Greyn sisarukset

Jane ja Catherine Grey (Marystä ei ole kuvaa)

Henrik VIII:n avio-ongelmat ovat tiedossa. Niiden myrskyisät seuraukset ulottuivat laajalle. Pääpulma oli miespuolisen perijän puute. Henrik sai ensimmäisen vaimonsa Katariina Aragonialaisen kanssa tyttären, mutta kaikki pojat kuolivat vauvoina. Niinpä Henrik vaihtoi vaimoa - Anna Boleyn oli seuraava ehdokas. Hänkin sai tytön, Elisabeth I:n. Henrik vaihtoi taas vaimoa, ja Jane Seymour onnistui tuottamaan pojan, Edwardin. (Sen jälkeen Henrik hankki vielä kolme vaimoa, mutta he eivät saaneet yhtään lasta.)

Kun Henrik kuoli, vaikeudet alkoivat. Hän oli vaihtanut vaimojen ohella myös uskontoa, ja sen jälkeen Englannin historiaa hallitsi pitkään katolisten ja protestanttien kiista (tässä yhteydessä en lähde erottelemaan anglikaaneja puritaaneista, koska päätekijä oli katolisten ja muiden ero).

Edvard-poika oli luotettavasti ja tanakasti protestantti ja lisäksi poika. Suru vain, että hän kuoli keuhkotautiin. Henrikin aviokiistojen aikana kumpikin tytär oli vuorollaan julistettu aviottomaksi. Kuolinvuoteellaan Edvard nimesi perijäkseen serkkunsa, protestanttisen Jane Greyn, joka tuli tunnetuksi "yhdeksän päivän kuningattarena".

Henrik VIII:lla oli nimittäin kaksi sisarta. Vanhempi sisar Margaret oli naitettu Skotlantiin, ja hänen tyttärentyttärensä oli Mary Stuart (Skotlannissa Stewart), Skotlannin kuningatar. Margaretin toisen avioliiton oli jälkeläinen oli lordi Darnley (jonka Mary Stuart myöhemmin vahingokseen nai).

Toinen sisar Mary nai Suffolkin herttuan, ja hänen tyttärentyttärensä olivat Jane, Catherine ja Mary Grey. Greyn tytöt, Skotlannin Mary ja lordi Darnley olivat siis kaikki serkuksia (tai suomalaisittain pikkuserkkuja).

Skotlannin Mary oli katolinen, joten protestanttinen Jane Grey oli enemmän Edwardin mieleen. Henrikin Mary (valitan, Maryjä riittää) onnistui kuitenkin saamaan kansan suosion ja nousi kuningattareksi. Hän pani Jane Greyn ja hänen miehensä Toweriin. Kun Greyn tyttöjen isä sotkeutui avoimeen kapinaan, Jane Grey yhdessä miehensä, isänsä, appensa ja miehensä kanssa mestattiin. Jane Grey oli seitsemäntoista, oppinut, hurskas ja kiltti - niin kerrotaan.

Ennen mestaustaan Jane lähetti pikkusiskolleen Catherinelle lahjaksi kirjan seuraavan kirjeen saattelemana:

' I have sent you, good sister Catherine, a book, which although it be not outwardly trimmed with gold, yet inwardly it is more worthy than precious stones. It is the book, dear sister, of the laws of the lord: It is His Testament and Last Will, which He bequeathed unto us wretches, which shall lead you to the path of eternal joy, and if you, with a good mind read it, and with an earnest desire, follow it, it shall bring you to an immortal and everlasting life. It will teach you to live and learn you to die.... It shall win you more than you should have gained by the possession of your woeful father's lands, for as if God prospered him, you shall inherit his lands.... [it holds] such riches as neither the covetous shall withdraw from you, neither the thief shall steal, neither let the moth corrupt.... And as touching my death, rejoice as I do and consider that I shall be delivered of this corruption and put on incorruption, for as I am assured that I shall for losing of a mortal life, find an immortal felicity. Pray God grant you and send you his grace to live in the love...
Farewell good sister, put only your trust in God, who only must uphold you,
Your loving sister, Jane Duddley' [Dudley oli Jane Greyn aviomiehen nimi]

