Metro-Goldwyn-Mayer

MGM oli Hollywoodin historian suurin elokuvastudio. Tosin se ei koskaan sijainnut Hollywoodissa, vaan Culver Cityssä seitsemän mailin päässä. Studion perusti vuonna 1924 Marcus Loew, joka kuoli 1927. Studio sai nimensä kolmelta pieneltä yhtiöltä, jota Loew yhdisti: Metro Pictures, Loewin oma; Louis B. Mayer Pictures ja Goldwyn Pictures Samuel Goldwynin mukaan.

MGM teki eniten filmejä ja "omisti" kaikki suuret elokuvatähdet. Tapana oli, että filmitähdet tekivät seitsemän vuoden sopimuksen studion kanssa ja studio päätti sitten filmeistä. Parhaina aikoinaan MGM tuotti filmin viikossa ja Leo Leijona (joka ensimmäisen kerran esiintyi mykkäfilmissä vuonna 1928) tuli tutuksi kaikille elokuvissa kävijöille.

40-luvun lopulla alamäki alkoi. Oikeusistuin päätti, että sama yhtiö ei saa omistaa filmien tuotantoyhtiötä ja elokuvateattereita. Tämä leikkasi suuren osan MGM:n tuloista. Lisäksi televisio vei osan yleisöstä. Filmitähdet alkoivat kapinoida; he perustivat "United Artists" -yhtiön ja alkoivat tehdä sopimuksia yhden filmin pohjalta. Louis Mayer kuoli 1957 ja Samuel Goldwynkin oli ikämies (hän kuoli 1974), kun yhtiön osti sijoittajamijardööri Kirk Kerkorian vuonna 1972. Kerkorian myi tonttimaaksi yhtiön kuuluisat ulkostudiot ja huutokauppasi suuren osan rekvisiittaa (Dorothyn rubiinikengistä "Ihmemaa Ozissa" saatiin 15 000 $). Lopulta Kerkorian sijoitti pääoman Las Vegasin MGM Grand -hotelliin.

The vast movie empire that was once M-G-M is no more. In the 70's and 80's, M-G-M essentially stopped making movies. In 1979 Kerkorian issued a statement saying that M-G-M was primarily a hotel company.

Mijlonääri Ted Turner oli jo ostanut "United Artists" -yhtiön. 1986 hän osti myös MGM:n filmikirjaston käytettäväksi televisiossa. MGM-studioita käytettiin silloin tällöin televisio-ohjelmiin, kuten Onnenpyörään.

Syyskuussa 1994 Sony osti MGM-yhtiön (tai sen, mitä siitä oli jäljellä). Niinpä MGM-kotisivut ovat itse asiassa Sonyn. Katsokaa tulleenne varoitetuiksi.

Sony acquired MGM mainly in order to get the company's library of films, which is believed to be its most valuable asset. It constitutted the biggest library of color movies in the world, including franchises such as "James Bond", the "Pink Panther" and "Rocky". Word is that MGM will continue to operate as a private company (which the Sony will own), and will continue to put out several films a year, with Sony co-producing and co-financing.

Dick Turpin ja Black Bess

George Cruikshank: Dick Turpinin ratsastus

Englannin kuuluisimpia hevosia on maantierosvo Dick Turpinin Black Bess. Dick Turpin puolestaan on Englannin kuuluisin maantierosvo. Lukuisia ovat paikat, joihin Dick Turpinin nimi ylpeästi liitetään. Pikku pulma on, että Black Bessiä ei ole koskaan ollut olemassa, eikä Dick Turpiniakaan sellaisena, kuin hänet tarinoissa kuvataan.

Dick Turpin’s favourite Inn was said to be in Berkshire - the George in Wallingford. Here, he could sleep soundly in the small room overlooking the yard, because he knew he could make a quick getaway if the need arose. Black Bess was tied up in the entrance arch below, and he could jump from the window to her back and be away in a few seconds. The Dew Drop Inn at Burchetts Green was in his more usual stamping ground however. This pub had an underground room where Dick would hide Black Bess when in need of shelter after an escapade on Maidenhead Thicket.

Dick Turpinin kuuluisa ratsastus: hänen kerrottiin ratsastaneen vuorokaudessa Lontoosta Yorkiin tammallaan saadakseen alibin. Todellisuudessa toinen maantierosvo, John 'Swift Nick' Nevison, ratsasti Kentistä 190 mailia 15 tunnissa, kuten Daniel Defoe on kertonut. Dick Turpiniin ratsastuksen liitti William Harrison Ainsworth romaanissa "Rookwood". Ainsworth myös loi legendan Black Bessistä, hiilenmustasta tammasta, jota Dick Turpin rakasti kuin henkeään:

Her sire was a desert Arab, renowned in his day, and brought to to this country by a wealthy traveller; her dam was an English racer, coal-black as her child. Bess united all the fire and gentleness, the strength and hardihood, the abstinence and endurance of fatigue of the one, with the spirit and extraordinary fleetness of the other.

Legenda eli elämäänsä, kuten legendoilla on tapana. Balladissa Dick Turpin suree Black Bessiä, jonka hän ampui, jotta se ei joutuisi takaa-ajajien käsiin:

Hark! the bloodhounds are howling and bugles loud sound
But the likes of my noble will never be found.
To part with you now it does me oppress
But my hand shall not waver, my bonnie Black Bess.

As the ages roll onward, and I'm dead and gone
This tale will be told from father to son
And some they will pity, while others confess
Through friends I shot you, my bonnie Black Bess

Todellinen Dick Turpin ei ollut yksinäinen maantierosvo, vaan suurimman osan uraansa niin kutsutun Essexin joukon jäsen. Essexiläiset ryöstivät pääasiassa yksinäisiä maataloja, usein kiduttaen asukkaita. Kun poliisi sai kiinni pari joukon jäsentä, Turpin pakeni täpärästi ikkunasta. Ikkunan alla ei tosin odottanut uskollinen ratsu, vaan tavallinen pensaikko.

Turpinin oma paljastuminen tapahtui melko erikoisella tavalla. Hän oli vetäytynyt piiloon nimellä John Palmer. Eräänä päivänä hän palasi kiukkuisena majataloon ja ampui isännän kukon. Isäntä valitti asiasta, ja Dick Turpin sanoi: "Jos odotat, kunnes saan ladattua aseeni uudelleen, ammun sinutkin." Isäntä ei jäänyt odottamaan, vaan valitti viranomaisille. Nämä tutkivat asiaa ja löysivät riittävästi epäilyttäviä varkauksia Mr. Palmerin jäljiltä heittääkseen hänet vankilaan.

Dick Turpin kirjoitti veljelleen ja pyysi tätä hankkimaan hänelle todistuksia hyvästä käytöksestä. Veli oli kuitenkin saita eikä maksanut kuusipennystä, jonka kirjeen vastaanottaja siihen aikaan joutui maksamaan. Kirje palasi Yorkiin, missä sen sattui huomaamaan postitoimistossa muuan Mr. Smith, Dick Turpinin entinen opettaja. Hän totesi, että John Palmerin käsiala oli täsmälleen samanlainen kuin hänen oppilaansa Dick Turpinin, jota Lontoo kaipasi ryöstöistä. Dick Turpin tuomittiin hirtettäväksi.

Ennen hirttäjäisiä ja mestauslavalla Turpin osoitti sitä bravadoa, joka takasi hänelle kuolemanjälkeisen maineen.

An account in the York Courant 7 April 1739 of Turpin's execution, notes his brashness even at the end, "with undaunted courage looked about him, and after speaking a few words to the topsman, he threw himself off the ladder and expired in about five minutes." Thus in death at least, Turpin attained some of the gallantry that had eluded him in life.

Hän oli viikkojen ajan syönyt, juonut ja laulanut suuren joukon kanssa vankilassa. Nämä ihailijat ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen. Seuraavana aamuna huomattiin, että hauta oli avattu ja ruumis ryöstetty - 1700-luvulla ruumiinryöstäjät olivat usein asialla, koska lääketieteen opiskelijat maksoivat hyvin avattavista ruumiista.

Väkijoukko onnistui löytämään Dick Turpinin ruumiin, otti sen taas haltuunsa ja hautasi meluisasti uudelleen.

