhun mukaan useita lapsia, mutta koska he kaikki olivat aviottomia (tietysti), heidät lähetettiin maalle kasvatettaviksi väärillä nimillä. Elisabeth hankki perijäkseen saksalaisen serkun, Pietarin, joka oli enemmän kuin puolihullu. Vaimoksi Elisabeth olisi halunnut Preussin Fredrik Suuren sisaren, mutta Fredrik rakasti sisartaan eikä suostunut luovuttamaan häntä Venäjälle. Niinpä vaimoksi valittiinAnhalt-Zerbstin 15-vuotias Sophia, joka sai Venäjällä nimekseen Katariina.

Pietari osoittautui paitsi hulluksi, myös impotentiksi. Niinpä Elisabeth järjesti pikku Katariinalle seuraksi hovin komeimpia miehiä. Lopulta tärppäsi; Katariina tuli raskaaksi. Epäillyt miehet lähetettiin ulkomaille lähettiläiksi. Katariina joutui synnyttämään tyhjässä huoneessa, jossa oli vain patja lattialla. Vauva kaapattiin heti synnytyksen jälkeen ja vietiin Elisabethille. Katariina ei nähnyt poikaansa vuosikausiin. Vasta synnyttänyt äiti jätettiin huoneeseen verissään tuntikausiksi ilman edes vesilasillista. Hän oppi politiikkaa.

Itse asiassa poika, Paavali, saattoi olla Pietarin poika. Hän oli pieni ja kippuranenäinen kuten virallinen isänsä. Hänelle löytyi myös vaimo Saksasta. He saivat kahdeksan lasta, joista neljä oli poikia. Kiinnostavaa on, että kaksi näistä oli pitkiä, komeita ja atleettisia, ja kaksi muuta pieniä ja kippuranenäisiä. Preobrazenski-kaartilaiset olivat kaikki pitkiä ja komeita, ja he liikkuivat aina keisarillisen perheen lähistöllä.

Pietari murhattiin. Katariinaa on aina syytetty teosta, mutta sen saattoi ideoida hänen silloinen rakastajansa Grigori Orlov ihan itse. Myös Paavali murhattiin ja saman kaartin toimesta. Humalaiset upseerit lähtivät tappamaan tsaaria yöllä. Huone oli tyhjä; he kummastelivat, mitä tehdä. Sitten yksi kaartilainen huomasi, että nurkassa oli sermi, ja sermin alta näkyivät paljaat jalat. Siellähän tsaari oli, yöpaidassa ja kauhuissaan. Hänet kuristettiin upseerin juhlaunivormun vyöllä.

Seuraavaan virkaan ei sitten ollutkaan tulijoita. Aleksanteri I, Paavalin vanhin (virallinen) poika kuoli äkillisesti - huhu kertoo, että ruumis ei näyttänyt yhtään häneltä ja että erääseen luostariin ilmestyi mies, joka puhui hyvää hovikieltä. Tiedä siitä sitten. Seuraava poika Konstantin kieltäytyi jyrkästi virasta. Lopulta kolmas poika Nikolai suostui (se toinen pitkä ja komea).

Suomessa muistetaan Nikolai siitä, että kun Uspenskin katedraalia rakennettiin, kallio vyöryi. Asiasta lähetettiin tieto tsaarille. Nikolai kirjoitti kirjeen reunaan: "Tapaus ei saa toistua." Kallio on totellut ja pysynyt paikoillaan siitä saakka. Niin pelottava mies Nikolai oli. Kansallismuseossa on hänen valtaistuimensa, jonka kädensijat ovat kotkan päitä. Ilme on hämmästyttävästi samanlainen kuin Nikolailla itsellään.

Sitten seurasivat tietenkin Aleksanterit II ja III, joita ei mikään skandaali varjosta, ja sitten Nikolai II, jonka kohtaloksi tuli Venäjän vallankumous ja jonka vaimoa epäiltiin aviorikoksesta munkki Rasputinin kanssa. Edelleenkin kiistellään myös siitä, onko joku Nikolain lapsista selvinnyt hengissä murhayöstä, johon Lenin antoi käskyn ja joka todennäköisesti tuhosi koko hallitsevan tsaariperheen. Anastasia on todettu Anna Andersoniksi, mutta Maria tai Aleksei - tai molemmat - ovat vieläkin epäiltyjen henkiin jääneiden joukossa. Yhdentekevää - Venäjän tsaarien verenperintö on niin epäilyttävää, että sukua ei kannata paljon etsiskellä.

2 Comments:

Blogger Hurina said...

Olipa kiinnostava juttu. Kylläpä kuulostaa aika karulta tuo Katariinan kohtalo. Itse en pysty olemaan miettimättä, miltä lapsen vieminen on hänestä mahtanut tuntua. Joskus on mielestäni vaikea täysin ymmärtää, että historiallisten tapahtumien takana olevat ihmiset ovat olleet aivan samanlaisia tuntevia, ajattelevia ja inhimillisiä ihmisiä kuin mekin. Siitä puolesta historian kirjoissa tiedetään yleensä niin vähän.

5:40 ip.  
Anonymous Petja Jäppinen said...

Sukulaisuus ei ole verta, vaan yhteinen tarina ja jaettu kertomus. Olen viimepäivinä, sattuneesta syystä, miettinyt kovasti näitä sukujuttuja.

10:47 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home