Catherine oli neljäntoista ja naitettu samalla kuin Janekin. Catherinen aviomies oli Pembroken jaarlin perijä. Pembroke kuitenkin pelkäsi tahraa maineessaan Jane Greyn vuoksi ja antoi julistaa avioliiton mitättömäksi. Kuningatar Mary - Maria Verinen - oli ystävällinen Catherinelle ja pikkusisko Marylle. Hän kuitenkin kuoli, ja Elisabeth julistettiin kuningattareksi.

Elisabethilla oli syytä pelätä Catherinea. Englannissa oli voimakas puolue, joka kannatti Catherinea kuningattareksi. Hänkin oli protestantti, ja toisin kuin Elisabeth, kiistatta aviolapsi. Espanja havitteli Catherinen kättä (ja valmistautui ryöstämään koko tytön, jos tarvetta ilmenisi). Toinen vallantavoittelija, Skotlannin Mary, oli Ranskan kruununperijän leski, joten Espanja halusi vastapainon. Elisabeth oli tuonut julki haluttomuutensa mennä naimisiin. Tähän aikaan pidettiin vielä selvänä, että kuningattaren aviomies oli se, joka hallitsi.

Sitten Catherine meni ja syyllistyi täydelliseen idioottimaisuuteen. Hän nai salaa Somersetin herttuan pojanpojan. He olivat jo Maryn aikaan salaa kihloissa, vaikkakin nuori Edward Seymour oli tiettävästi katsellut muualtakin sopivaa vaimoa. Somersetin herttua, Edward Seymour, oli ollut nuoren kuningas Edwardin holhooja ja vaarallisen kunnianhimoinen mies. Maria Verinen mestautti hänet. Hänen poikansa arvonimi oli Hertfordin jaarli, jonka pojan Catherine siis nai. Tämä yhdistelmä, Catherine Grey ja nuori Seymour, oli todella vaarallinen Elisabethille, joka näihin aikoihin osoitti Englannin tilanteen horjuvuuden sairastumalla isoonrokkoon, johon hän melkein kuoli.

Catherine Grey tuli raskaaksi eikä enää voinut salata tilaansa. Elisabeth passitti hänet ja aviomiehen Toweriin, missä Catherine synnytti terveen pojan. Avioliitto julistettiin kiireellä mitättömäksi (ainoa todistaja, Jane Seymour, sulhasen sisar, oli kuollut keuhkotautiin, eikä vihkimisen suorittanutta pappia löydetty mistään; viisas mies ilmoittautui vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin).

Nuori pari onnistui tapaamaan toisiaan Towerissa ja tuottamaan toisenkin terveen pojan. Tässä vaiheessa Elisabeth passitti molemmat eri linnoihin mahdollisimman kauas toisistaan. Seitsemän vuoden vankeuden jälkeen Catherine kuoli keuhkotautiin 27-vuotiaana. Nuori aviomies vapautettiin, hän meni uusiin, lapsettomiin naimisiin ja lopulta, kuningatar Elisabethin kuoleman jälkeen, sai poikansa julistetuksi laillisiksi (se katoileva kirkonmies löytyi tässä vaiheessa).

Greyn perheen nuorin tytär Mary oli kyttyräselkäinen, mutta hänkin onnistui menemään salaiseen avioliittoon kuningattaren portinvartijan Thomas Keyesin kanssa (luonnollisesti hoviarvonimi, ei todellinen). Jos Keyesillä oli joitakin toiveita kruunusta, ne raukesivat; liitto oli lapseton ja Mary kuoli 33-vuotiaana.