A mob gathered and reclaimed it, carrying it through the streets ‘in a sort of triumph’, and reburied it in a coffin filled with lime to ensure its rapid decomposition. Within a few days, a broadside ballad was published called ‘Turpin’s Rant’, a song which survived into the last century as a folksong, ‘Turpin Hero’, the chorus of which is: ‘For I’m the hero, the Turpin hero, I am the great Dick Turpin Ho.’ ‘Turpin Hero’ is the source of Joyce’s title for the forerunner to Portrait of the Artist as a Young Man, ‘Stephen Hero’.

Oudoin muisto, jonka Dick Turpin on jättänyt, on kirkkoherran valittava aave. Dick Turpinin sanotaan ampuneen Stubbingsin pikkukaupungin kirkkoherran - syytä ei tiedetä. Kirkkoherra vaeltaa vieläkin Stubbingsissa kokemansa vääryyden närkästyttämänä.

Dick Turpinin hautakivi

Falabella

Tästä singahteesta saan kiittää Pegiä, joka ilmaisi kiinnostuksensa näitä minihevosia kohtaan.

Falabella-hevoset ovat kotoisin Argentiinasta. Virallisen rotuhistorian mukaan espanjalaiset toivat mukanaan andalusialaishevosia pampalle. Siellä villiintyneet hevoset kehittivät hyvän kestokyvyn, taidon tulla toimeen vähällä vedellä ja kuivalla ravinnolla ja - ilmeisesti - pienemmän koon. Falabellan hacienda-suvun sanotaan huomanneen nykyisten Falabellojen esi-isät Mapuche-intiaanien hevoslaumoissa Buenos Airesin alueella. Falabellan suku alkoi kehittää maailman pienintä hevosrotua.

The Falabella family sought to improve the breed and refine the shape of the horse. To attain these goals, Falabella introduced specimens of Europeans breeds, small Thoroughbreds, Welsh ponies, Shetlands, small horses from Eastern Europe, Criollos and their siblings. Successive generations of the Falabella family raised very small horses significantly more harmonious in form than their predecessors and reduced the height to the present standard of less than 30 inches.

He ovat edelleenkin tarkkoja siitä, että Falabella-hevoset tulevat sertifioituina. Falabellat ovat puhtaasti lemmikkejä; korkeintaan ne voivat vetää pieniä kärryjä.

Valitettavasti rotu ei enää ole niin puhdas eikä niin terve kuin Falabellan suku antaa ymmärtää. Sukusiitos on tehnyt tehtävänsä. Falabelloilla on rakennevirheitä ja pitempi kantoaika kuin muilla hevosilla. Lisäksi ainakin Yhdysvalloissa kulkee monenlaista minihevosta Falabellan nimellä. Samaahan näemme koirien kanssa tapahtuneen.

Kyllä ne silti ovat söpöjä, eivätkö olekin?

Hevosia, hevosia

Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa on avattu näyttely, jossa on esillä 300 hevosaiheista teosta suomalaisilta taiteilijoilta.

Hevosvoimaa-näyttelyssä tulee ilmeiseksi, miten monia rooleja hevosella on kuvataiteissa.

Moniin myytteihein ja toisaalta arkeen liittyvä hevonen on jalo eläin, kauneuden edustaja, työkumppani tai vaikkapa voiman vertauskuva.

Hevoseen liitetään toisilleen vastakkaisia piirteitä kuten vapaus ja kova työ tai henkevyys ja alkukantainen fyysisyys. Hevonen on kuninkaiden ja sotilaiden korskea ratsu ja samalla tyttöjen sympaattinen lemmikki.
- YLE24-uutiset

Näyttelyn kunniaksi kokosin joitakin hevosaiheisia kuvia minäkin.

Kuollut hevonen Kyttälän kaupunginosassa Tampereen valloituksen aikana

Pinskin pikkukaupunkia ja sen eteläpuolista maailmaa yhteen liittävä silta oli se paikka, jossa ensimmäisen keran sain tehdä tuttavuutta Imperiumin kanssa. Oli syyskuun loppu vuonna 1939. Kaikkialla sodittiin. Kylät olivat liekeissä, ihmiset piiloutuivat ilmahyökkäyksiltä ojiin ja metsiin, minne vain saattoivat, etsivät suojaa. Edessämme tiellä lojui kuolleita hevosia. - Jos aiotte eteenpäin, joku mies neuvoi, - ei auta muu kuin siirtää ne syrjään. Aikaa kului ja hiki virtasi; kuolleet hevoset ovat hyvin painavia.
- Ryszard Kapuscinski: Imperiumi

Kun ihmiset kärsivät, hevoset syyttöminä uhreina kärsivät myös.

Keskiaikaiset vaunut ylämäessä (kuva kirjan reunassa)

Horses brought from the field, they forget their mothers. Yoked they go up and down on all his majesty's errands. They become like those that bore them, that stand in the stable. They do their utmost for fear of a beating.
- Egyptiläinen papyrusteksti

Kesti aikansa, ennen kuin kehitettiin hevosille sopivat valjaat. Varhaisemmissa yritelmissä hevoset kuristuivat - niiden kaula oli eri mallia kuin härkien. Köyhien työjuhtia niistä kehittyi varsin myöhään. Hevonen oli kalliimpi pitää kuin vaatimaton aasi. Taisteluissa hevosia opittiin käyttämään heti, kun saatiin jalostettua tarpeeksi iso hevosrotu. Ratsastavat ritarit eivät olleet Länsi-Euroopan yksityisomaisuutta, vaan intialaiset, persialaiset ja turkkilaisetkin käyttivät haarniskoitua ratsuväkeä. Euroopan ylhäisö luonnollisesti halusi kaikki tulla ikuistetuksi hevosen selässä.

Henrik VIII turnajaiskomeudessaan

Hevosten varaan rakentui kokonaisia kultuureja sekä Aasiassa että Amerikassa. Frederick Remington on yksi taiteilijoista, jotka kuvasivat intiaanien katoavaa kulttuuria ja heidän vihollisiaan - amerikkalaista ratsuväkeä.

Frederick Remington: Puhvelinmetsästys

Vielä autojenkin aikoina hevosvoima välillä voittaa autovoiman. Lapsuudessani maalla oli vielä paljon työhevosia. Meidän perheellämme oli auto, ja koska teitä ei siihen aikaan talvisin hiekotettu, päädyimme ajeluilla yleensä lumihankeen. Sitten isäni käveli lähimpään taloon hakemaan isännän ja hevosen. Hevonen valjastettiin auton eteen, isäntä taputti hevosta ja sanoi: "Nojaas vähän", hevonen nojasi ja matka jatkui.

Tämä ei ole meidän automme, mutta tuttu tilanne kuitenkin

Yes, We Have No Bananas!

Cavendish-banaaneja

"Yes! We have no bananas
We have no bananas today!!
We have string beans and onions, cabBAges and scallions
And all kinds of fruit and say
We have an old fashioned toMAHto
A Long Island poTAHto, but

Yes! We have no bananas
We have no bananas today!"

Banaani on laajimmin syöty ja halvin hedelmä nykyään. (Mikäli sitä nyt voi kutsua hedelmäksi, se on virallisesti pohjushedelmä.) Sillä on pikku ongelma. Se saattaa kadota lähivuosina.

Banaanit sinänsä eivät katoa, mutta kaupallisesti myytävänä tuotteena niillä on vakavia ongelmia. Koska banaani ei tuota siemeniä - se on steriili - ja sitä lisätään juurakoista, banaanit ovat kaikki klooneja. Eri puolilla maailmaa on vielä villejä, siementäviä banaaneja, mutta niiden määrä luonnossa vähenee koko ajan, koska sademetsiä hävitetään. Tällä hetkellä viljelty kaupallinen lajike on Cavendish.

While in no danger of outright extinction, in the next 10-20 years the most common edible banana cultivar 'Cavendish' could become unviable for large-scale cultivation. The predecessor to 'Cavendish', the cultivar 'Gros Michel', has already suffered this fate. 'Cavendish' is an extremely popular fruit in Europe and the Americas; unfortunately, like almost all bananas, it lacks genetic diversity which makes it vulnerable to diseases.

