Spontaani palaminen

Krook "Kolean talon" TV-versiossa

Ne, jotka (minun laillani) ovat seuranneet televisiossa Charles Dickensin "Koleaa taloa" (Bleak House), ovat varmaan kiinnittäneet huomiota vuokraisäntä Krookin outoon kuolemaan. Hän joi giniä ja syttyi sisäpuolelta palaen nopeasti pelkäksi rsvaiseksi tuhaksi.

Kohtaus on herättänyt huomiota siitä asti, kun kirja julkaistiin. Dickens joutui julkisesti puolustamaan krijaansa. Hän lisäsi kappaleen, jossa ilmoitti tutkineensa ilmiötä huolellisesti:

"Some of these authorities (of course the wisest) held with indignation that the deceased had no business to die in the alleged manner; and being reminded by other authorities of a certain inquiry into the evidence for such deaths, reprinted in the sixth volume of the Philosophical Transactions; and also of a book not quite unknown, on English Medical jurisprudences; and likewise of the Italian case of the Countess Cornelia Baudi as set forth in detail by one Bianchini ... and also of the testimony of Messrs. Fodere and Mere, two pestilent Frenchmen who would investigate the subject; and further of the corroborative testimony of Monsieur Le Cat, a rather celebrated French surgeon ... Still they regard the late Mr. Krook's obstinacy, in going-out of the world by any such by-way, as wholly unjustifiable and personally offensive."

Ihmisen spontaani palaminen on eräs urbaaneista myyteistä, joista kerrotaan nykyaikanakin. Tarinoita on kolmensadan vuoden ajalta. Ensimmäiset kirjalliset väitteet löytyvät vuodelta 1673, Jonas Dupontin kirjasta
De Incendiis Corporis Humani Spontaneis. Vuonna 1999 BBC teki aiheesta dokumentin, jossa todettiin, että kyseessä on ns. kynttilänsydänefekti; vaatteet toimivat kynttilänsydämenä, ja ihmisen rasva palaa kuin kynttilä. Toiset taas haluavat uskoa todelliseen, sisältä alkaneeseen palamiseen. Tapauksia löytyy ainakin viime vuosikymmenelle asti.

Viktoriaanisena aikana uskottiin vakaasti, että yletön alkoholin käyttö (etenkin naisten - 80% uhreista on naisia) johtaa tähän tilaan. Näinhän Dickenskin sen kuvasi; voimakas gini pullon suusta juotuna johtaa tuhoon. Urbaanilegenda ei ota kantaa ilmiön syihin. Joka tapauksessa uskovia ja epäilijöitä löytyy jatkuvasti. Maailma on epävarma paikka ja täynnä kummallisuuksia.

Dickensin ajan kuvitusta "Bleak Houseen"

Christmas Carols

Englannissa on laulettu joululauluja, "Christmas Carols", kirkon varhaisista ajoista asti. Sanan "carol" uskotaan muodostuneen latinankielisista sanoista "cantare", laulaa, ja "rola!", joka oli ilon ilmaus.

Ajan oloon erityisesti lapset kiersivät kaduilla, koputtivat oville ja lauloivat sekä jouluaattona että joulupäivänä. Ihmiset antoivat palkaksi makeisia ja kolikoita. Meillähän perinne on muuntunut Tiernapojiksi.

Kenneth Grahamen kirjassa "Wind in the Willows" ("Kaislikossa suhisee") köyhät peltohiiret tulevat laulamaan:

It was a pretty sight, and a seasonable one, that met their eyes when they flung the door open. In the fore-court, lit by the dim rays of a horn lantern, some eight or ten little fieldmice stood in a semicircle, red worsted comforters round their throats, their fore-paws thrust deep into their pockets, their feet jigging for warmth. With bright beady eyes they glanced shyly at each other, sniggering a little, sniffing and applying coat-sleeves a good deal. As the door opened, one of the elder ones that carried the lantern was just saying, 'Now then, one, two, three!' and forthwith their shrill little voices uprose on the air, singing one of the old-time carols that their forefathers composed in fields that were fallow and held by frost, or when snow-bound in chimney corners, and handed down to be sung in the miry street to lamp-lit windows at Yule-time.