Useasti väitetään, että Elisabeth oli mustasukkainen hovineidoistaan eikä halunnut antaa näiden mennä naimisiin. Kyse ei ollut siitä, vaan Elisabethin epävarmasta asemasta naimattomana kuningattarena miesten maailmassa. Mahtisuvut olivat kaikki potentiaalisesti vaarallisia; jokaisessa avioliitossa piili vallankaappauksen mahdollisuus. Tässä maailmassa romanttinen rakkaus ei ollut vain hassutusta; se oli rikollista.

Salaiset avioliitot kulkivat suvussa. Catherine Greyn pojanpoika Edward (kahlaamme myös Edwardeissa!)suututti Jaakko VI:n naimalla salaa Arbella Stuartin, joka myös oli suoraa linjaa Henrik VIII:n Margaret-sisaren jälkeläinen. Häntä jopa ajateltiin Elisaberth I:n seuraajaksi. Arbella ja Edward karkasivat yhdessä, Arbella pojaksi pukeutuneena, mutta heidät saatiin kiinni Ranskan rannikolla.

Tämä kaikki osoittaa, miksi Elisabeth päätti jäädä historiaan neitsytkuningattarena - voi kuvitella, mikä sotku hänen avioliitostaan olisi seurannut. Nyt potin vei lopulta Skotlannin Maryn poika Jaakko, joka yhdisti Brittein saaret yhden ja saman kruunun alaisuuteen.

Prtinssi Frederick von Anhalt

Prinssi Frederick von Anhalt

Sarjamme hurmaavista saksalaisista huijareista jatkuu. Tämänkertainen tarina alkoi, kun Anna Nicole Smith kuoli. Lehtiä lukeva kansanosa ei ole voinut välttyä tiedolta, että Anna Nicole odottaa perintöä miljardööri Howard Marshallilta. Juttu on edelleen kesken, mutta jos Anna Nicolen kanne voittaa, hänet perii ilmeisesti syyskuussa syntynyt tytär Dannielynn. Niinpä Dannielynnille onkin ilmestynyt isiä enemmän kuin kohtuus on. Ensimmäisinä ehdokkaina olivat ex-poikaystävä Larry Birkhead ja lakimies Howard Stern, jonka kanssa Anna Nicole asui ja solmi leikkiavioliiton viime syksynä. Vähän aikaa Anna Nicolen sisarpuoli koetti väittää, että Marshalin spermaa oli pakastettu ja Dannielynn oli miljardöörin tytär, mutta väite ammuttiin alas. (Nyt peliin on liittynyt myös Anna Nicolen henkivartijakin.)

Juttu kävi kiinnostavaksi, kun kehiin astui prinssi Frederick von Anhalt, Zsa Zsa Gaborin yhdeksäs (vai oliko se kahdeksas?) aviomies. Zsa Zsa on nyt noin 90-vuotias ja osittain halvaantuneena pyörätuolissa. Avioliitto solmittiin kaksikymmentä vuotta sitten. Zsa Zsan avioliitoista sen verran, että hän oli vähän aikaa naimisissa myös Conrad Hiltonin, Hilton-hotelliketjun perustajan kanssa ("Hän oli hyvin antelias minulle. Hän jätti minulle 5000 Gideon-raamattua", on Zsa Zsa sanonut).

Frederick ei ole kuuluisaa ja vanhaa von Anhaltien hallitsijahuonetta. Hän syntyi Hans Robert Lichenbergina joskus 1945, saksalaisen poliisin poikana. Prinssi hänestä tuli, kun somistaja Hans Hermann Weyer ensin nimitti itsensä Bolivian kunniakonsuliksi ja sitten alkoi myydä tohtorinkirjoja ja välittää arvonimikauppoja. Itselleen Weyer hankki vaatimattoman kreivinarvon ja kulkee nykyään nimellä "konsuli Weyer, Yorckin kreivi". Hans Robertista tuli von Anhalt, kun Anhaltin prinsessa Marie Auguste adoptoi hänet 1980. Marie Auguste eli viimeiset kolme vuottaan adoptioilla. Näin Hans Robert Lichtenbergista tuli Frederick von Anhalt. Kauppa kannatti Amerikassa, missä ei ymmärretä, että kyseessä on kunnianimi, joka ei siirry. Zsa Zsa Gabor ei ole prinsessa von Anhalt, Saksin kreivitär, kuten häntä joskus kutsutaan.