Banaanit ovat haavoittuvia sienilajikkeille, jotka leviävät plantaasheilla. Koska banaanit ovat toistensa klooneja, nille ei kehity vaihtelua, joka suojaisi osan kasveista. Kun sieni leviää alueelle, banaanit ovat menyttä. Lisäksi sienirihmastot pysyvät maaperässä, joten koko alue on lopullisesti saastunut tälle kasville.

Itä-Afrikassa syödään eri banaanilajikkeita, mutta ongelma on sama.

In the past, the banana was a highly sustainable crop with a long plantation life and stable yields year round. However with the arrival of the Black Sigatoka fungus, banana production in eastern Africa has fallen by over 40%. For example during the 1970s, Uganda produced 15 to 20 tonnes of bananas per ha. Today production has fallen to only 6 tonnes per ha.

Länsimaissa banaanien kuolema aiheuttaa muutoksia dieetissä. Banaaneja ravinnokseen syövissä kehittyvissä maissa se johtaa nälänhätään. Maissa, jotka ovat riippuvaisia banaanisadostaan, seuraus on talouslama.

'We are very concerned,' said Ann Vezina, of the International Network for the Improvement of Banana and Plantain. 'There is no doubt that the Cavendish is facing a real problem.' Virtually all bananas traded internationally are this single variety, but biologists have discovered that several deadly predators -such as the black Sigatoka fungus - are now stalking the Cavendish. The result could be widespread devastation in the world's main plantations of Latin America and Asia, and a corresponding massive rise in the price of the banana.

"Yes, we have no bananas
We have-a no bananas today.
Just try those coconuts
Those wall-nuts and doughnuts
There ain't many nuts like they.
We'll sell you two kinds of red herring,
Dark brown, and ball-bearing.
But yes, we have no bananas
We have no bananas today."

Le Mans 1955

Le Mansin juoksulähtö

Tänään ajettiin Le Mansissa moottoripyörää, mutta kaupunki on kuuluisin 24 tunnin autokilpailuistaan. Ne ajetaan pitkin kapeita paikallisteitä, vaikka vuosien mittaan radalle on tullut kilpa-ajosektoreita. Ensimmäinen Le Mansin ajo pidettiin toukokuun 26-27 vuonna 1923. Kilpailut aloitettiin juokulähtöinä, jolloin ajajat syöksyivät radan toiselta puolen autoihin, käynnistivät ne ja lähtivät liikkeelle. Turvavyöt kiinnitettiin ensimmäisellä suoralla. Tämän käytännön muutti Jacky Ickx, joka vuonna 1969 käveli autoon, kiinnitti turvavyön, käynnisti ja 24 tuntia myöhemmin voitti kilpailun.

Despite starting in the last position with an outdated car, Ickx managed to win the race in a dramatic finish 24 hours later by only 120 meters. Interestingly, while driving a Porsche 911 to after the race, Ickx was involved in a road accident where he escaped unharmed, having worn his seatbelt.

Vuodesta 1971 Le Mansin ajo on alkanut tuttuun Formula-tyyliin, ajajat paikoillaan ja moottorit käynnissä, kun merkki annetaan.

Vuonna 1955 Le Mansin ajoissa sattui pahin onnettomuus autourheilun historiassa. Pierre Levegh (numero 20) törmäsi Austin-Healeyn autoon, joka yritti väistää Jaguarin Mike Hawthornia. Leveghin auto lensi katsomoon, hajosi palasiksi ja syttyi tuleen. Levegh ja yli 80 katsojaa kuoli.

As the race entered its third hour the cars were breaking records at every lap when Jaguar Driver Mike Hawthorn received a signal from his pit crew to stop for gas. As he braked, an Austin-Healey swerved to avoid him. A few lengths behind, Levegh raised his hand, signaling another Mercedes to slow up. At 150 mph he had no chance to do so himself.

Hitting the Healey, the Mercedes took off like a rocket, struck the embankment beside the track, hurtled end over end and then disintegrated over the crowd. The hood decapitated tightly jammed spectators like a guillotine. The engine and front axle cut a swath like an artillery barrage. And the car's magnesium body burst into flames like a torch, burning others to death. In a few searing seconds 82 people were dead and 76 were maimed. Hawthorn, though unnerved, went on to win and set a new record. But few spectators had the enthusiasm to cheer.

Kilpailua jatkettiin, virallisesti "jotta poistuva yleisö ei tukkisi teitä, joita ambulanssit ajoivat". Mike Hawthorn voitti sen jälkeen, kun kaikki Mercedekset vetäytyivät kisasta kunnioittaakseen Leveghiä. Juan Manuel Fangio onnistui välttämään täpärästi törmäyksen, Mercedeksellä ajoi kilpailussa myös Stirling Moss.

Mercedes vetäytyi kaikista autokilpailuista vuoteen 1987 asti. Monissa maissa kiellettiin kilpailut joksikin aikaa, Sveitsissä pysyvästi. Autojen turvamääräyksiä parannettiin; magnesiumia ei enää käytetä.

The accident was a major contributor to changing attitudes about the acceptance of danger in motor racing and an increase in the desire to make courses safer for spectators and drivers alike.

Mitä Leveghin autosta oli jäljellä

Kaksi pappia siunaamassa kuolleita ja kuolevia onnettomuuspaikalla

Mystinen Ba-kansa

Ba-kansan valkoinen tiikeri

Kiinan kolmen rotkon alueella eli 2000 vuotta sitten Ba-kansa. Ba-kuningaskunta katosi myöhemmin täysin. Ba-kansa ei jättänyt jälkeensä yhtään kirjoitettua dokumenttia, mutta runsaasti aseita on löytynyt, samoin outoja vuorenrinteeseen sijoitettuja ns. "riippuvia arkkuja". Mitä tärkeämpi henkilö, sitä korkeammalle vuorenrinteeseen hänen arkkunsa pantiin. Kun Kolmen Rotkon pato nyt tuhoaa viimeisetkin Ba-kuningaskunnan jäännökset, nämä arkut jäävät; niin korkealle ei vesi ulotu.

Ban totemi oli valkoinen tiikeri.

In ancient China, the White Tiger is a collection of seven stars in the western group of 28 Constellations (while the eastern, northern and southern seven-star groups are respectively called Gray Dragon, Black Turtle and Red Phoenix). The White Tiger is said to oversee the weapons and wars of mankind, and is known as a god of fighting and killing.

Ba-kansa uskoi, että heidän ensimmäinen kuninkaansa, Lin Jun, muuttui kuoltuaan valkoiseksi tiikeriksi. Hänen sielulleen tarjottiin ihmisuhreja ja sitä juotettiin verellä. Nykyisen Tujia-kansan uskotaan olevan Ba-kansan jälkeläisiä. He tanssivat hautajaisissa matkien tiikerin liikkeitä. Palvontaseremonioista pidetään kissat tiukasti poissa - niiden naukuminen tuo huonoa onnea. Ehkä he pelkäävät, että kissat herättävät verenjanoisen Lin Junin.

Tujia-kansan laulut ja tanssit koskevat sotaa ja taistelua. Nekin he ovat perineet Ba-kuningaskunnasta. Ba-kansa nostatti taistelutahtoaan seremonioissa, joissa laulettiin ja tanssittiin sodasta ja voitosta. Ba-kansa eli sodalla. He kehittivät parhaat pronssiaseet koko alueella ja tekivät köynnöksistä ja nahasta kevyitä ja toimivia haarniskoita. Molemmin puolin Bata oli suuri ja mahtava kuningaskunta - Chu ja Quin - mutta Ba piti vuosisatoja puoliaan. Lopulta näiden kahden suurmahdin uskotaan hyökänneen yhtaikaa, voittaneen ja hävittäneen Ban.

To every man in the Ba kingdom, bloody fights and honorable death permeated his whole life. They drove out the shadow of death and prolonged the honor of their ancestors through romantic songs and dances and a tenacious reproductive capacity.

Ba-arkut on tehty veneen muotoisiksi, yleensä yhdestä puusta. Ne muistuttavat Ba-veneitä; venemalli on vieläkin yleinen joella. Kuvassa arkku, jossa on kaksi luurankoa kolmannen jalkopäässä (kolmas ei näy kuvassa). Kahden kallon uskotaan kuuluneen ihmisuhreille.