Suosittu jouluballadi on laulu kelpo kuningas Wenceslasista, vaikka se oikeastaan liittyy Tapaninpäivään:

Good King Wenceslas looked out
On the feast of Stephen
When the snow lay round about
Deep and crisp and even
Brightly shone the moon that night
Though the frost was cruel
When a poor man came in sight
Gath'ring winter fuel

"Hither, page, and stand by me
If thou know'st it, telling
Yonder peasant, who is he?
Where and what his dwelling?"
"Sire, he lives a good league hence
Underneath the mountain
Right against the forest fence
By Saint Agnes' fountain."

"Bring me flesh and bring me wine
Bring me pine logs hither
Thou and I will see him dine
When we bear him thither."
Page and monarch forth they went
Forth they went together
Through the rude wind's wild lament
And the bitter weather

"Sire, the night is darker now
And the wind blows stronger
Fails my heart, I know not how,
I can go no longer."
"Mark my footsteps, my good page
Tread thou in them boldly
Thou shalt find the winter's rage
Freeze thy blood less coldly."

In his master's steps he trod
Where the snow lay dinted
Heat was in the very sod
Which the Saint had printed
Therefore, Christian men, be sure
Wealth or rank possessing
Ye who now will bless the poor
Shall yourselves find blessing

Laulun sanat kirjoitti ja julkaisi John Mason Neale vuonna 1853. Laulu liittyy oudosti Suomeen. Sävel on nimittäin kokoisin täältä (vaikka jotkut englantilaislähteet väittävät sen olevan ruotsalainen); "Kelpo kuningas Wenceslaus" lauletaan 1300-luvun "Tempus Adest Floridum" - säveleellä, joka julkaistiin Turun Katedraalikoulun kokoelmassa Piae Cantiones vuonna 1582.

Kelpo kuningas Wenceslas ja hänen paashinsa aika suomalaisen näköisinä

Jeesus Kashmirissa

Tämä pitäisi oikeastaan kirjoittaa pääsiäisenä, mutta se ei taitaisi olla ihan sopivaa. Joka tapauksessa Intiassa elää sitkeä usko, että Jeesus ei kuollut ristillä, vaan käveli Intiaan, eli vanhaksi, meni naimisiin ja sai useita lapsia ja haudattiin lopulta Srinagariin, Kashmiriin. Hänet tunnetaan siellä nimellä Yuz Asaf.

Erityisesti tätä uskoa pitää yllä Ahmadi- tai Ahmadiyya-lahko. Vuonna 1889 Mirza Gulam Ahmad julistautui profeetaksi. Yksi hänen opetuksistaan koski Jeesusta. Ahmadilaiset vaikuttavat yhä Pakistanissa, mutta he ovat jakautuneet kahteen lahkoon. Pakistanin hallitus ei pidä heistä erityisemmin. Jeesuksen suhteen erimielisyyttä ei synny; islam ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen, joten heille sopii uskoa vapaasti, että tämä vaelsi Intiaan kuolemaan.

Intiassa on yllättävä määrä Raamatun hahmoja. Sri Lankasta löytyvät Aatamin jalanjäljet, mutta Pohjois-Intia on vannonut nimiinsä suurimman määrän tärkeitä hahmoja:

Jesus is by no means alone among Biblical personalities to be connected with journeys to the East: Moses, Noah, Mary, Joseph, Aaron and even Jesus’s donkey all have ascribed burial places in the region. (Forteian Times)

Erikoisin tarina koskee Jeesuksen aasia. Kukaan ei ole maininnut, onko se sama aasi, joka vei Pyhän Perheen Egyptiin, vai se, joka kantoi Jeesusta palmusunnuntaina. Joka tapauksessa neitsyt Maria kulki Jeesuksen mukana Intiaan. Hän ratsasti kyseisellä aasilla, mutta Kashmirin vuoristossa aasiparka kupsahti uupumukseen. Se haudattiin juhlallisesti vuorelle ja paikallisten sanotaan palvoneen sen hautaa viime aikoihin asti.

Kashmir ei ole ainoa paikka Aasiassa, johon Jeesus liitetään. Hänen väitetään parantaneen kuninkaan Nisibisissä, Turkissa, ja Koillis-Afganistanissa on lahko, joka katsoo periytyvänsä Jeesuksesta.