Frederick on sanonut avioliitostaan Zsa Zsan kanssa:

"I have three Bentleys, two Rolls-Royces, eight golden watches, four dozen horses. Since the stroke, my wife uses four out of the 47 rooms in our villa. There is nothing here any more that interests me.

"I have everything; double of most things. All I do is push my wife around in a wheelchair and look after her. I am so terribly bored."

Hän on myös sanonut, että avioliitto Zsa Zsan kanssa oli sopimus: "Hän halusi prinssin, minä halusin Hollywood-tähden."

Ehkä hän on heittäytynyt Anna Nicole -juttuun ikävystymisestä. Tai ehkä - häntä pidetään suurena valehtelijana - koska ei ole varma perinnöstään; Zsa Zsan tytär odottaa myös äitinsä kuolemaa lakimiehet valmiina. Joka tapauksessa Frederick on levittänyt kaikkialle tarinaa, jonka mukaan Dannielynn on hänen tyttärensä, ja hän hakee lapsen Bahamalta ja kasvattaa tämän. Tosin Zsa Zsa on Frederickin väitteen mukaan sanonut, että jos taloon tulee vauva, hän ottaa eron.

Frederick on myös väittänyt, että Anna Nicole ihaili Zsa Zsaa ja halusi olla tämän kaltainen (toisten mukaan Marilyn Monroen) ja että Anna Nicole oli pyytänyt Frederickiä tekemään hänestä prinsessa von Anhaltin. Frederick väittää vastanneensa, että adoptio olisi ainoa keino, mutta Zsa Zsa ei siihen suostu. Prinssin isyys on vähintään epäiltävä; hänen kerrotaan vetäneen Viagraa valmistaneen yhtiön oikeuteen, koska "pilleri ei toimi". Zsa Zsan entinen PR-mies taas kommentoi: "Frederickin puheisiin tulee suhtautua varauksella. En usko hänen tavanneen Anna Nicolea kertaakaan."

Tässä on mies, joka nauttii itsestään, äänestään ja elämästään. Mutta ostaisitteko häneltä käytetyn auton?

Neandertal-huijari Reiner Protsch

Ilmeisesti ainoa kuva professori Protschista, joka on sallittu julkisuudessa

Saksan mullistavat löydöt Neandertal-tutkimuksessa olivat kolmenkymmenen vuoden ajan yhden miehen ansiota: professori Reiner Protsch von Zietenin. Hän löysi Hahnhöfersandin miehen, joka todisti Neandertalin ihmisten eläneen niin pohjoisessa kuin Hampurin tienoilla 36 000 vuotta sitten; hän toi päivänvaloon Binshof-Speyerin naisen ja Paderbornin miehen, jota elivät yli 20 000 vuotta sitten ja olivat Neandertalin ja Cro Magnon -ihmisen välimuotoja todistaen, että nämä kaksi ihmisryhmää eivät vain eläneet samanaikaisesti, vaan jopa risteytyivät keskenään; hän jopa paljasti Sveitsistä löydetyn, 50 miljoonaa vanhan puoliapinan. Varsinainen sensaatio.

Opiskelijat Frankfurtin yliopistossa palvoivat tätä Porschella ajavaa meistä, joka oli sanut tohtorin arvon Kalifornian yliopistosta, tunsi kaikki kuuluisuudet Arnold Schwartzeneggeristä alkaen ja oli (kertomansa mukaan) henkilökohtaisesti tutkinut Adolf Hitlerin ja Eva Braunin luut.