The designs on unearthed Ba and Shu bronze ware show large-scale boat troops of the ancient Ba people. They used ships to carry many soldiers rather than the former canoe made from one log. Today, on the Daning River, a tributary of the Yangtze River, we can still see canoes which look similar to boat coffins or are like the “sacred boat” graphics unearthed.

Lohikäärmeveneet ja venekilpailut ovat Ba-perinne, joka on siirtynyt tämän päivän kiinalaisille.

Dragon boats are a symbol between the past and present and originate from the ancient ceremonies of searching for a lost soul. Today the dragon boat race can be seen everywhere in the Three Gorges area.

Vaikka Ba-kansa ei käyttänytkään kirjoitusta, heidän suullinen perinteensä, laulut, tanssit ja seremoniat elävät yhä Kiinassa.

Riippuvia arkkuja

Kolmen rotkon pato

Kolmen rotkon venemies ja padon rakennusta

Kiinassa on rakenteilla maan, ehkä koko maailman suurin, kunnianhimoisin ja mahdollisesti tuhoisin hanke - Kolmen Rotkon pato. Padon on tarkoitus valmistuttuaan tuottaa 2,65 biljoonaa kilowattia sähköenergiaa ja auttaa tulvavahinkojen torjumisessa maailman toiseksi suurimmassa joessa, Jangtsessa. Jangtse-joen alueella elää 230 miljoonaa ihmistä. Padon tieltä siirretään 11 miljoonaa ihmistä. Patoallas peittää alleen 13 suurkaupunkia, 140 pienempää kaupunkia ja tuhansia kyliä. Se tuhoaa myös tuntemattoman - ja tuntemattomaksi jäävän - osan Kiinan historiaa.

Archaeological teams have found over 1,208 historical sites along the river where the flooding will inundate the items found of some 30,000 to 50,000 years old dating back to the Han and Ming dynasties (Zich 21). As stated by Arthur Zich, editor of National Geographic’s article "Before the Flood", "Archaeologists estimate that some 8,000 unexcavated sites will be lost forever in a tomb of water and sediment..." Archaeological teams have found over 1,208 historical sites along the river where the flooding will inundate the items found of some 30,000 to 50,000 years old dating back to the Han and Ming dynasties (Zich 21). As stated by Arthur Zich, editor of National Geographic’s article "Before the Flood", "Archaeologists estimate that some 8,000 unexcavated sites will be lost forever in a tomb of water and sediment..."

Historiallisia muistomerkkejä, temppeleitä ja hautoja ollaan jo ryöstämässä - nopeasti, tehokkaasti ja tuhosta piittaamatta.

Burial grounds in both counties are known to have been dynamited to make way for construction projects. One thousand tombs dating between the Han and Ming periods (206 B.C. to A.D. 1644) were blasted away to make way for a new country seat in Baotaping, Fengjie. Peasants scavaging for artifacts exposed by the dynamiting and bulldozers assaulted Fengjie cultural relics officials who attempted to stop them. Another thousand tombs are estimated to have been destroyed at another construction site in Ziyangcheng, Fengjie.

Muuttamaan pakotetut kiinalaiset tulevat jäämään juurettomiksi - heille ei ole osoittaa uusia viljelysmaita, asuntoja eikä työpaikkoja. Sairauksien pelätään leviävän. Myös Jangtsen luonto tulee kärsimään korjaamattomia vaurioita kaloista aina harvinaiseen valkoiseen delfiiniin, joita elää vain Jangtsessa ja joita on jäljellä vain sata. Samoin jättiläispandojen suojelualueita jää veden alle.

The government has far-reaching resettlement plans, of course. Along the Yangtze from Chongqing to Yichang, where cities are to be submerged, new construction can be seen in progress on mountainsides above the anticipated waterline. The people to be displaced have been promised new accommodations—though often in distant and ethnically-distinct locales—or compensation for their homes and lands; but, in too many cases, new jobs were not available, new houses were not affordable, and new farmland was not arable. Some officials involved in relocation management had already been convicted of embezzling funds.

Huolta kannetaan myös huonosta työstä, huijauksista ja puhtaista inhimillisistä erehdyksistä. Pato on jo kehittänyt useita halkeamia, joista monet ovat kymmeniä metrejä pituudeltaan. Jos pato murtuu, tulvan alle jää 300-400 miljoonaa ihmistä. Padon alue on maanjäristyksille altista. Veden paino ja nouseva veden pinta on jo aiheuttanut tuhoisia maanvyöryjä.

A more serious incident resulting from the impoundment of the reservoir took place at the village of Qianjiangping on the Qinggan River, three kilometres away from its confluence with the Yangtze mainstream. On the morning of July 12, 2003, just one month after the filling of the reservoir, cracks were discovered in the old Qianjiangping landslide. By evening, cracks had also appeared on the walls of a factory building and were growing rapidly. Most of the factory workers and villagers fled as the dangerous situation developed, though a few remained behind.

Qinggan River blocked after the July 13, 2003, a huge block of the mountain, 24 million cubic metres in volume, slid into the Qinggan River, completely blocking the 100-metre-wide river. The landslide's crash into the river also created 20-metre-high waves that capsized 22 boats. Within minutes, four factories, 300 homes and more than 1,000 mu [67 hectares] of farmland were destroyed. According to the official count, 14 people were killed and another 10 listed as missing.

Pato tulee täyttymään mudasta - arvioitu aika on 20 vuotta - jota tarvittaisiin hedelmöittämään padon alapuolista viljelysmaata. Sama ongelma on tehnyt Egyptin Assuanin suurpadon jo lähes hyödyttömäksi. Myös veden saastuminen patoaltaassa on vakava uhka.

Miksi Kiina sitten rakentaa tätä uhkayritystä? Osaksi näyttääkseen, että se pystyy siihen. Sun Yat-sen haaveili Kolmen Rotkon padosta jo vuonna 1919.

Advocates say China's development depends on it. They say it will provide a clean source of energy for future generations. But critics say it could be a monumental ecological disaster.

The dam's sluice gates were closed on June 1, 2003, allowing the reservoir behind it to begin filling. By June 10, 2003, the water was 135 metres deep, and it's expected to be 175 metres deep by 2009.

Valmistuttuaan padon toivotaan tuottavan kymmenesosan Kiinan sähköstä ja auttavan sulkemaan monia vanhentuneita hiilivoimaloita. Sen toivotaan myös toimivan reittinä suurille laivoille Kiinan sisäosiin; tähän asti Jangtse on ollut lähes kulkukelvoton rotkoalueella lukuunottamatta pikkuveneitä. Tämän kaiken olisi saanut aikaan sarjalla pieniä patoja, mutta Kiina haluaa näyttää olevansa tekninen suurvalta. Keisarit rakensivat aikoinaan kanavia, jättiläishautoja ja Suuren Muurin. Nyky-Kiina rakentaa maailman suurimman padon.

Are there alternative means of generating energy and promoting flood control? With drawbacks no doubt, but a quicker and cheaper means that would avoid the most dramatic threats and sacrifices and have the additional benefit of decentralizing control would be the erection of a number of smaller dams on tributaries feeding into the mighty Yangtze. Scattered smaller dams would not serve so effectively, however, as a symbol of technological superstardom, a monument to the current leadership—the mausoleum or chariot to ensure passage to immortality.

Samalla menetetään peruuttamattomasti palanen kaunista maailmaa.

Pimeän pelko

Pimeän pelko on yksi alkuperäisistä peloista. Se on lapsuuden pelkoa, josta emme pääse aikuisinakaan eroon. Näin ainakin Kansanrunousarkiston keräys todistaa.

- On ollut yllättävää, että pimeys on ollut todellista säkkipimeyttä. On pitänyt polkupyörällä ajaa eikä ole nähnyt nenäänsä pidemmälle, Joku oli törmännyt johonkin karvaiseen ja lämpimään. Se oli ollut hevonen, kuvailee tutkija Kaarina Koski.

Useimmiten pimeällä pelätään kuitenkin jotain täysin järjenvastaista ja yliluonnollista. Pohjimmaltaan pimeän pelko on kuoleman pelkoa. Pimeän pelkääminen on yleisinhimillinen tunne, mutta siihen vaikuttaa myös ympäröivä kulttuuri. Pelon kohteet ovat muuttuneet ajan myötä.