In eastern Pakistan, next to Kashmir, there is further support for these traditions. There one may find the tomb of Mary on a hilltop just outside a small town called Murree or Mari. The grave is called Mai Mari da Asthan, which means "the final resting place of Mother Mary."31 Her tomb faces east-west, as in Jewish custom, rather than north-south as in Islamic custom. Thus some evidence does exist to indicate that Mary made it at least this far in their travels and had traversed with Jesus over much beautiful high country of Afghanistan and Pakistan, in support of the Quran verse that hints at this.

Pistäpä paremmaksi, Dan Brown!

Jeesuksen hauta Srinagarissa

Egyptin Stonehenge

Nabtan pyramidimuodostelmia

Nabtan arkeologisten kaivausten tarina alkoi, kun ryhmä tiedemiehiä pysähtyi pissatauolle jossakin Libyan rajalla ja huomasi suihkuttavansa muinaisia ruukunsirpaleita.

"We were standing around, minding our own business, when we noticed potsherds and other artifacts," says Fred Wendorf, the Henderson-Morrison Professor of Prehistory at Southern Methodist University in Dallas, who has led the efforts to map and excavate Nabta. "We happened to be standing right on a site that was 9,000 years old."

Paikan ristivät Nabtaksi ("pikkupensaat") kaivauksilla avustavat beduiinit. Paikan historia osoittautui todella vanhaksi. Nabtan kohtaloita on säädellyt vaihtuva ilmasto, joka on siirrellyt monsuunisateita vuosituhansien aikana ensin pohjoiseen, sitten etelään, taas pohjoiseen ja tällä hetkellä jälleen etelään. Tämän vaihtelun mukana Nabtalla on ollut kaksi kukoistuskautta, niiden välissä kuiva jakso, ja nykyään se on taas erämaata.

12 000 vuotta sitten vuotuiset sateet synnyttivät paikalle järven. Paimentolaiset majoittuivat järven rannoille. Myöhemmin - 9000 vuotta sitten - he kaivoivat kaivoja, rakensivat pysyviä asumuksia ja aloittivat maanviljelyksen. Sitten sateet menivät muualle ja niin menivät asukkaatkin. 6 - 7 000 vuotta sitten sateet palasivat ja niin myös asukkaat. Tällä kertaa he rakensivat monimutkaisen kulttuurin, johon kuuluivat kalenterikivet 1000 vuotta ennen Stonehengeä. Paikalta on löydetty kivikehä, joka osoittaa kesäpäivänseisauksen paikan. Tämä on ollut erityisen tärkeää Nabtan asukkaille - pian sen jälkeen alkoivat elämää antavat sateet. Toisen kivikompleksin muodostavat kivikujat, jotka osoittavat pääilmansuunnat. Kivet on tuotu paikalle kauempaa.

Nabtasta on löydetty myös hautakumpurakennelmia, joiden sisällä on ollut nuoren lehmän luuranko ja lehmäveistos.

Surveys revealed 30 piles of stones scattered around the playa. Beneath one pile, researchers found a chamber containing the complete skeleton of a young adult cow. They then turned to a larger pile, which they hoped would contain the burial chamber of an important leader — a King Tut's tomb of the Sahara. "We were seeing sugarplums," says Wendorf. The site yielded a large statue that resembles a cow (although it could be a representation of a god or something else entirely) sitting atop a slab of carved bedrock, but no tomb.

Arkeologien teoria on, että Nabta oli uskonnollinen keskus, ympäristön paimentolaisten ja Niilin laakson asukkaiden yhteinen palvontapaikka.

4 800 vuotta sitten sateet siirtyivät taas ja Nabta hylättiin lopullisesti. Ihmisten arvellaan siirtyneen etelään (missä masait vieläkin palvovat karjaansa ja nauttivat lehmien maitoa ja verta, kuten on ajateltu nabtalaisen kulttuurin tehneen) tai Niilin laaksoon, jossa lehmien palvonta muodostui Egyptin kulttuurin peruskiveksi.

Horus was the son of Hathor who was depicted as either a cow or a strong bull. Another Egyptian god that is represented by a bull is the god of rain, a very important entity to the people of Nabta, considering that life or death could have been determined by the amount of rain they received.

Nämä hajanaiset kivet tasaisessa erämaassa voivat olla muinaisen Egyptin kulttuurin peruskivi.