Sitten hän jäi kiinni yrityksestä myydä Frankfurtin yliopiston 280 simpanssin kalloa pimeillä markkinoilla.

Skandaalia alettiin penkoa. Epäluuloiset kollegat olivat jo lähettäneet Protschin Neandertal-löydöt tutkittaviksi Oxfordiin. Niiden ajoitus oli - lievästi sanottuna - pielessä. Vielä 2004 professori, joka mainitaan "kuuluisan 18. vuosidadan preussilaiskenraali von Zietenin jälkeläiseksi", kiisti halveksivasti Oxfordin väitteet.

"The new data from Oxford is all wrong," he told Germany's Der Spiegel. He said that the university's scientists had failed to remove shellac preservative from the specimens. As a result, the remains appeared to be much younger.

Oxford oli ottanut näytteensä kallojen sisältä, eivät mistään simpukkakuorrutuksesta. Todellinen ikä Hahnhöfersandin miehellä ja Binshof-Speyerin naisella osoittautui olevan keskimäärin 3300 vuotta ja Paderbornin mies oli 1750-luvulla eläneen vanhan miehen kallo. Kallo tutkittiin halkaisemalla se, eikä se ollut edes kivettynyt, vaan haisi.

Sveitsin puoliapina oli todellisuudessa löydetty Ranskasta, mistä apinanäytteitä oli löydetty aikaisemminkin. "Neandertalin ihminen ei koskaan ole kävellyt Pohjois-Euroopassa", otsikoi Telegraph-lehti.

Saman tien osoittautui, että Frankfurtin varastoissa säilytetyt luurankonäytteet olivat kaikki ilman päätä; kallot oli professori myynyt. Mikä ilmeisesti selittää myös sen Porschen ja huoneiston Floridassa (jossa hän joidenkin tietojen mukaan jahtaa 13-vuotiaita tyttöjä nyt, kun hänen tieteellinen uransa on päättynyt). Hän ei edes osannut käyttää rdiohiililaitetta, jolla hän ajoituksensa oli tehnyt.

Ja kun vauhtiin on päästy, niin preussilainen Hans Joachim von Zieten, setisenvuotisen sodan kenraali, ei ole hänen esi-isiään. Sen sijaan Reiner on entisen SS-virkailija Wilhelm Protschin poika, mikä ilmeisesti selittää myös, miksi natsiajan dokumentit (jotka paljastivat yliopistossa natsiaikana tehdyt ihmiskokeet) ovat mystisesti hävinneet yliopiston arkistoista. Frankfurtin yliopisto yrittää keräillä arvokkuuttaan. Onneksi Protschin löytöihin on loppujen lopuksi kiinnitetty melko vähän huomiota, joten koko tieteenhaara selviää tästä vähäisin kolhuin, mutta saksalaisen antropologian maine on jonkin verran kärsinyt.

"A lot of people looked the other way," Rudolf Steinberg, the university's president, told Frankfurter Allgemeine Zeitung. He added that students and new university employees would be informed about the basics of appropriate scientific research behavior in the future.

Tohtoraatti UCLAsta kyllä on aito, mutta onhan UCLA myöntänyt sellaisen myös Carlos Castanedalle. Heillä on avara mieli.

Tsunameja Englannissa

Tsunamien kaiketi otaksutaan olevan jotakin eksoottista, joka tapahtuu toisella puolella maailmaa. Eipä vainkaan, Englannissakin on raportoitu tsunamiaalloista, ja asiantuntijat varoittavat, että Englannin Kanaalissa maanjäristys on jo myöhässä.

Tällainen maanjäristys sattui 6. huhtikuuta 1580. Tsunamiaalto hyökyi Doveriin, Boulogneen ja Calaisiin. Kentiläiset kuulivat voimakkaan äänen Kanaalin suunnalta ja sitten seurasi maanjäristys ja sen kintereillä tulva-aalto. Kuten kronikoitsija kertoi:

There was heard from the southwest a marvellouse greate noyse, as in the twingling of an eye the same noyse was a thought yt had been round about the hearers; and therwith began a most fierce and terrible earthquake.