Pimeän pelko on luonnollinen, koska näköaisti on pääaistimme. Kansanrunousarkiston keräämät tarinat kertovat useimmiten lapsuuden peloista. Kirjailija L.M.Montgomery on kuvannut kirjoissaan lapsen pimeän pelkoa usein ja niin hyvin, että hän on tiennyt, mistä kirjoitti. Lapsen pelkoja lisää hallitsematon mielikuvitus, vaikka ne saavat alkunsa kokemattomuudesta.

Aikuisen on helppo liikkua pimeässä tai huonosti valaistussa huoneessa etenkin silloin, kun hän tuntee olonsa turvalliseksi eli jos hän tuntee lähiympäristöään riittävästi ja hänellä on hyvä motoriikan hallinta. Lapsi ei vielä tunne ympäristöään eikä hallitse liikkeitään.

Suomi on todella pimeä maa puolet vuodesta. Totumme pimeyteen toisella tavalla kuin muut, niin ainakin vakuuttaa Hannu Niemen tutkimus.

Suomalaisten kuten muiden pohjoismaalaisten huolestuneisuus ulkona liikkumisesta yksin pimeän tultua on kansainvälisessä mittauksessa suhteellisen pieni muihin tutkimukseen osallistuneiden maiden kansalaisiin verrattuna.

Rikoksen ja väkivallan pelko pimeässä on lisääntynyt. Osittain tämä lienee aiheellistakin, mutta ahdistus ja pelko eivät ole suhteessa todelliseen vaaraan; tutkimuksen mukaan useimmat pelkäävät pimeitä puistoja, vaikka väkivaltaa tapahtuu enemmän valaistuilla kaduilla.

Suuri osa pimeän pelosta on kuitenkin alkukantaista; kummituksia kohdataan pimeässä. Milla Halttu ja Reetta Lalli pohtivat, pelkäsikö ihminen pimeää vähemmän ennen tulen keksimistä ja sähkön tuloa katukuvaan, koska ihmsiet olivat silloin osa ympäröivää pimeyttä ja tottuneet siihen. Epäilen. Kummitus- ja paholaisjutut olivat yleisempiä ennen sähkövaloa ja lapsia on kautta aikojen kasvatettu pimeällä pelottelemalla. Pelot ovat osa sisäistä rakennettamme. Kun lakataan pelkäämästä noitia, aletaan pelätä kuolonsyöjiä:

Siitä ei ole kuin pari vuotta, kun minusta oli aivan kamalaa nukkua pimeässä. Pimeisiin nurkkiin katsominen ei olekaan niin pelottavaa. Syksyllä kävin myös yksin illalla aivan pimeässä metsässä. Ajattelin kävellä aukiolle katselemaan tähtikuvioita. Ajattelin, ettei siellä niin kovin pelottavaa voisi olla ja otin taskulampun. Mutta siellä kyllä oli aivan kamalaa. Ihan pimeää ja melkein hiljaista. En viihtynyt siellä kovin kauaa.
Metsässä kävellessäkin ajattelin, että täällä voisi piileskellä kuolonsyöjiä tai muita vastaavia.

Ainakin suomalaiset kohtaavat pelkonsa ja keskustelevat niistä. Muualla pelot hoidetaan hilpeän kaupallisesti:

Though a variety of potent drugs are often prescribed for darkness fear, side effects and/or withdrawal symptoms can be severe. Moreover, drugs do not "cure" darkness fear or any other phobia. At best they temporarily suppress the symptoms through chemical interaction.

The good news is that the modern, fast, drug-free processes of The CTRN Phobia Clinic will train your mind to feel completely different about darkness or the dark, eliminating the fear so it never haunts you again.

Jääprinsessa Xena

Onko mystinen Xena kymmenes planeetta - vai ei? Ja mitä sieltä löydetään?

Pluton takaa löydetty kymmenes planeetta, jota kutsutaan lempinimellä Xena (ja jota kiertävä kuu on luonnollisesti Gabrielle) on saanut tiedemiehet tukkanuottasille. Ongelma on, miten määritellään planeetta. Pluto on suurimman osan ajastaan aurinkokunnan uloin planeetta - sen kiertorata on niin soikea, että joskus se kiertää sisemmällä kuin Neptunus. Pluto ja Xena ovat osa niin sanottua Kuiperin vyötä, monen kokoisia kappaleita, jotka kiertävät Aurinkoa Neptunuksen takana. Mitkä niistä ovat planeettoja ja mitkä eivät?

Hubble-teleskoopilla löydettiin esimerkiksi vuonna 2002 kappale, joka on kooltaan puolet Plutosta ja sai kammottavaksi nimekseen Quaoar jonkin intiaanijumalan mukaan. Quaoarin kokoisia planetoideja on todennäköisesti kymmeniä. Raja on vedettävä johonkin, ja nyt sitä ollaan vetämässä Pluto-Xena-akselille. Joko Xena on planeetta tai Plutokaan ei ole.

Xena on isompi kuin Pluto ja sillä on oma kuu. Alkuperäisten mittausten mukaan sen läpimitta olisi 3000 km, eli 700 km enemmän kuin Pluton. Uudempien mittausten mukaan Xena ei ole niin iso, vaan noin 2400 km läpimitaltaan - joka tapauksessa Pluton luokkaa. Tämä synnyttää uuden mysteerin - miksi Xena on niin kirkas?

Nyt arvellaan, että Xenaa peittää kauttaaltaan ohut kerros vesi- ja metaanijäätä. Sen vuoksi se heijastaa takaisin 87% auringonvalosta ja on kylmin kappale aurinkokunnassa (240 astetta pakkasta). Koska se kiertää hyvin soikealla radalla, se tulee aikanaan lähemmäs Aurinkoa ja lämpenee.

"Xena is about to undergo the worst case of global warming of any planet in the solar system," Brown [toinen Xenan löytäjistä] said. "The change will be equivalent to Earth's heating up to an average temperature of 400 degrees - but then the cycle will repeat and Xena will get cold again."

Gabriellen olemassaolo tekee tähtitieteilijät iloisiksi. Sen avulla voidaan arvioida Xenan massa - eri asia kuin läpimitta. Massasta voidaan päätellä jotakin Xenan rakenteesta ja sen kautta Kuiperin vyöhykkeen kappaleiden rakenteesta. Jäätä? Kiveä? Kaasuja?

"A less massive planet will allow the moon to have a slow lazy orbit around the planet. We don't yet know the speed of the moon, but when we do we will suddenly have new insight into the size and even composition of the 10th planet."

Jos Xena hyväksytään virallisesti planeetaksi, sille annetaan todennäköisesti uusi nimi.

In a naming competition run by the magazine New Scientist, readers' suggestions included Persephone, Pax, Galileo and Cerberus, as well as Rupert and Bob.

Todennäköisesti se tulee aina kulkemaan epävirallisesti nimellä Xena, mistä minä ainakin olen iloinen - vaikka Xena onkin osoittautunut todelliseksi jääprinsessaksi.

Merapi ja myytit

Merapin laavavirtoja

Merapi Jaavalla on Aasian vaarallisimpia tulivuoria, koska sillä on erityinen taipumus lähettää lahareja ja pyroklastisia vyöryjä. Merapi on myös erittäin aktiivinen, ja nyt se on jälleen valmistautumassa tuhoisaan purkaukseen.

Paikallisia asukkaita on koetettu evakuoida, mutta useat ovat palanneet takaisin hoitamaan eläimiään ja vartioimaan kotejaan. He luottavat uskomuksiin, joiden mukaan pakenemisen aika on vasta, kun vuoren harjalla näkyy salamoita tai eläimien nähdään juoksevan vuorta alas.

- Vuorelle jääneistä suurin osa on nuoria miehiä. Hädän hetkellä alas pääsee periaatteessa melko nopeasti, ehkä vain varttitunnissa moottoripyörällä, arveli paikallinen pelastusjohtaja. (Iltalehti)

Mahdollisesti asukkaat myös luottavat Merapia koskeviin myytteihin. Yhdessäkään tarinassa ei Merapia ole yhdistetty vaarallisiin henkiin huolimatta vuoren tuhoisasta luonteesta. Erityisesti vuoren eteläpuolen asukkaat luottavat Plawanganin vartijaan, joka suojelee Yogyakartan kaupunkia.