Kymmeniä aluksia upposi; eräs pelastunut matkustaja kertoi, että laiva koski merenpohjaan viisi-kuusi kertaa ja meri nousi 15 metriä alusta korkeammalle. Useat kirkot vahingoittuivat, muun muassa Westminster Abbey, ja kaksi ihmistä kuoli. William Shakespeare viittasi tähän maanjäristykseen näytelmässä "Romeo ja Julia". Eräs henkilö sanoi: "Se oli se suuri maanjäristys, joka sattui 11 vuotta sitten."

Tammikuussa 1606 tsunami iski Bristolin tienoille. Tällä kertaa maanjäristys sattui Englannin ja Irlannin välillä. Silminnäkijät kuvailevat lähestyvää aaltoa, joka näytti ensin sumuseinältä, mutta liikkui kohti "nopeammin kuin linnut lensivät" ja huuhtoi mukaansa satoja ihmisiä ja runsaasti karjaa. Uhrien joukossa oli John Goodin perhe; vaimo, viisi lasta ja yhdeksän palvelijaa kuoli, John Good itse pelastui tarrautumalla olkikattoon, joka kulki aallon mukana toista kilometriä.

23. huhtikuuta 1868 tsunami iski Lyme Regisiin ja löi yli Cobbin, josta Jane Austen on kirjoittanut kirjassaan "Viisasteleva sydän". Tämän tsunamin aiheuttanut manjäristys sattui jossakin Azorien tienoilla.

Tornadoja Brittein saarilla tapahtuu noin 40 vuodessa. Eräs varhaisimmista kuvauksista on vuodelta 1165. Kronikassa kuvataan, miten monet ihmiset näkivät paholaisen suuren mustan hevosen hahmossa kiitävän kohti merta myrskyn edellä; paholaista seurasivat ukkonen ja salamointi, pelottavat äänet ja tuhoisat rakeet. Hevosen kavioiden valtavat jäljet näkyivät koko seuraavan vuoden. Myrsky tuhosi myllyn kaikkine asukkaineen, "paitsi yhtä munkkia".

Monet muutkin tornadot on kuvattu paholaisen ratsastuksena. Debyshiressä 1545 kuvattiin, miten "Old Nick" kulki seudun halki ja repi taloja, kappelin ja suuren osan Bregen kaupungista. Mietityttää, vatko tarinat villistä metsästyksestä tornadoja? Cernunnos, Herne Metsämies ja muut (muun muassa Selma Lagerlöfin kirjassa "Jerusalem" kuvataan tällainen villi metsästys) hurjine koirineen, jotka kiitävät taivaalla ja jättävät tuhoa jälkeensä, voisivat olla tornadoja.

Hitlerin bunkkerin koirat

Hitler ja Blondi Berghofissa

Niin historiankirjoitus kuin mediatkin ovat taipuvaisia unohtamaan eläimet. Minulla on ikävä tapa muistaa ne. Tulipalouutisissa haluan tietää, oliko kissoja ja koiria ja miten niiden kävi; kun historiassa vilahtaa eläin, olen samalla tavoin utelias. Nyt olen perin kummastunut Hitlerin bunkkerin viimeisistä päivistä ja siellä olleista koirista.

Yleistä tietoa on, että Hitlerillä oli suosikkikoira, saksanpaimenkoira nimeltään Blondi, ja että Hitler antoi myrkyttää koiran ennen omaa itsemurhaansa. Blondi oli lahja Martin Bormannilta vuonna 1941 ja viimeisinä päivinään Hitlerin kerrotaan sanoneen: "Kukaan muu ei ole minulle uskollinen paitsi Blondi ja Eva Braun."

Tästä eteenpäin tarina käy oudommaksi. Blondi sai viisi pentua bunkkerissa huhtikuussa. Eva Braun oli tullut junalla Berghofista 7. maaliskuuta. Hänellä oli kaksi Skotlannin terrieriä nimiltään Stasi ja Negus. Ne eivät voineet sietää Blondia, ja Angela Lambert, Eva Braunin elämäkerran kirjoittaja, kertoo Hitlerin aina Evan kanssa iltaa viettäessään sulkeneen Blondin käytävään, jotta ei syntyisi koiratappelua. Voisi siis olettaa, että Eva jätti koirat Berghofiin, jossa muutenkin oli ahdasta. Kukaan bunkkerissa olleista ei muista edes, koska Eva tuli, saati hänen koiriaan - naiset olivat merkityksettömiä sotilaspäämajassa.

Blondi pentuineen sai oman huonekomeron, ja Lambertin mukaan Hitler kävi leikkimässä pentujen kanssa ja Eva kirjoitti niistä lapsuudenystävälleen Härtalle ja sisarelleen Gretlille ja lupasi kummallekin "pikku makkaran" (hänen lempinimensä pennuille), "kunhan pääsemme täältä". Pentujen tarkkaa syntymäpäivää en ole saanut selville, mutta kovin varttuneita ne eivät voineet huhtikuun lopussa olla. Joka tapauksessa ne imivät vielä. Wikipedian tiedon mukaan yksi pennuista oli nimeltään Wolf.

Kun venäläiset valtasivat bunkkrin, he etsivät korkeita natsijohtajia ja tutkivat tarkkaan bunkkerin puutarhan ja luonnollisesti itse rakennussokkelon. KGB:n asiakirjoja on julkaistu nimellä "Adolf Hitlerin viimeinen taistelu".

SMERSH (Neuvostoliiton sotilaallinen vastavakoilujärjestö) laati raportin löydöistään. Sen mukaan etsintäryhmä löysi kranaattikuopasta "kaksi Hitlerin myrkytettyä koiraa". Koirat tutkittiin ja isommalle tehtiin ruumiinavaus. Isompi tunnistettiin Blondiksi. Se oli "narttu, suurikokoinen, kaulassa pienirenkainen ketjukaulapanta. Ruumiissa ei ole havaittavissa haavoja eikä verta." Toinen koira oli "pienikokoinen (uros), musta turkki, ei kaulapantaa, ei haavoja, yläleuan luu murtunut, suun alueella verta". Narttua tutkittaessa suusta löytyi lasiampullin siruja ja sisälmyksistä syanidia. Pienemmälle ei ruumiinavausta tehty.

Tämä on kummallista, jos pienempi koira oli urospentu Wolf, kuten Wikipedia ilmoittaa. Kuukauden ikäistä pentua tuskin määriteltäisiin "pienikokoiseksi urokseksi". Lisäksi koiran vammat viittaavat tiukkaan vastarintaan, mihin pentu ei olisi pystynyt.

Valtakunnankanslian lääkäri Helmut Kuntze mainitsi kuulustelussa puhuneensa Eva Braunin kanssa, joka sanoi "ei ole niin vaikea kuolla, koska myrkkyä on kokeiltu koiriin - kuolema tulee nopeasti." (on sanottava, että kuulusteltavat antoivat kaikki erilaisia lausuntoja muistakin kuin koirista - mm. kolmea eri henkilöä syytettiin Hitlerin murhaamisesta).