Olipa kerran askeetti nimeltään Panembahan Senopati. Hän purjehti jokea alas ja kohtasi Ratu Kidulin, eteläisen meren jumalattaren. Ratu Kidul antoi hänelle munan, jonka hän syötti miehelle nimeltä Ki Juru Martani. Juru Martani muuttui heti jättiläiseksi.

Panembahan Senopati commanded the giant to live in Mount Merapi. His duty was to guard the mountain. His place of guarding was Plawangan. If there was disaster caused by Mount Merapi, he should guard and sustain it in order that it doesn’t spread out to the south toward the Palace of Yogyakarta (Kraton). That is why if Mount Merapi erupted, its lava never flowed to the south. So the south area will always be safe and free of disaster.

Toisen tarinan mukaan vuoren alla asuu kaksi kuolematonta empua. Emput olivat taitajia, jotka tekivät myyttisiä aseita. Tavalliset keris-miekat voitiin taioilla muuttaa myyttisiksi keris-aseiksi. Tämä oli empujen kyky.

Merapin alueen emput olivat Rama ja Permadi. He olivat valmistamassa keris-aseita vakaannuttaakseen maailman ihmisille. Jumalille tuli kuitenkin kesken kaiken tarve siirtää Jamurdipa-vuori empujen työpaikalle. Nämä kieltäytyivät keskeyttämästä työtään, taistelivat jumalien kanssa ja voittivat. Jumalat jossakin määrin suivaantuivat. He panivat pohjoistuulen siirtämään Jamurdipa-vuoren ja pudottamaan sen täsmälleen empujen tulisijan päälle. Rama ja Permadi eivät kuitenkaan kuolleet, vaan muuttivat hahmonsa hengiksi. Nyt he vuoren alla hallitsevat henkien kuningaskuntaa, Kraton Merapia. Sinne pääsevät vain hyvät henget. Huonosti eläneet ihmiset joutuvat henkinä asettumaan kuka minnekin, silloille tai laaksoihin ahdistelemaan ihmisiä.

Voisi olettaa, että nykyiset jaavalaiset eivät suostu uskomaan Merapin vaarallisuuteen, koska sen alla asuu hyviä henkiä, jotka eivät halua ihmisille pahaa. Toivottavasti he ovat oikeassa ja Merapi varoittaa ennen kuin iskee.

Merapin pyroklastinen purkaus

Britannian vanhin plataani

Newbattle Abbey College

Britannian vanhin plataani - tai vuorivaahtera - on kaatunut. Puu oli 450 vuotta vanha ja kasvoi Newbattle Abbey Collegen alueella - kuvassa rakennuksen yläpuolella.

A sudden swirling wind swept on to the estate from the south during otherwise hot and calm weather early on Thursday evening and sent the 95-foot sycamore crashing to the ground. (Edinburgh News)

Puun istutti vuonna 1560 Lothianin jaarli. College aikoo tehdä puusta huonekaluja ja puisia mitaleja juhliakseen 70-vuotispäiväänsä.

Frank Jackson, the Edinburgh district forester at the Forestry Commission, said: "It is a lovely big tree with a great history. Because of its age and height it was probably one of Scotland's top trees - it would have been about as long ago as the times of Mary Queen of Scots.

Newbattle Abbey on kiinnostava rakennus itsessäänkin. Se oli alkuun sistersiläisluostari. Kun luostarilaitos Henrik VIII:n aikana lakkautettiin, rakennus siirtyi Lothianin markiiseille. 11. markiisi lahjoitti rakennuksen valtiolle, ja vuonna 1937 siellä avattiin koulu yli 20-vuotiaille oppilaille, jotka olivat lopettaneet opiskelun 14- tai 15-vuotiaina ja halusivat jatkaa. Kun II maailmansota alkoi, rakennuksen otti haltuunsa armeija. 1950 koulu avattiin uudelleen ja se on nyt sisäoppilaitos, joka antaa yliopistotasoista koulutusta koulunsa keskeyttäneille.

Our one year Newbattle Abbey Arts and Social Science Award is especially aimed at adults who have missed out on an education and who are looking for a second chance to study, gain qualifications and even progress to university. Our motto “Late but in Earnest” reflects the life changing experience often described by our former students. We offer full grants (not loans), board and lodging on site and all the support adults need to study and learn.

Koulu ottaa myös kesäoppilaita eikä ole lainkaan ennakkoluuloinen - tämän kesän kurssi on "Graalia etsimässä", tarkoitettu Da Vinci -koodin lukijoille. (Eikö siitä kirotusta kirjasta pääse missään rauhaan?)

Temppeliritarit

Temppeliritareita roviolla

Tänään sopii muistaa temppeliritareita, sillä vuonna 1310 toukokuun 11. päivänä poltettiin Ranskassa yhdellä kertaa 54 temppeliritaria roviolla.

Temppeliritarijärjestön perusti Huguens de Payes auttamaan ja opastamaan pyhiinvaeltajia Pyhällä maalla. Vuonna 1118 kuningas Baldwin II antoi heille läänityksenä Temppelivuoren Jerusalemissa. Siihen asti heidät oli tunnettu "Kristuksen köyhinä sotureina" (Temppeliritarien sinetissä kaksi ritaria ratsastaa samalla hevosella köyhyydestä muistuttaakseen). Temppeliherrat olivat yksi sotilaallinen munkkijärjestö monista, joita ristiretket synnyttivät. Vaikka ensimmäiset yhdeksän munkkisoturia olivat valansa mukaan köyhiä, koskemattomia ja kuuliaisia, jäjrestöstä tuli nopeasti rikas ja ylpeä. Osaksi se johtui siitä, tettä Temppeliherrat pitivät yllä toimivaa pankkijärjestelmää, jolle lopulta kuninkaat ja kirkko olivat velassa. Sen lisäksi he muodostivat yhden tehokkaimmista sotamuodostelmista Lähi-Idässä; ytimenä olivat raskashaarniskaiset ritarit ratsuineen, aikansa Tiger-tankit, ja heitä tukemassa kersanttien muodostama kevyt ratsuväki.

There were four divisions of brothers in the Templars:

• the knights, equipped as heavy cavalry (wore a white habit with red cross);
• the sergeants (serjens), equipped as light cavalry and drawn from a lower social class than the knights (wore a brown mantle);
• the serving brothers - the rural brothers (frères casaliers), who administered the property of the Order, and the frères de métiers, who performed menial tasks and trades;
• the chaplains, who were ordained priests and saw to the spiritual needs of the Order.

Rahat lopulta toivat ritarikunnan tuhon. Kuninkaat ja kirkko alkoivat himoita heidän omaisuuttaan, ja vuonna 1307 Ranskan kuningas iski.

On October 13, 1307 Philip had the Templars arrested on grounds of heresy; since this was the only charge that would allow the seizing of their money and assets.

The Templars were tortured and confessions were given. These confessions included:

• Trampling and spitting on the cross
• Homosexuality and Sodomy
• Worshipping of an idol named Baphomet

Philip was successful in ridding the Templars of their power and wealth and urged all fellow Christian leaders to do the same thing.

On March 19th, 1314 the last Grand Master of the Knights Templar, Jacques de Molay, was burned at the stake.

Vaikka kerettiläisyyssyytteet olivat pelkkää poliittista hölynpölyä, juuri ne jäivät kansan mieleen. Valitettavasti tämän päivän Da Vinci -koodi -hömpötys tahraa tänäänkin temppeliherrojen mainetta. Heillä olisi ollut kyllin syntejä omastakin takaa ilman bestseller-roskaakin.

Jos temppeliherroja täytyy ajatella kaunokirjallisessa yhteydessä, minä ajattelen heitä mieluummin sellaisina kuin Walter Scott heidät kuvasi "Ivanhoessa":

Temppeliherrojen torvenpuhaltajat soittivat hurjaa itämaista säveltä, jonka mukaan he tavallisesti marssivat. He muuttivat järjestyksensä sotarintamasta parijonoksi ja lähtivät liikkeelle niin hitaasti kuin hevoset saattoivat astua, aivan kuin olisivat tahtoneet näyttää perääntyvänsä vain suurmestarinsa käskystä, eivätkä heitä uhkaavan ylivoiman pelosta.

"Pyhän Neitsyen kirkkaan otsan kautta!" sanoi kuningas Rikhard. "On sääli, että nämä temppeliherrat eivät ole yhtä uskollisia kuin ovat sotaharjoituksissa taitavia ja miehuullisia."

But most Templars in England - and indeed elsewhere outside France - altogether escaped arrest, let alone torture and execution. Obviously the disbandment in 1312 did not precipitate the sudden spontaneous deaths of all Templars and tradition has it that many Templars carried on as normal, only in secret. The Order was, after all, a tightly bound group of men who relied upon each other for survival in battle and shared a secrecy that remains a source of intrigue for many people today. The Templars' shared suffering and secrecy might only have served to bind its men more closely together and harden their commitment to the innocent and wrongfully accused Order. The Church now acknowledges that they were innocent.

Temple - lakimiesten kortteli - Lontoossa on entistä temppeliherrojen maata. Vuonna 1347 papit alkoivat vuokrata aluetta lakimiehille ja köytäntö jatkuu yhä.

"Stalinin maailma" Liettuassa

Lenin Grutas-puistossa - linnut yrittävät pesiä katkenneessa peukalossa

Kesäloma-aika lähestyy. Jos joku on menossa Liettuan suuntaan, voisi olla kiinnostavaa poiketa Grutas-puistossa. Se täytti juuri viisi vuotta ja on edelleen suosittu.

Grutas-puisto kulkee paikallisten (ja amerikkalaisten) suussa "Stalinin maailman" nimellä. Se perusti liettualainen sienimiljonääri Viliumas Malinauskas. Malinauskas on entinen raskaan sarjan painija. Hänestä tuli miljonääri, kun hän osti maata Druskininkain alueelta ja alkoi tölkittää metsäsieniä. Kun neuvostovalta kaatui ja kaikki hienot Leninit ja Stalinit päätyivät kaatopaikoille, Malinauskas keräsi ne ja perusti patsaspuiston. Hän täydensi sitä vartiotorneilla, gulag-tyyppisillä käytävillä ja vieläpä yrityksellä kuljettaa matkailijat karjavaunuilla Vilnaan kuten karkotettuja aikoinaan vietiin Siperiaan. Malinauskasin isä vietti vuosia Siperiassa ja säilyi hengissä vain vietnamilaisten karkotettujen antamien vehnäntähkien varassa. Malinauskas halusi muistuttaa näistä ajoista, mutta ei liian vakavasti. Hänen vuonna 2001 perustamassaan puistossa on myös eläintarha ja kahviloita, joiden teema on neuvostoaikainen.

"I have 12 Lenins, one Stalin and an Engels," says Malinauskas. On the basis that you have to provide something for everyone, he has also constructed a small, fenced-off area which contains a pig, two wild boars and "a quite remarkable selection of fowl".

Malinauskasin puistolla on vastustajansa. Toiset valittavat, että Malinauskasin puisto on perustettu metsiin, joissa partisaanit vastustivat neuvostovaltaa. Toiset, kuten Leonas Kerosiesus, vastustavat oudommista syistä:

Malinauskas recently added new sculptures to the park, which caricature his leading opponents. "One of the ridiculed activists, Leonas Kerosierius, said: 'I do not dispute his family's suffering. Christ had 12 disciples and they each shared one experience. But there is always one who will betray you. Viliumas Malinauskas is our Judas Iscariot.'"

Kerosierius does show signs of having become somewhat over-preoccupied with StalinWorld. (The statues, he tells me at one point, could give a negative impression of Lithuania both to European visitors "and people from other planets".)

Puisto jatkaa kuitenkin edelleen; "ei voitolla", sanoo Malinauskas, "mutta ei tappiollakaan". Juhlapäivinä, kuten 9.5, voiton päivänä, siellä voi tavata Leninin onkimassa lammella ja partisaaneja hiipimässä metsissä. Muina päivinä tytyy tyytyä patsaisiin.

Englantilaiset suffragetit

Suffragetin pidätys 1914

Suffragetit olivat naisia, jotka halusivat äänioikeutta. Liike alkoi Englannissa 1900-luvun alussa. Taistelu oli tuimaa kummaltakin puolelta. Naisia heitettiin vankilaan ja kun he ryhtyivät nälkälakkoon, heitä pakkosyötettiin. Se aiheutti elämänikäisiä vammoja. Naiset puolestaan kahlitsivat itsensä parlamentin portteihin, tunkeutuivat istuntosaliin ja kuten eräs kuuluisimmista protestoijista, Emily Davison, pujahtivat salaa Westminsterin palatsiin jättääkseen sinne manifestin.

Liikkeen johdossa olivat Emmeline Pankhurst ja hänen tyttärensä; kauniita, varakkaita ja esiintymishaluisia naisia. Liikkeen sielu ja toimintavoima olivat kuitenkin sellaiset naiset kuin Emily Davison, josta tuli aatteen marttyyri - hän heittäytyi Epsomin Derbyssä kuninkaan hevosen eteen ja kuoli neljä päivää myöhemmin kallonmurtumaan - ja Dora Thewlis ja hänen toverinsa.

Lilian Lenton, a 21-year-old dancer; Edith Key, a mill worker born out of wedlock and given away by her mother; Lavena Saltenstall, a self-taught journalist; Elizabeth Pinnace, a rug weaver; and Leonora Cohen, a seamstress's daughter, were among those who campaigned hard. They fought despite minimal schooling and the risk of censure and ridicule in west Yorkshire, then a stronghold of Liberalism and temperance.

Dora Thewlis, tehtaantyttö, sai kuuluisuutta nimellä "Baby Suffragette" sen jälkeen, kun hän 16-vuotiaana osallistui yritykseen tunkeutua parlamenttiin ja joutui vankilaan. Kuva hänestä kahden poliisin välissä teki hänestä tähden. Dora ei antanut reportterien häiritä itseään. Hän sanoi yhdelle haastattelijalle vankilassa:"Älkää kutsuko minua suffragettivauvaksi. Olen täyttänyt seitsemäntoista, pian olen kahdeksantoista. Minusta se on kelvollinen ikä tytölle." Vapauduttuaan Dora muutti Australiaan ja meni naimisiin. Hän ei koskaan palannut Englantiin äänestämään.

Ensimmäinen maailmansota teki sen, mitä marssit ja nälkälakot eivät saaneet aikaan. Naiset tarvittiin työelämässä, kun miehet olivat sotimassa. Vuonna 1918 yli 30-vuotiaat naiset saivat Englannissa äänioikeuden.

Baby suffragette

Hodorkovskin orpokoti

Podmoskovnyn orpokoti ja Hodorkovski telkien takana

Mosnews tiedotti tänään, että Venäjän yleinen syyttäjä on kieltänyt kaiken toiminnan, joka koskee Podmoskovnyn orpokodin ja lyseon kiinteää tai irtainta omaisuutta. Laitoksen perusti Hodorkovski 12 vuotta sitten huolehtimaan ja kasvattamaan Venäjän rajoilla kaatuneiden sotilaiden orpoja sekä yksinhuoltajien lapsia, myöhemmin erityisesti Beslanin orpoja.

It has become a home for orphans of Russian military men, children from single-parent families and those who survived the hostage crises in Beslan and in Moscow’s Nord-Ost theater.

Tuntuu perin oudolta, jopa ilkeämieliseltä, iskeä orpokotiin. Tämä ei ole edes ensimmäinen laitokseen kohdistunut hyökkäys. Vuonna 2003 uutisoitiin laajalti, miten konetuliasein varustautuneet, naamioituneet poliisit iskivät kouluun ja penkoivat kaiken lasten harjoitusvihkoja myöten. Myöhemmin he vakuuttivat löytäneensä koulusta tietokoneen, joka sisälsi tietoja veropetoksesta.

The first deputy head of the prosecutor general's special investigations division, Irina Alyoshina, told Interfax on Friday that the raids on the Yukos orphanage had come as part of a new investigation into suspected tax evasion and expropriation by Yukos.

She said raids earlier this summer at Yukos-affiliated companies had uncovered schemes to evade "millions of dollars" in taxes.