Mengeshausen-niminen SS-mies kertoi, että räjähdyskuoppaan oli haudattu Hitlerin koira, jonka koirienhoitaja Paul Fen oli hänelle sanonut tulleen myrkytetyksi. Muiden kuulusteltavien mukaan koiria hoiti vääpeli Tornow, joka yritti paeta bunkkerista Hitlerin kuoleman jälkeen. Häntä ei ole koskaan löydetty. Eräs todistaja kuuli Hitlerin kuolemasta Tornowilta, joka tuli keittiöön "hakemaan ruokaa pennuille". Hitlerin adjutantin mukaan juuri Tornow oli myrkyttänyt Blondin. Toinen todistaja väitti, että koiran oli myrkyttänyt kirurgi Haase samalla kun Tornow piteli koiraa kiinni. Toinenkin todistaja mainitsee Haasen Blondin myrkyttäjänä, ja "muut bunkkerin asukkaiden koirat ampui niitä hoitanut vääpeli". Vielä yhden lausunnon mukaan koiria hoitanut SS-mies ampui "kaksi muuta koiraa".

Mitä siis tapahtui pennuille? Mikä oli toinen myrkytetty koira - vain Eva Braunin väitetty lause todistaa, että useampia koiria myrkytettiin, mutta puutarhasta löytyi ehdottomasti kaksi (koirat olivat vielä mukana, kun Hitlerin, Evan ja Göbbelsin perheen ruumiit siirrettiin tilapäisestä haudasta, poltettiin ja tuhka heitettiin jokeen. Tämän lausunnon mukaan "Kuopan eteläpäässä oli myös kaksi koiran ruumista sisältävä kori. Toinen koirista kuului Hitlerille ja toinen Eva Braunille.")

Nyt minulla on siis kaksi ongelmaa. Mikä oli tämä myrkytetty musta, pieni uros, joka kenties kuului Eva Braunille? Ja mihin katosi viisi tai ainakin neljä koiranpentua?

KGB:n tiedoista käännyin Internetin puoleen. Sieltä löytyy vain lisää ongelmia. "Eva Braun" -sivu väittää, että "He [Hitler] supervised the poisoning of his beloved dog Blondi and her pups". Jos "supervised" tarkoittaa, että Hitler seurasi itse, miten Blondi ja sen pennut myrkytettiin, se on taatusti väärä tieto. Hitler nimenomaan ei kestänyt katsella koiransa kuolemaa, eikä kukaan muu niin väitä. Kukaan muu ei myöskään kerro pentujen myrkyttämisestä.

MI5 -sivu taas antaa seuraavan tiedon:

Elsewhere one of the doctors was instructed by Hitler to poison Blondi, his Alsatian dog, and Eva Braun's spaniel.

Evalla ei ollut spanielia eikä ikinä ollut ollutkaan. Se Englannin salaisesta palvelusta.

Kysymykset jäävät: mikä oli toinen myrkytetty koira? Kuka sen myrkytti? Jos se oli Blondin pentu, mitä tapahtui muille "pikku makkaroille"? Ammuttiinko ne, ammuttiinko vain kaksi niistä? Olisiko Eva sittenkin ottanut mukaansa toisen terrierinsä, oliko hän itse myrkyttänyt Stasin tai Neguksen? Kuka vei toisen koiran Blondin viereen räjähdyskuoppaan puutarhaan? Elivätkö Blondin pennut jonkin hellämielisen venäläisen sotilaan hoivissa, kuten salaa toivon, bunkkerihan ryöstettiin perusteellisesti kaikesta muustakin arvokkaasta? ("Bunkkeri"-kirja kertoo, millaisia juhlia venäläiset siellä järjestivät - samppanjaa virtasi, ja naissotilaat ryöstelivät Evan ja Magda Göbbelsin silkkisukkia.)

SS-miehen mahdollisesti ampumat koirat voivat olla muiden asukkaiden lemmikkejä, mutta vain tämä yksi uroskoira myrkytettiin ja vietiin hautaan puutarhaan. Kenen toimesta? Tornow haki ruokaa pennuille Hitlerin kuoleman jälkeen. Ottiko hän ne mukaansa pakomatkalleen?

Kysymyksiä, kysymyksiä. Vastauksia puuttuu.

Hitler ja Eva Braun Berghofissa koirineen