"The investigators found that these schemes also disclosed the place where Menatep [a group that owns 61 percent of Yukos] and Yukos keep their archives," she said. "The raid on the Korallovo orphanage was conducted on this basis.

"Doesn't it seem strange that such a computer was kept in an institution for children?" she said.

Hyökkäys herätti laajaa vastustusta ja epäilyä:

But a question arises: what can be found during searches in the orphanage? They may find something, but it is hardly likely that experienced Yukos managers have hidden their most important secrets under the children's beds. On the other hand, it is unlikely that worldly-wise investigators are that naпve. What is more, an idea immediately comes to mind that the Prosecutor's Office is not looking for anything particular at the orphanage.

Mahdollisesti Putin todella pelkää Hodorkovskin keräävän nuorisoa taakseen. Hodorkovskin äiti sanoi haastattelussa, että heidän epäillään kasvattavan kapinallisia:

SOROKINA: Marina, we are in Korallovo right now. There is a high school here where kids are being taught. By the way, when browsing all kinds of websites you come across some strange, to say the least, assertions about the Korallovo high school, assertions that are too grotesque to fathom.

KHODORKOVSKAYA: They even call our kids rebels.

SOROKINA: Yes, yes, they say you are training rebels here. For God’s sake, please tell us how you are doing here. Do you have enough money to keep the school going?

KHODORKOVSKAYA: Mostly we have either orphaned kids or kids whose parents have been stripped of their parental rights. At best we have kids from socially vulnerable strata, i.e. kids of mothers who have many children but cannot afford to raise them decently.

Yukosin sivuilla kerrotaan orpokodista:

In 1995, YUKOS initiated a special project, the Podmoskovny Lyceum boarding school. That was the year that retired Border Guards General Yuri Mamonov proposed the idea of creating an institution to provide a top-notch education to the children of Russian Border Guards who had died in the line of duty or who are serving their country in far-flung outposts such as the dangerous Afghan-Tajik border.

Yukos kertoi ylpeästi, miten lapset loivat oman "tasavaltansa", käyttivät omaa lippuaan ja lauloivat omaa kansallislauluaan. Heidän opettajistaan tuli korvikevanhempia. Lapset kasvatettiin Yukosin työntekijöiksi ja rajajoukkoihin:

Most of the graduates are now matriculated at the Gubkin Oil and Gas Institute, while others have decided to follow in their fathers' footsteps and have chosen to attend the Golitsyn Border Guards' Institute.

Ehkä kyseessä ei ole vain syyttäjän halu lyödä Hodorkovskia ja hänen perhettään (hänen vanhempansa johtivat orpokotia, jonka toiminta nyt on mahdotonta), vaan aito epäilys "viidennestä kolonnasta". Siinä tapauksessa Putinin hallitus on joko tavattoman kaukonäköinen tai tavattoman vainoharhainen.

Tangaroa-retkikunta

Tangaroa on lopultakin lähtenyt matkaan. Vuonna 1947 Thor Heyerdahl lähti balsalautallaan Kon-Tikillä purjehtimaan Callaosta, Perusta kohti Polynesiaa. Se oli sodanjälkeisen ajan suuri seikkailuretki. Nyt uusi balsalautta purjehtii samaa reittiä (sikäli kuin tuulet ja merivirrat niin määräävät). Uusi lautta on nimeltään Tangaroa merenjumalan mukaan. Tangaroalla on mukana Thor Heyerdahlin pojanpoika Olav Heyerdahl; retkikunnan johtajana toimii Torgeir Sæverud Higraff.

Tangaroan matkaa voi toivottavasti seurata Tangaroa-sivulta. Lautta ei ole kopio Kon-Tikistä. Olav sanoo:

"This is not a copy of the Kon-Tiki raft; it's the raft my grandfather would have built today."

Alkuperäinen Kon-Tiki

Kamikaze ja kirsikankukat

Yasushi Tominaga lähdössä tokko-lennolle. Huomatkaa samuraimiekka. Kuvaa ympäröivät kirsikankukat.

Kamikaze-lentäjät ovat parhaiten tunnettu osa Japanin viime sodankäynnistä. (Japanilaiset käyttävät itse mieluummin sanaa tokko, erikoislentäjät). Sen sijaan kamikazelentäjien valmistautumista ja lähtöseremonioita on tunnettu vähemmän. Perinteet liittyivät voimakkaasti samuraiajatteluun. Jotkut lentäjät ottivat samuraimiekan mukaansa lennolleen. Useimmat kirjoittivat läksiäisrunon, jossa viitattiin kirsikankukkiin, Japanin perinteisesti lyhyttä ja loistavaa elämää edustavaan kukkaan.

Amiraali Onishi, joka oli toinen johtava kamikaze-hyökkäysten määrääjä (ja joka surmasi itsensä perinteisellä samuraitavalla, viiltämällä vatsansa halki samuraimiekalla, kun Japani antautui), kirjoitti lentäjilleen runon kauniilla kalligrafialla:

Kukassa tänään, sitten tuuleen,
elämä muistuttaa haurasta kukkaa.
Voiko kukaan odottaa sen tuoksuvan ikuisesti?

Lentäjien tukikohdissa koulutytöt työskentelivät valmistelemalla lentokoneita lähtöön. Kun tokko-lentue lähti, tytöt koristelivat ohjaamot kirsikankukilla. (Jo tuhannen vuoden ajan hyökkäykseen lähtevät samurait sitoivat kirsikankukkia haarniskaansa.) Erään koulutytön muistelmien mukaan

Tytöt ja perheenjäsenet samoin kuin ystävät ja kaupunkilaiset jäävät joksikin aikaa seisomaan koneiden hävittyä näkyvistä kohti etelää. Sitten korkealta taivaalta alkaa laskeutua kirsikankukkien terälehtiä, yksi kerrallaan, aivan kuin lumihiutaleita kevyessä lumisateessa. Terälehdet ovat lentäneet ulos ohjaamoista, jotka juuri pois lentänet lentäjät ovat avanneet.

Eräs muistelma kertoo nuoresta lentäjästä, joka vietti viimeisen viikkonsa majatalossa. Kun hän oli saanut lentomääräyksensä, hän sanoi majatalonpitäjälle ja tämän tyttärelle:

"Onpa paljon tulikärpäsiä. Huomenna palaan tänne tulikärpäsenä."
"Olet erittäin tervetullut", Tome vastasi.
"Kyllä. Huomenna, noin kello yhdeksän. Olkaa hyvä, jättäkää ovi raolleen niin että pääsen taloon sisälle, Miyagawa sanoi puoliksi leikillään.
"Lupaan tehdä niin", Tome sanoi.
"Jos näette minut, olkaa hyvä ja laulakaa minulle 'Doki no Sakura'.

Laulu kertoo kirsikankukista, joita käytetään sotakoulun luokkatoverusten vertauskuvana.
Tome ja hänen tyttärensä nyökkäsivät.

Seuraavana päivänä Reiko ja Miyako vilkuttivat Miyagawalle hyvästit, kun hänen koneensa nousi sateessa kentältä ilmaan. Ennen illan tuloa sade lakkasi. Miyako muisti heidän Miyagawalle antamansa lupauksen. Vaikka hän ei ottanutkaan sitä vakavasti, hän jätti oven raolleen. Tome vietti tyttärineen hetken kuistilla ja juuri ennen yhdeksää Reiko lähti sisarensa seuraamana ravaintolaan kuuntelemaan kello yhdeksän uutisia radiosta. Kun hän avasi oven, valojaan vilkuttava tulikärpänen tuli ovesta sisään. Reiko ja Miyako huudahtivat: "Äiti! Se on herra Miyagawa. Hän on palannut!"
Tulikärpänen oli lähellä kattoa, valoja vilkuttaen. Ravintolassa oli miehiä Chiranin lentotukikohdasta. Tomen johdolla kaiki alkoivat yhteen ääneen laulaa 'Doki no Sakuraa'.

Sinä ja minä olemme kirsikankukkia samalta luokalta.
Me kukimme samassa lentäjäkoulussa.
Täydessä kukassaan terälehdet ovat valmiit hajaantumaan.
Hajaantukaamme kauniisti isänmaamme hyväksi.

Sitaatit Bert Axellin ja Hideaki Kasen kirjasta "Kamikaze"